12 askelta korkean verenpaineen diagnosoimiseksi – Hypertension ymmärtäminen

Arvioitu lukuaika: 10 minuuttia

Korkea verenpaine, jota kutsutaan myös verenpainetaudiksi (hypertensioksi), lisää sydänsairauksien, aivohalvauksen ja munuaissairauksien riskiä. Se on yksi tärkeimmistä ennenaikaisen kuoleman syistä maailmanlaajuisesti.

Vuonna 2025 arviolta 1,56 miljardia aikuista elää verenpainetaudin (hypertensio)

. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan verenpainetauti tappaa vuosittain lähes 8 miljoonaa ihmistä.

Kokonaisuudessaan noin 20 prosentilla maailman aikuisista arvioidaan olevan verenpainetauti. Vuonna 1991 National High Blood Pressure Education Program (NHBPEP) arvioi, että Yhdysvalloissa 43,3 miljoonalla aikuisella oli verenpainetauti (2). Esiintyvyys lisääntyy dramaattisesti yli 60-vuotiailla potilailla.

On ratkaisevan tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset ja potilaat ymmärtävät, miten verenpaine mitataan, miten verenpainetauti diagnosoidaan ja mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joita on vältettävä, kun päätetään, onko verenpainetautia vai ei.

Verenpainemääritelmä

Joka kerta, kun sydänlihas supistuu, se pumppaa verta valtimoihin, jotta elimistön kudoksille ja elimille voidaan syöttää happipitoista verta. Verenpaine on valtimoissa vallitsevan paineen mitta. Sitä voidaan verrata veden paineeseen puutarhaletkussa, paitsi että valtimoiden seinämä on elävää kudosta.

Paine kirjataan kahtena lukuna, esim. 125/80 millimetriä elohopeaa (mm Hg). Ensimmäinen luku on systolinen paine, eli kun sydänlihas supistuu ja verta pumpataan valtimoihin. Alempi luku, diastolinen paine, on paine, kun sydän rentoutuu ja täyttyy verellä iskujen välillä.

Normaalin verenpaineen ja verenpainetaudin määritelmä

Seuraava on yleisimmin käytetty verenpaineen ja verenpainetaudin luokitus (3):

• Normaali: Systolinen verenpaine alle 120 mmHg, diastolinen verenpaine alle 80 mmHg
• Prehypertensio: Systolinen verenpaine 120-139 mmHg, diastolinen verenpaine 80-89 mmHg
• Vaiheen 1 hypertensio: Systolinen verenpaine 140-159 mmHg, diastolinen verenpaine 90-99 mmHg
• Vaihe 2: Systolinen verenpaine 160 mmHg tai enemmän, diastolinen verenpaine 100 mmHg tai enemmän

American College of Cardiology/American Heart Association (ACC/AHA) päivitti vuonna 2017 aikuisten korkean verenpaineen ennaltaehkäisyä, havaitsemista, arviointia ja hoitoa koskevat ohjeistuksensa poistamalla esihypertensioluokituksen ja jakamalla sen kahteen tasoon (4).

• Normaali: Alle 120/80 mmHg;
• Nouseva: Systolinen välillä 120-129 ja diastolinen alle 80;
• Vaihe 1: Systolinen välillä 130-139 tai diastolinen välillä 80-89;
• Vaihe 2: Systolinen vähintään 140 tai diastolinen vähintään 90 mm Hg;
• Hypertensiivinen kriisi: Systolinen yli 180 ja/tai diastolinen yli 120. Potilaat tarvitsevat pikaisia lääkityksen muutoksia, jos muita merkkejä ongelmista ei ole, tai välitöntä sairaalahoitoa, jos on merkkejä elinvaurioista.

Monet asiantuntijat ovat kuitenkin kieltäytyneet tukemasta vuoden 2017 ACC/AHA-ohjeita (5). Heidän pääasialliset vastalauseensa liittyvät uuteen verenpaineluokitukseen ja verenpaineen tavoitetasoon 130 mmHg:n systoliseen paineeseen, ja he ovat erityisesti huolissaan iäkkäistä henkilöistä.

Amerikkalainen lääkärikollegio (ACP) ja Amerikkalainen perhelääkärien akatemia (AAFP) ovat julkaisseet ikääntyviä aikuisia (60-vuotiaita ja sitä vanhempia) koskevat omat ohjeensa, joissa suositellaan tavoitetasona olevaa systolista verenpainetta, joka on alle 150 mmHg tai alle 140 mmHg valituilla henkilöillä, joilla on suuri kardiovaskulaaririski, ja joiden he ovat todenneet, että tämä suositus ”tarjoaa optimaalisen tasapainon hyötyjen ja haittojen välille”.

Ymmärrys siitä, miten verenpaine muuttuu iän myötä

Iän myötä verenpaine nousee asteittain.

Ikään liittyvä verenpainetauti näyttää kuitenkin olevan pääasiassa systolinen eikä diastolinen. Systolinen verenpaine nousee kahdeksannella tai yhdeksännellä vuosikymmenellä, kun taas diastolinen verenpaine pysyy vakiona tai laskee 40 ikävuoden jälkeen. Näin ollen pulssipaine, systolisen ja diastolisen verenpaineen erotus, kasvaa iän myötä

Hypertensioiden esiintyvyys kasvaa merkittävästi iän myötä kaikissa sukupuoli- ja roturyhmissä. On arvioitu, että verenpainetaudin esiintyvyys kasvaa noin 5 % jokaista 10 vuoden ikävälillä.

Verpaineen vuorokausirytmi

Verpaine on tyypillisesti matalampi yöllä, unen aikana, ja alkaa sitten nousta muutama tunti ennen heräämistä. Se saavuttaa huippunsa aamulla pian heräämisen jälkeen. Sitten myöhään iltapäivällä ja illalla verenpaine alkaa taas laskea.

Monien akuuttien sydän- ja verisuoni- ja aivoverisuonitapahtumien ilmaantumisessa on päivittäinen kaava, ja sairastuvuus ja kuolleisuus ovat suurimmillaan varhain aamulla. Vahva, vaikkakin aihetodisteet viittaavat siihen, että varhaisen aamun verenpaineen nousu voi osaltaan vaikuttaa akuuttien kardiovaskulaaristen episodien puhkeamiseen (7).

Ymmärrys siitä, miten verenpaine mitataan

Virheellinen verenpaineen mittaus on olennaista hypertension diagnosoinnissa. Verenpainemittarit on kalibroitava oikein, ja sopiva mansettikoko on valittava.

Potilaan on oltava istuma-asennossa selkä tuettuna ja jalat ristittämättöminä. Diastolinen paine voi olla 6 mmHg korkeampi, jos selkä on tukematta, ja systolinen paine voi nousta 2-8 mmHg, jos jalat ovat ristissä (8).

Potilaan ei tulisi puhua toimenpiteen aikana, sillä se voi nostaa mitattua arvoa jopa 8-15 mmHg (9)

Tässä kerrotaan, mitä voit tehdä varmistaaksesi oikean lukeman (10):

• Älä juo kofeiinipitoisia juomia äläkä tupakoi testiä edeltävien 30 minuutin aikana.
• Sitten istu hiljaa viisi minuuttia ennen testin alkua.
• Mittauksen aikana istu tuolissa jalat lattialla ja käsivarsi tuettuna niin, että kyynärpääsi on suurin piirtein sydämen tasolla.
• Mansetin puhallettavan osan tulisi peittää kokonaan vähintään 80 % olkavarresta, ja mansetti tulisi asettaa paljaalle iholle, ei paidan päälle.
• Älä puhu mittauksen aikana.
• Mittauta verenpaineesi kahdesti, ja pidä välissä lyhyt tauko. Jos lukemat eroavat toisistaan vähintään 5 pistettä, tee se kolmannen kerran.

Erilaiset mittausstrategiat verenpainetaudin havaitsemiseksi

Hypertension havaitsemiseksi on kolme erilaista mittausstrategiaa:

• Ambulatorinen verenpaineen seuranta (ABPM)
• Kotona tapahtuva verenpaineen seuranta
• Vastaanottopohjaiset mittaukset

Vaikka verenpainetaudin seulonta tehdään usein lääkärin vastaanotolla, monilla henkilöillä, joilla on korkea verenpaineen mittaustulos vastaanotolla, ei jatkotutkimusten perusteella olekaan verenpainetautia (11). Tämä johtuu yleensä valkotakkihypertensiosta.

Aktiivisen verenpaineen seuranta on suositeltavin menetelmä hypertension havaitsemiseksi. Jos ABPM ei ole toteutettavissa, voidaan käyttää verenpaineen kotiseurantaa.

White Coat Hypertension

On tärkeää ymmärtää, että verenpaine ei ole kiinteä luku. Verenpaine vaihtelee päivän mittaan sen mukaan, mitä teemme ja mitä ympärillämme tapahtuu.

Joillakin ihmisillä, joilla on normaali verenpaine, se nousee korkeaksi, kun he käyvät lääkärissä. Tätä tilaa kutsutaan valkotakkihypertensioksi tai valkotakkiefektiksi (jota kutsutaan myös eristetyksi klinikka- tai toimistohypertensioksi).

Valkotakkiefektit johtuvat usein siitä, että olemme hermostuneita siitä, että lääkäri tai hoitaja testaa verenpaineemme. Useimmilla meistä on taipumus tuntea olonsa jännittyneemmäksi lääketieteellisissä tiloissa kuin meille tutussa ympäristössä, vaikka emme aina huomaa sitä.

Joskus valkotakkivaikutus voi olla voimakas, jolloin oikean lepoverenpaineen määrittäminen lääkärin vastaanotolla on mahdotonta. Siksi on ehdottoman tärkeää, ettei verenpaineen diagnosoinnissa tukeuduta vastaanotolla tehtäviin verenpaineen mittauksiin.

Valkotakkihypertensiota sairastavilla saattaa joskus olla suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien riski, ja he voivat sairastua jatkossa verenpainetautiin. Siksi tiivistä seurantaa suositellaan (12).

Valkotakkivaikutus voi jatkua vuosia. Se voidaan välttää käyttämällä ABPM:ää tai kotona tapahtuvaa verenpaineen seurantaa.

Ambulatorinen verenpaineen seuranta (ABPM)

ABPM suoritetaan käyttämällä pientä digitaalista verenpainemittaria, joka on yleensä kiinnitetty vartalon ympärillä olevaan vyöhön ja kytketty olkavarren ympärillä olevaan mansettiin. Laite mittaa verenpainetta säännöllisesti 24-48 tunnin ajan, yleensä 15-20 minuutin välein päivällä ja 30-6 minuutin välein yöllä.

Verenpaineen mittaukset tallentuvat laitteeseen, ja keskimääräiset päivä- (diurnal) ja yöverenpaineet (nocturnal) määritetään tiedoista tietokoneen avulla.

ABPM:ää on pidetty vertailustandardina verenpainetaudin diagnosoinnissa, ja se ennustaa sydän- ja verisuonitautien riskiä paremmin kuin tavanomaiset toimistokäyttöön perustuvat mittaustulokset (13).

Ambulaarisen verenpaineen seurannan (ABPM)

Käytettäessä ABPM:ää verenpainetauti määritellään vuorokauden keskimääräiseksi verenpaineen keskiarvoksi, joka on suurempi kuin er, joka on yhtä suuri kuin 125/75 millimetrihehtaaria (13).

Vuorokauden keskimääräinen verenpaine ABPM:n aikana 115/75 katsotaan normaaliksi, ja yli 125/75:n keskimääräistä verenpainetta pidetään liian korkeana.

Kohtaisia mittauksia tarkasteltaessa normaali ambulatorinen verenpaine ei saisi olla päivällä yli 135/85 mmHg eikä yöllä yli 120/70 mmHg. Tasoja, jotka ovat yli 140/90 mmHg päivällä ja 125/75 mmHg yöllä, on pidettävä epänormaaleina (13).

Kastelu ja ei-kastelu

Keskimääräinen yöverenpaine on noin 15 prosenttia alhaisempi kuin päiväarvot. Ihmisiä, joille tämä normaali fysiologinen muutos tapahtuu, kutsutaan dippareiksi.

Mikäli verenpaine ei laske vähintään 10 prosenttia unen aikana, sitä kutsutaan ei-dippaukseksi.

Ei-dippauksen taustalla olevia mekanismeja ei tunneta, mutta melatoniinilla saattaa olla merkitystä (14).

Non-dipping saattaa liittyä lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen riskiin (15).

Kotona tehtävät verenpaineen mittaukset

Kotona tehtäviin verenpaineen mittauksiin voidaan käyttää suhteellisen edullisia puoliautomaattisia laitteita. Nämä mittaukset korreloivat paremmin 24 tunnin ABPM:n tulosten kanssa kuin lääkärin vastaanotolla mitatun verenpaineen kanssa (16).

Kotiverenpainemittausten optimaalinen aikataulu on epäselvä. Näyttö viittaa siihen, että 12-14 mittausta olisi tehtävä, jotta verenpaine voidaan arvioida oikein. Näihin tulisi sisältyä sekä aamu- että iltamittauksia yhden viikon aikana (17).

Potilaan tulisi tehdä istuen kaksi mittausta (yhden tai kahden minuutin välein) aamulla ja illalla vähintään kolmen ja mieluiten seitsemän peräkkäisen päivän ajan. Ensimmäisen päivän mittaukset on hylättävä; kotiverenpaine määritellään kaikkien jäljelle jäävien mittausten keskiarvona.

On tärkeää tiedostaa, että kotiverenpaineen mittaukset voivat vaihdella suuresti riippuen tekijöistä, kuten stressin aiheuttamasta kofeiinin saannista, tupakoinnista, liikunnasta ja luonnollisesta vuorokausivaihtelusta.

Toimistopohjaiset verenpaineen mittaukset

Rajoituksistaan huolimatta toimistopohjaiset verenpaineen mittaukset ovat edelleen ensisijainen tekniikka, jota käytetään maailmanlaajuisesti verenpainetaudin havaitsemisessa ja hoidossa.

Lääkäreiden ja potilaiden tulisi olla tietoisia valkotakkisen verenpainetaudin (white-cat-hypertensio) olemassaolon mahdollisuudesta.

Moninkertaiset mittaukset useina eri päivinä saattavat olla tarpeen. Potilaan tulisi istua hiljaa viisi minuuttia ennen verenpaineen mittausta. Potilaan asento, mansetin koko ja mansetin sijoittaminen ovat kaikki tärkeitä.

Lopputulos

Hoitohenkilökunnan ja potilaiden on tärkeää ymmärtää, miten verenpaine mitataan, miten verenpainetauti diagnosoidaan ja mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joita on vältettävä päätettäessä, onko verenpainetautia vai ei.

Toimistopohjaisilla verenpaineen mittauksilla on rajallinen arvo, koska valkotakkihypertensio on yleinen.

Ambulatorisia verenpainemittauksia (ABPM) pidetään vertailustandardina verenpainetaudin diagnosoinnissa, ja ne ennustavat paremmin sydän- ja verisuonisairauksien riskiä verrattuna tavanomaisiin toimistopohjaisiin mittauksiin.