1. Johanneksen evankeliumin 2. luku Raamattuopiskelu ja yhteenveto

Tweet

Tässä on yhteenveto ja kommentti ensimmäisestä Johanneksen evankeliumin 2. luvusta.

1. Joh. 2:1-2 Kristus, meidän puolestapuhujamme

Apostoli Johannes aloittaa kirjeen kirjoittamisen tarkoituksesta toteamalla: ”Kirjoitan nämä asiat teille, ettette tekisi syntiä. Mutta jos joku tekee syntiä, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, vanhurskas. Hän on sovitus meidän syntiemme edestä, eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien edestä” (1. Joh. 2:1-2), vaikka kyse ei olekaan siitä, ”jos” joku tekee syntiä, vaan milloin. Johannes ei sano, ettemme voisi olla tekemättä syntiä, mutta ”jos” tai ”kun” teemme syntiä, Jeesus on puolestapuhujamme, joka on ”meidän syntiemme sovitus” eli täyttää Isän vihan tyydytyksen meidän syntejämme vastaan.”

1. Joh. 2:3-6 Tietäen, että me tunnemme hänet

Miten me tulemme tuntemaan Jumalan? Se on tietenkin Jumalan Henki, joka paljastaa meille, kuka Jumala on, ja nimenomaan sen, kuka Jeesus Kristus on ja miksi tarvitsemme Häntä, kuten Johannes kirjoittaa: ”Ja siitä me tiedämme, että olemme tulleet tuntemaan hänet, jos pidämme hänen käskynsä.” (1. Joh. 2:3) Niinpä jokainen, joka väittää tuntevansa Jumalan, mutta ei kuitenkaan pidä hänen käskyjään, Johanneksen mukaan ”on valehtelija, eikä totuus ole hänessä; mutta joka pitää hänen sanansa, siinä on totisesti täydellistynyt Jumalan rakkaus”. Siitä me tiedämme, että olemme hänessä” (1. Joh. 2:4-5), sillä ”joka sanoo pysyvänsä hänessä, sen tulee vaeltaa samalla tavalla, jolla hän vaelsi” (1. Joh. 2:6). Ei ole mitään järkeä sanoa, että rakastaa Jumalaa, mutta ei pidä hänen käskyjään. Emme tietenkään pelastu noudattamalla käskyjä, mutta pelastunut ihminen on luonnollisesti taipuvainen tottelemaan Jumalaa, joka hänet pelasti, tekemällä niin kuin hän käskee!”

1. Joh. 2:7-11 Rakastamalla Jumalaa rakastamalla lähimmäistä

Jeesus antoi uuden käskyn, ja Johannes vain toistaa sen tässä. Tämä uusi käsky on rakastaa toisiamme niin kuin Kristus on rakastanut meitä ja niin hän yhä tekee: ”Joka sanoo olevansa valossa ja vihaa veljeään, on yhä pimeydessä”. Joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa, eikä hänessä ole syytä kompastumiseen” (1. Joh. 2:9-10). On selvää, että ”joka vihaa veljeään, on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä” (1. Joh. 2:11), sillä miten joku voi väittää rakastavansa Jumalaa mutta vihata Jumalan lapsia?

1. Joh. 2:15-17 Rakastaa maailmaa vai rakastaa Jumalaa?

Kuka tahansa, joka rakastaa maailmaa eli sitä, mitä maailmassa on, on vakavassa pulassa, koska meitä kehotetaan ”olemaan rakastamatta maailmaa tai sitä, mitä maailmassa on.”. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mitä maailmassa on – lihan halut ja silmien halut ja elämän ylpeys – ei ole Isästä, vaan se on maailmasta” (1. Joh. 2:15-16). Ei ole mahdollista olla kiinni lihan haluissa ja intohimoissa ja väittää tuntevansa Jumalaa, koska se ”ei ole Isästä vaan maailmasta”, sillä ”maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti” (1. Joh. 2:17). Joku, joka rakastaa maailmaa, joka on katoavainen, ei selvästikään tee Jumalan tahtoa eikä siten pysy ikuisesti.”

1. Joh. 2:18-20 Joka pysyy, on Jumalasta

Apostoli Johannes varoittaa seurakuntaa ja näin ollen hän varoittaa meitä siitä, että se hetki on jo koittanut, että maailmassa on paljon antikristuksia. Etuliite ”anti” tarkoittaa yksinkertaisesti ”vastaan” tai voi tarkoittaa ”sijasta”, joten jokainen, joka ei ole Jumalan puolella, kuten Jeesus sanoi, on häntä vastaan (Matt 12:30). Niiden osalta, jotka jättävät uskovien yhteisön, joka on Kristuksen ruumis, seurakunta, he paljastavat, että ”he eivät olleet meistä”, sillä ”he olisivat jatkaneet kanssamme”. Mutta he lähtivät pois, jotta kävisi selväksi, että he kaikki eivät ole meistä” (1. Joh. 2:19). Jotkut väittävät olevansa luopuneita, mutta he eivät ehkä ole koskaan oikeastaan liukuneet eteenpäin, mikä paljastaa, etteivät he ole koskaan todella pelastuneet.

1. Joh. 2:22-23 Antikristityt kieltävät Jeesuksen olevan Messias

Minulle eräs juutalainen mies kertoi kerran, että Jeesus on jo saapunut maan päälle, ja eräs toinen sanoi, että ”Messias on vasta tulossa”, joten se, joka uskoo, ettei Jeesus ole kymmenissä Vanhan testamentin kirjoituksissa ennustetun Messiaan täyttymys, ei ole kristitty, vaan hän on asettuu Kristusta vastaan tai hän on antikristus (pienellä ”a:lla” eikä antikristus). Tästä kriittisestä kysymyksestä ei ole tilaa väittelylle. Apostoli Johannes tekee asian selväksi kysymällä: ”Kuka muu on valehtelija kuin se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus?”. Tämä on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kenelläkään, joka kieltää Pojan, ei ole Isää. Joka tunnustaa Pojan, sillä on myös Isä” (1. Joh. 2:22-23). Jos kiellät Jeesuksen olevan Kristus (Messias), olet itse asiassa antikristus. Tämä ei ole minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaan se, mitä Jumalan Sana sanoo.”

1. Joh. 2:28-29 Vetäytyminen häpeästä

Pidin kerran saarnan, jossa käytin tätä Johanneksen evankeliumin viittausta, jossa sanoin, että jokainen meistä joutuu antamaan tiliä siitä, mitä teimme ruumiissa, kun olimme täällä maan päällä, ja olen varma, että on joitakin, jotka vetäytyvät pelosta takaisin Hänen ilmestyessään tietäen olleensa nimellinen tai haalea kristitty. Johannes varoittaa meitä siitä, että ”kun hän ilmestyy, me saamme olla luottavaisia emmekä kavahda häntä häpeissämme hänen tullessaan” (1. Joh. 2:28), eikä silloin ole luottamusta, sillä ”jokainen, joka harjoittaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä” (1. Joh. 12:29), mutta jokainen, joka ei harjoittele vanhurskautta, ei voi saada tätä luottamusta.”

Johtopäätös

1. Johanneksen evankeliumin luvun 2. luvun pitäisi olla herätyssoitto meille kaikille meille kaikille, jotka olemme joko vielä epävarmoja Jeesuksen suhteen, tai sitten me, jotka elämme synnissä, ja silti väitätte tuntevanneenne hänet. Emme voi sanoa tuntevamme Häntä emmekä tottele Häntä. Joka tuntee Hänet, pyrkii tottelemaan Häntä; ei, ei täydellisesti, mutta hän elää, lukee ja tottelee Hänen sanaansa. Jos näin ei tapahdu, heillä ei ole luottamusta Hänen ilmestymispäivänään, ja ”tulee selväksi, että he kaikki eivät ole meistä” (1. Joh. 2:19). Varmistakaa valintanne ja kutsumuksenne (2. Piet. 1:10), ja tehkää tämä ennen kuin on liian myöhäistä (Ilm. 20:12-15).

Seuraavaa lukemista: Ovatko kymmenen käskyä yhä ajankohtaisia tänä päivänä?