Paljon näyttöä ei ole siitä, että pidättäytymistä korostettaisiin
ehkäisymenetelmänä HIV:n/seksitautien ja ei-toivottujen
raskauksien ehkäisyssä. Lucinda Farmer, seksuaali- ja lisääntymisterveyden harjoittelija, kertoi
toimittajalle lähettämässään kirjeessä klamydiaa koskevasta havainnosta ja antoi
useita ajantasaistuksia mielipidetutkimusraportista nro 41 Contraception and
Sexual Heath, 2008/09. Tämä raportti tutkimustuloksista, mukaan lukien
National Statistics Opinions Survey, jonka on tuottanut NHS
Information Centre for health and social care -tietokeskuksen puolesta Deborah Lader
Office for National Statistics -virastosta. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan terveysministeriön
kansallisessa seksuaaliterveyttä ja hiv:tä koskevassa strategiassa esitettiin tavoitteet
vähentää diagnosoimattomien sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden esiintyvyyttä
ja tahattomien raskauksien määrää. Haluaisin kuitenkin kysyä
, mihin paikkaan pidättäytyminen sijoittuu ehkäisykeskusteluissa, jotka koskevat
kaikkien HIV:n/seksuaaliterveystartuntojen ehkäisemistä tai hoitoa tai
ei-toivottujen raskauksien ehkäisemistä? Onko kyse siitä, että yksilöiden ei enää tarvitse
harkita pidättäytymistä ehkäisymenetelmänä, vai onko se
epärealistista vai onko kyse siitä, että mikään merkittävä tutkimustulos ei puolla
pidättäytymistä koskevaa politiikkaa, ohjelmaa tai koulutusta? Olipa vastauksesi mikä tahansa,
abstinenssia ei vieläkään ole korostettu ehkäisymenetelmänä, joka
ratkaisisi hiv/seksuaaliterveyteen ja ei-toivottuihin raskauksiin liittyvät ongelmat.
Cynthia Dailardin
laatimassa Guttmacherin raportissa The Guttmacher Report on Public Policy on Understanding ’Abstinence’:
Implications for Individuals, Programs and Policies
tuodaan asiani selvästi esille. Raportin tiivistelmässä todetaan: ”Abstinenssin edistämiseksi
sen kannattajat vetoavat usein muiden
ehkäisymenetelmien, erityisesti kondomien, väitettyihin korkeisiin epäonnistumislukuihin. Vertailemalla pidättäytymisen täydellistä
käyttöä muiden ehkäisymenetelmien tyypilliseen käyttöön
he kuitenkin vertaavat omenoita appelsiineihin. Kansanterveyden
kannalta on tärkeää sekä soveltaa pidättäytymiseen samoja
tieteellisiä standardeja kuin muihin ehkäisymenetelmiin että tehdä
johdonmukaisia vertailuja eri menetelmien välillä. Tutkijat eivät kuitenkaan ole koskaan
mitanneet pidättäytymisen tehokkuutta tyypillisessä käytössä. Siksi ei
tiedetä, kuinka usein pidättäytyminen epäonnistuu todellisuudessa tai kuinka tehokas
se on muihin ehkäisymenetelmiin verrattuna. Tämä on vakava
tietämysvaje. Ihmiset ansaitsevat johdonmukaista ja tarkkaa tietoa
kaikkien ehkäisymenetelmien tehokkuudesta. Jos heille
kerrotaan esimerkiksi, että pidättäytyminen on 100-prosenttisen tehokasta, heille olisi myös kerrottava, että oikein ja johdonmukaisesti käytettynä kondomit ovat 97-prosenttisen tehokkaita raskauden
ehkäisyssä. Jos heille kerrotaan, että kondomit epäonnistuvat jopa 14 prosentissa
kerroista, heille olisi ilmoitettava vastaavanlainen tyypillisen käytön epäonnistumisprosentti kuin
abstinenssin osalta”. Raportti ei ainoastaan vahvista näkemystäni, vaan se osoittaa selvästi,
että kaikkia mahdollisia toimenpiteitä ei ole toteutettu ehkäisymenetelmänä käytettävän pidättäytymisen käsittelemiseksi. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä
menetelmä auttaa ratkaisemaan hiv/seksuaaliterveysongelmia ja ei-toivottuja
raskauksia.
Monet asiantuntijat viittaavat siihen, että sitä pidetään perinteisenä menetelmänä
joka on vanhentunut. Toinen argumentti on kuitenkin se, että henkilöt, jotka noudattavat
pidättäytymistä, ovat kulttuuri- ja uskontotaustasta, jossa tätä asennetta
käytetään vaikuttamaan heidän käyttäytymiseensä, kun se liittyy syntyvyyden valvontaan ja seksiin
avioliiton jälkeen. Siitä huolimatta nämä argumentit eivät vieläkään ole ylistäneet
pidättäytymistä ehkäisyvälineenä. Yksilöt saavat edelleen seksuaalisia
tartuntoja ja ei-toivottuja raskauksia esiintyy edelleen. Maailman terveysjärjestö
Organisaatio raportoi yleiskatsauksessaan lisääntymisterveydestä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, että haasteena on edelleen seksuaalitartuntojen ja ei-toivottujen raskauksien
hallinta (WHO 2006). Se
siten tarkoittaa, että vaikka joitakin ohjelmia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on
toteutettu, haaste on edelleen olemassa. Useimmat nuoret hylkäävät ajatuksen
seksuaalisesta pidättäytymisestä ennen avioliittoa – yli 95 prosenttia henkilöistä
ensimmäisessä avioliitossa ei ole neitsyitä, ja monet kokevat, että syntyvyyden ehkäisy on
prioriteetti raskauden ehkäisemiseksi ennen avioliittoa (Bakalar, 2007).
”Keskimääräinen ikä ensimmäisessä seksissä vaihteli etnisen alkuperän mukaan 15,2 vuodesta
17,5 vuoteen, ja mustat harrastivat seksiä nuorimmalla iällä ja aasialaiset vanhimmalla
, ja myös perheen alhaisemmat tulot ennustivat seksiä aikaisemmassa iässä” (Bakalar,
2007).
Jotta pidättäytyminen olisi tehokasta, sillä on kuitenkin oltava
yksilöiden, strategisten terveysohjelmien ja terveyspolitiikan tuki. Tällä ei
välttämättä saavuteta 100 prosentin tehoa, mutta sillä on varmasti
rooli HIV:n/seksuaaliterveyden ja ei-toivottujen raskauksien, jotka ovat edelleen
korkealla tasolla, parantamisessa. Maailman terveysjärjestön mukaan heillä on edelleen
haasteena toteuttaa vuosituhannen
kehitystavoitteiden ihanteet käytännössä ja puuttua nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyden tarpeisiin
ja ongelmiin, mikä on WHO:n maailmanlaajuisessa
lisääntymisterveysstrategiassa keskeisellä sijalla, sillä yhä useammat todisteet osoittavat, että tämä laiminlyönti voi
vakavasti vaarantaa nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tulevaisuudessa.
Koulutetut kasvattajat voivat suunniteltujen aktiviteettien avulla antaa
tehokasta seksuaalikasvatusta, joka puoltaa pidättäytymistä erityisesti
ei-toivotun raskauden ja HIV:n/STI:n ehkäisyssä. Näihin voisivat
kuulua:
-Luoda tietoresursseja kulttuurisesti sopivasta seksuaaliterveyttä
koskevasta tiedosta.
-Työstää näitä ohjelmia yhteistyössä yhteisön, terveys
organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka haluavat edistää tällaista
viestiä, erityisesti nuorten kanssa;
-Edistää arvojen ja asenteiden selkiyttämistä yksilö-,
perhe- ja yhteisötasolla;
-Antaa täsmällistä tietoa sekä pidättyväisyydestä että myös
ehkäisystä, mukaan lukien kondomit;
-Hahmottele selkeät tavoitteet HIV:n, muiden sukupuolitautien ja/tai teini-ikäisten
raskauden ehkäisemiseksi;
-Opeta tavoitteisiin liittyviä vastuullisia seksuaaliterveyskäyttäytymisiä ja
selkeitä viestejä näistä käyttäytymisistä;
-Tunnista psykososiaaliset riskitekijät ja toteuta suojaavia tekijöitä ja
toimia, joilla voidaan kanavoida vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä.
Niin vaikeaa kuin se voikin olla, vastaaminen pidättäytymistä
koskeviin avainkysymyksiin on lopulta välttämätöntä, jotta voidaan kehittää järkeviä ja tehokkaita
ohjelmia ja toimintalinjoja vähintään seuraaville aloille, nykyinen yleisen
ymmärryksen puute haittaa yleisön ja poliittisten päättäjien kykyä arvioida täysin
, ovatko pidättäytyminen ja pidättyväisyyskasvatus toteuttamiskelpoisia ja
realistisia kansanterveydellisiä ja poliittisia lähestymistapoja tahattomien raskauksien ja HIV:n ja sukupuolitautien vähentämiseksi
(Dailard, 2003). Miksei sitten painoteta
paljon enemmän pidättyvyyttä, jotta se voisi toimia tehokkaana
ehkäisymenetelmänä hiv/seksitautien ja ei-toivottujen
raskauksien ehkäisemisessä.
1.Bakalar, N. (2007) ”New Findings Add Nuance to Discussion of Early
Sex,” New York Times, 2007-JUN-05, at: http://www.nytimes.com/
2.Contraception and sexual heath, 2008/09. Mielipidetutkimusraportti nro
41. Saatavilla osoitteessa www.statistics.gov.uk/downloads/theme_health/contra2008-
9.pdf.
3.Dailard, C. Guttmacher (2003).Report on Public Policy on
Understanding ’Abstinence’: Implications for Individuals, Programs and
Policies. Joulukuu 2003, nide 6, numero 5. Haettu 22. kesäkuuta 2010 osoitteesta
www.guttmacher.org/pubs/journals/gr060504.html.
4.Department of Health. Seksuaaliterveyttä ja
HIV:tä koskeva kansallinen strategia. Saatavilla osoitteessa: www.medfash.org.uk/publications/documents/nat_shs-
2001.pdf.
5.World Health Organization, Department of Reproductive Health and
Research. (2004) Global strategy for prevention and control of
sexually transmitted infections: 2006 – 2015. Breaking the chain of
transmission. Haettu 22. kesäkuuta 2010 osoitteesta www.who.int ’ … ’ Seksuaali- ja
lisääntymisterveys.
6.World Health Organization, Department of Reproductive Health and
Research. (2006)
Promoting and safeguarding the sexual and reproductive health of
adolescents. Haettu 22. kesäkuuta 2010 osoitteesta www.who.int
Kilpailevia etuja:
Ei ilmoitettu
.