Sitä lähtien, kun Australopithecusin fossiileja löydettiin Etelä- ja Itä-Afrikasta 1900-luvun keskivaiheilla, ihmisen sukupuun alkuperän on ajateltu olevan Afrikassa. Viimeaikaisemmat fossiililöydöt samalta alueelta, mukaan lukien ikoniset 3,7 miljoonaa vuotta vanhat Laetolin jalanjäljet Tansaniasta, joissa näkyy ihmisen kaltaisia jalkoja ja pystysuoraa liikkumista, ovat vakiinnuttaneet käsityksen siitä, että hominiinit (ihmislinjan varhaisjäsenet) eivät ainoastaan ole peräisin Afrikasta, vaan ne ovat pysyneet siellä eristäytyneinä useiden miljoonien vuosien ajan ennen kuin ne ovat levittäytyneet Eurooppaan ja Aasiaan. Kansainvälisen tutkijaryhmän tällä viikolla verkossa julkaisema noin 5,7 miljoonaa vuotta vanhojen ihmisen kaltaisten jalanjälkien löytö Kreetalta kumoaa tämän yksinkertaisen kuvan ja viittaa monimutkaisempaan todellisuuteen.
Ihmisen jalat ovat hyvin erikoisen muotoiset, ja ne eroavat kaikista muista maaeläimistä. Yhdistelmä pitkästä jalkapohjasta, viidestä lyhyestä eteenpäin osoittavasta varpaasta, joissa ei ole kynsiä, ja muita varpaita suuremmasta halluxista (”isovarpaasta”) on ainutlaatuinen. Lähimpien sukulaistemme, ihmisapinoiden, jalat muistuttavat pikemminkin ihmisen kättä, jossa on sivulle työntyvä peukalon muotoinen hallux. Laetolin jalanjäljet, joiden uskotaan olevan Australopithecuksen tekemiä, muistuttavat melko paljon nykyihmisen jalanjälkiä lukuun ottamatta sitä, että kantapää on kapeampi ja pohjasta puuttuu kunnollinen kaari. Sen sijaan Etiopiasta peräisin olevalla 4,4 miljoonaa vuotta vanhalla Ardipithecus ramiduksella, joka on vanhin kohtuullisen täydellisten fossiilien perusteella tunnettu hominiini, on apinan kaltainen jalka. Ardipithecusta kuvailleet tutkijat väittivät, että se on myöhempien hominiinien suora esi-isä, mikä viittaa siihen, että ihmisen kaltainen jalka ei ollut vielä tuolloin kehittynyt.
Uudet jalanjäljet, jotka on löydetty Trachilosista läntiseltä Kreetalta, ovat muodoltaan yksiselitteisesti ihmisen kaltaisia. Tämä koskee erityisesti varpaita. Isovarpaan muoto, koko ja asento ovat samankaltaiset kuin omamme; siihen liittyy myös selvä ”pallo” jalkapohjassa, jota ei koskaan ole apinoilla. Jalkapohja on suhteessa lyhyempi kuin Laetoli-jäljitelmissä, mutta sen yleinen muoto on sama. Lyhyesti sanottuna Trachilos-jälkien muoto osoittaa yksiselitteisesti, että ne kuuluvat varhaiselle hominiinille, joka on hieman alkukantaisempi kuin Laetolin jälkien tekijä. Ne on tehty hiekkarannalle, mahdollisesti pienen joen suistoon, kun taas Laetolin jäljet on tehty vulkaaniseen tuhkaan.
”Kiistanalaiseksi tämän tekee jälkien ikä ja sijainti”, sanoo tutkimuksen viimeinen kirjoittaja, Uppsalan yliopiston professori Per Ahlberg.
He ovat noin 5,7 miljoonaa vuotta nuorempia kuin vanhin tunnettu fossiilinen hominiini, Sahelanthropus Tshadista, ja aikalaisia Orrorinin kanssa Keniasta, mutta yli miljoona vuotta vanhempia kuin Ardipithecus ramidus apinamaisine jalkoineen. Tämä on ristiriidassa sen hypoteesin kanssa, jonka mukaan Ardipithecus on myöhempien hominiinien suora esi-isä. Lisäksi tähän vuoteen asti kaikki yli 1,8 miljoonaa vuotta vanhat fossiiliset hominiinit (Georgiasta löytyneiden varhaisten Homo-fossiilien ikä) olivat peräisin Afrikasta, mikä sai useimmat tutkijat päättelemään, että ryhmä kehittyi siellä. Trachilosin jalanjäljet on kuitenkin varmuudella ajoitettu käyttämällä ylä- ja alapuolella olevista kerrostumista löytyneiden foraminiferoiden (meren mikrofossiilien) yhdistelmää sekä sitä, että ne sijaitsevat juuri sen hyvin erikoisen sedimenttikiven alla, joka muodostui, kun Välimeri kuivui hetkeksi 5,6 miljoonaa vuotta sitten. Omituisen sattuman kautta aiemmin tänä vuonna eräs toinen tutkijaryhmä tulkitsi Kreikasta ja Bulgariasta löydetyn 7,2 miljoonaa vuotta vanhan fragmentaarisen kädellisen Graecopithecuksen uudelleen hominiiniksi. Graecopithecus tunnetaan vain hampaiden ja leukojen perusteella.
Aikana, jolloin Trachilosin jalanjäljet tehtiin, eli myöhäismioeniksi kutsuttuna ajanjaksona, Saharan autiomaata ei ollut olemassa, vaan savannimaiset ympäristöt ulottuivat Pohjois-Afrikasta aina itäisen Välimeren ympärille. Kreeta ei myöskään ollut vielä irronnut Kreikan mantereesta. Näin ollen ei ole vaikea ymmärtää, miten varhaiset hominiinit ovat voineet vaeltaa Kaakkois-Euroopan ja Afrikan halki ja jättää jalanjälkensä Välimeren rannikolle, joka jonain päivänä muodostaisi osan Kreetan saaresta.
”Tämä löytö haastaa suoralta kädeltä vakiintuneen kertomuksen ihmisen varhaisesta evoluutiosta, ja se synnyttää todennäköisesti paljon keskustelua. Nähtäväksi jää, hyväksyykö ihmisen alkuperää tutkiva yhteisö fossiiliset jalanjäljet vakuuttavaksi todisteeksi hominiinien läsnäolosta Kreetan mioenikaudella”, sanoo Per Ahlberg.