v1-11: Salomon ylistys Jumalalle.
v1-2: Jumala oli osoittanut armonsa sallimalla ihmisen rakentaa hänelle temppelin; edes taivaiden taivas ei voi pitää häntä sisällään (2.6).
v3: Salomo oli koonnut koko Israelin yhteen jakamaan tätä ihmeellistä tilaisuutta.
v4: Jumala oli osoittanut uskollisuutensa. Hän lupasi, ja omalla kädellään Hän täytti nuo lupaukset. Tämä oli totta asettaessaan Daavidin ja sitten Salomon valtaistuimelle; ja se oli totta asettaessaan Jerusalemin nimensä paikaksi.
v5: Jumala ei ollut aiemmin valinnut paikkaa temppelille eikä kuningasta kansalleen.
v6: Jumalalla oli kaksi vaihtoehtoa: Jerusalem ja Daavid, Hes 37.24-25; Sak 12. Molemmilla on pysyvä merkitys, ja ne lupaavat juutalaiselle kansalle tulevia maallisia siunauksia.
v7-9: Salomo selitti, miksi Daavid ei voinut rakentaa temppeliä;
- varsinaista syytä ei tässä kerrottu; 1 Chr 28.3;
- tässä ei arvosteltu Daavidia;
- tässä ei mainittu Daavidin sotia.
Davidilla oli näky Jumalalta, ja sitä on kiitettävä, sillä tuo näky johti hänet valmistelemaan paljon temppelin rakentamista varten, ja se näyttää innoittaneen myös Salomoa hänen roolissaan.
v10: Oli kiistattomia merkkejä siitä, että Jumala oli täyttänyt sanansa; Salomon nimittäminen kuninkaaksi, temppelin rakentaminen.
v11: Arkki oli keskipisteenä, kaikkein pyhimmässä. Se oli Jumalan liitto kansansa kanssa. Ilman liittoa rakennus olisi pelkkä kasa tiiliä.
Meille Kristus on keskeisellä sijalla, sillä hänessä kaikki Jumalan lupaukset ovat ”kyllä” ja ”aamen”.
v12-13: Salomo oli korokkeen päällä, mikä asetti hänet kansan yläpuolelle, niin että hänen äänensä kuului. Tämä kuvaa kohtausta, jossa Salomo rukoili kansan edessä.
v14: Salomo aloitti rukouksensa Jumalan erinomaisuudella ja uskollisuudella; temppeli oli todiste Jumalan uskollisuudesta. Temppeli oli suuri, koska Jumala on suuri (2.9). Jumalan siunaus on niille, ”jotka jatkavat koko sydämestään sinun tielläsi.”
v15-17: Jumalan uskollisuus ja voima. Pieni refraani toistuu; ”suullasi olet luvannut ja kädelläsi olet täyttänyt sen” (vrt. v. 4);
- lupauksen sanat; liitto; luvattu; puhuttu; täytetty;
- Solomon rukoili Jumalan jatkuvaa uskollisuutta, että Hän osoittaisi luonteensa täyttämällä lisää lupauksia;
- Jumala kykenee täyttämään sen, mitä hän oli luvannut;
- Joidenkin lupausten täyttyminen riippui kansan ja kuninkaan kuuliaisuudesta. Erityisesti lupaus ikuisesta valtakunnasta riippui siitä, että Daavidin suku vaelsi uskollisesti Jumalan edessä.
v18: Jumala on liian suuri mihinkään ihmisten rakentamaan rakennukseen; Ap. t. 17.24-25 ja 1. Kun. 8.27.
Kirjoittaja lisää tähän lauseen: ”ihmisten kanssa”; Jeesuksen Kristuksen tulon ihmeellinen totuus on, että Jumala asui keskuudessamme; ”Miellyttävästi kuin ihminen ihmisen kanssa asuessaan, Jeesus, meidän Immanuelimme.”
Vrt. Joh. 14.17, Jumala asuu nyt kansassaan Pyhän Henkensä kautta. Elintärkeä ero ”kanssa” ja ”sisällä” välillä; suurempi ihme on tullut mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen kautta.
v19-21: Rukous ”tätä paikkaa kohti”; ks. Dan 6.10, joka täyttää v38. Salomon pyyntö oli, että Jumala kunnioittaisi kaikkia temppeliin kohdistuvia rukouksia. Meidän puolestamme Hänellä on ilo kunnioittaa Jeesuksen nimessä tehtyjä rukouksia; Joh. 14.13; 16.23.
On ihmeellistä, että Jumala ylipäätään ottaa vastaan ihmisen ylistyksen ja rukouksen.
Jakeissa 22-39 Salomo viittaa erilaisiin skenaarioihin, joissa hän pyysi, että Jumala kuuntelisi kansansa rukoukset. Kaikissa näissä erityistilanteissa Salomo pyysi, että ”tähän paikkaan” suunnattuihin rukouksiin vastattaisiin.
Salomo totesi toistuvasti, että taivas on Jumalan asuinpaikka.
v22-23: Henkilökohtaiset synnit: että Jumala osoittaisi vanhurskautensa ja oikeudenmukaisuutensa. Neh 4.4; elämämme teoilla on seurauksia.
v24-25: Kansalliset synnit, jotka toivat sotilaallisen tappion; tällaisilla tapahtumilla oli hengelliset syyt; mutta Jumala oli aina valmis antamaan anteeksi ja palauttamaan.
v26-27: Syntien aiheuttama kuivuus; jälleen rukoiltiin anteeksiantoa ja palautusta. On myös jumalallista opetusta, että Jumala opettaisi kansalleen oikean tavan elää.
v28-31: Nälänhätä ja vitsaukset, katastrofit ja taudit; nämä ovat osa ihmiselämää eivätkä seurauksia tietyistä synneistä. Mutta tässäkin asiassa voimme ja meidän täytyy rukoilla. Koettelemusten ajat varoittavat meitä henkilökohtaisista vaikeuksista; kääntymällä Herran Jumalan puoleen meitä muistutetaan siitä, että hän tuntee sydämemme ja opettaa meidät vaeltamaan kuuliaisina.
v32-33: Jumalan todistus maailmassa, jotta myös pakanat tulisivat hyväksytyiksi. Tämä on suuri näky, että pakanat kuulisivat Jumalan suuruudesta. Valitettavasti Israelin kansasta tuli vierasmaalaisia kohtaan torjuva.
v34-35: Jumalan uskollisuus kansaansa kohtaan; voimaa taistelussa, puolustaa heidän asiaansa. Kansa on Jumalan lähettämä, siksi hänen asiansa on hänen hyväksymänsä.
v36-39: Tappio ja maanpakolaisuus jatkuvien syntien vuoksi; tämä oli vakavampaa kuin jakeissa 24-25. Tämä tuomio toteutui Juudan osalta Manassen ja sitä seuranneen maanpakolaisuuden kautta, ks. Dan 9.5.
Tappio ja maanpakolaisuus eivät olleet lopullisia, sillä Jumala pysyi kansansa Jumalana. Hän kunnioitti heidän sydämenmuutostaan ja muutti heidän olosuhteitaan tuoden heidät takaisin maahan.
v40: Rukous, johon vastattiin 7.15:ssä; Salomo saattoi vain luottaa Jumalan armoon ja Jumalan sanaan, hän ei voinut vaatia Jumalaa kunnioittamaan temppeliä.
v41-42: Rukous, kun Jumala lepäsi temppelissä; vrt. Num 10.35, kun arkki otettiin ylös. Ks. Ps. 132.8-10, ja Jumalan lupaukset Ps. 132.13-18.