Tiedon puute kalkkarokäärmeiden (Crotalus polystictus) kannibalismista sai tutkijat aloittamaan vuonna 2004 tutkimuksen, jota he jatkoivat kolmen vuoden ajan Meksikon keskiosassa, jossa laji on endeeminen. He mittasivat ”kannibalistista käyttäytymistä” 190 naaraan keskuudessa, joilla oli 239 munapesää, ja totesivat, että ilmiö on perusteltua, koska se ”mahdollistaa emon toipumisen ja voimien palautumisen”.
”Kannibaalinen kalkkarokäärmeen naaras voi palauttaa menettämänsä energian lisääntymistä varten ilman, että sen tarvitsee metsästää ruokaa, mikä on vaarallista toimintaa, joka vaatii aikaa ja kuluttaa paljon energiaa”, kertovat tutkimuksen pääkirjoittajat Estrella Mociño ja Kirk Setser, Granadan yliopiston tutkijat yhdessä Juan Manuel Pleguezuelosin kanssa, SINCille.
Tutkimus, joka julkaistiin Animal Behaviour -lehden uusimmassa numerossa, osoittaa, että kannibalismi tässä lajissa on evolutiivinen seuraus sen ruokailukäyttäytymisestä, sillä saalis on jonkin aikaa kuollut ennen kuin käärme syö sen. ”Kyykäärmeet ovat yleisesti ottaen valmiita syömään raatoa, eikä siksi ole kovinkaan kummallista, että ne syövät elinkelvottomia käärmeiden osia sen jälkeen, kun ne ovat käyneet läpi lisääntymisen aiheuttaman suuren energiankulutuksen”, Mociño sanoo.
Tutkijaryhmän mukaan tämä käyttäytyminen voidaan selittää neljällä biologisella tekijällä – syntymäpäivällä (heinäkuun lopussa synnyttävät naaraat ovat todennäköisemmin kannibaalisia, koska niillä on vähemmän aikaa ruokailla ja valmistautua uudelleen lisääntymiseen), kuolleiden poikasten osuus koteloa kohti, emon investointitaso (mitä suurempi kotelo on, sitä suurempi on mahdollisuus, että se sisältää elinkelvottomia osia, jotka naaras syö) ja vankeudessa olon aiheuttama stressi (tutkijat pitivät naaraita vankeudessa keskimäärin 21 päivän ajan).
Kaikista naaraista 68 prosenttia söi osan tai kaikki kuolleet jälkeläisensä, ja 83 prosenttia näistä söi ne kaikki, ja odottivat vain vähän aikaa (noin 16 tuntia), vaikka jotkut söivät ne ”heti synnytyksen jälkeen”, Mociño lisää. Loput (40 %) naaraista ”ei osoittanut kannibalistista käyttäytymistä”.
Tutkijoiden mukaan kannibalismi ei ole ”poikkeavaa käyttäytymistä eikä hyökkäystä jälkeläisiä vastaan”, sillä se ei ole sama kuin paritappo tai lapsenmurha, koska siihen ei liity eläviä osia. Se vain palauttaa osan siitä, mitä käärme on sijoittanut lisääntymisprosessiin, ja valmistelee sitä lisääntymään uudelleen.
Käärmeet osaavat erottaa kuolleet ja elävät jälkeläiset toisistaan
Tutkijat osoittivat, että käärmeiden riski syödä terveitä jälkeläisiä oli vähäinen, sillä ne näyttävät hyvin samankaltaisilta kuin kuolleet jälkeläiset ensimmäiset kaksi tuntia sen jälkeen, kun ne ovat nousseet ulos kalvoistaan. Tutkimuksen aikana vain yksi naaras söi eläviä poikasia.
”Nisäkkäisiin tai lintuihin verrattuna käärmeet eivät ole yhtä äidillisiä, mutta tutkimus osoittaa, että myös ne osoittavat kehittynyttä käyttäytymistä, joka auttaa naarasta ja sen jälkeläisiä lisääntymään ja kasvamaan menestyksekkäästi”, sanovat Mociño ja Setser.
Crotalus polystictus luokitellaan ”uhanalaiseksi lajiksi” Meksikon virallisten Meksikon luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien suojelua Meksikossa koskevien virallisten asetusten mukaan. Elinympäristön rajallisuus, kaupunkien laajeneminen ja maatalouden kasvu ovat käärmeen suurimmat uhkatekijät.
Tutkijat ovat tähän mennessä merkinneet yli 2 000 yksilöä tästä lajista, jonka pituus vaihtelee keskimäärin 50 senttimetristä 90 senttimetriin ja jolla on erilaiset selviytymisstrategiat kuin monilla muilla Meksikon pohjoispuolella ja Yhdysvalloissa elävillä kalkkarokäärmeillä.
Tämän matelijan lisääntymisnopeus on hyvin nopea, mikä viittaa siihen, että se kokee ulkoisten tekijöiden aiheuttaman suuren kuolleisuuden. Sen lisäksi, että tutkijat edistävät tieteellistä tietoa eläinten kannibalismista evolutiivisesta näkökulmasta, he toivovat, että näiden tulosten julkistaminen ”johtaa siihen, että ihmiset ovat vähemmän aggressiivisia näitä käärmeitä kohtaan”.