Apostoli Paavali antaa meille kauniita kuvia siitä, miltä näyttää olla Kristuksen seuraaja ja siitä ilosta, jota koemme tuossa suhteessa. Paavali on kuvannut Jumalaa kaiken lohdutuksen Jumalaksi, ja hän esittää edelleen Jumalan antavan apostoleille lohdutusta kärsimysten ja levottomuuden kautta. Tässä kappaleessa jatkamme apostoli Paavalin lukemista esittelemällä Herran kauneutta, joka pakottaa meidät jatkamaan uskossa häntä kohtaan.
Me emme menetä rohkeuttamme (4:1-2)
Kaiken sen jälkeen, mitä Paavali, apostolit ja hänen seuralaisensa kokevat, he eivät menetä rohkeuttaan. Tämä on hämmästyttävää! Ihmisillä, joille Paavali saarnaa, on paatunut mieli ja verhoutunut sydän. Mutta silti Paavali ei menetä rohkeuttaan. Hän ei anna periksi eikä lannistu. Syy siihen, miksi hän ei lannistu, mainitaan jakeessa 1. Hän ei lannistu, koska Jumalan armosta heillä on tämä palvelutehtävä. He ovat uuden liiton palvelijoita, joka on Hengen liitto, joka antaa elämän (3:6). Sanoma, jota he julistavat, on se, kuinka Kristus on kirjoittanut Herran lain heidän sydämiinsä, mikä johtaa ihmisten elämän muuttumiseen pimeydestä valkeudeksi (3:3). He eivät menetä rohkeuttaan, koska heillä on Jumalan armosta hallussaan tämä kirkas, elämää antava virka. Kuinka voit lannistua tai antaa periksi, kun sinulla on näin ihmeellinen aarre? Tämä on Paavalin pointti. Miten voin luovuttaa, kun minulle on uskottu tällainen sanoma julistettavaksi? Miten voin lannistua, kun minulla on Jeesuksen hyvä uutinen elämässäni? Miten voin lannistua, kun minulla on tehtävä evankeliumin kanssa? Tämän vuoksi emme lannistu ja jatkamme suumme avaamista ja evankeliumin julistamista kasvavan pimeyden ja pahuuden edessä.”
Emmekä pelkästään tämän vuoksi, vaan koska meillä on tämä elämän antavan evankeliumin ihana tehtävä, ”olemme luopuneet häpeällisistä, salakavalista tavoista” (4:2). He eivät osallistu häpeällisiin tapoihin eivätkä harjoita oveluutta evankeliumin esittämiseksi. Kuinka uskonnollisen maailman onkaan tarpeen kuulla tämä! Me emme yritä pettää ihmisiä evankeliumilla tai huijata ihmisiä sillä. Me emme käytä evankeliumia ihmisten takaovesta. Emme myöskään peukaloi Jumalan sanaa. Emme vääristä Jumalan sanomaa. Tavoitteena ei ole yrittää huijata ihmisiä tulemaan kristityiksi tai yrittää muuttaa Jumalan sanomaa, jotta useammat ihmiset tulisivat kristityiksi. Paavali sanoo julistavansa sanomaa selvästi ja suosittelemalla itseämme muille (4:2). Me saarnaamme sitä, mitä Jumalan sana sanoo, ja elämme sen mukaan. Emme siis menetä rohkeuttamme. Paavalia ei hylätä. Loistavaa evankeliumia hylätään. Hän vain kertoo ihmisille, mitä se sanoo, ja elää, mitä se sanoo. Tämä on myös meidän toivomme kasvavan pimeyden maailmassa. Emme ota evankeliumin hylkäämistä henkilökohtaisesti. Me vain julistamme sitä, mitä Jumala sanoo, ja elämme sitä parhaamme mukaan. Jätämme loput Jumalalle. Mitä muuta voimme tehdä? Mutta miksi lannistua, koska tekemällä näin teet juuri sitä, mihin Jumala on sinut kutsunut. Itse asiassa näin Jumalan sana on aina otettu vastaan maailmassa: laajalla torjunnalla. Jesajalle ja Jeremialle kerrottiin ennen kuin he alkoivat saarnata, että ihmiset eivät kuuntelisi sitä, mitä he julistivat. Mutta heidän tuli kuitenkin julistaa tuota sanomaa. Kertoa ihmisille hyvä uutinen Kristuksesta peukaloimatta sanomaa tai käyttämättä ovelia, salakavalia keinoja ja elää evankeliumin sanomaa. Tämä on meidän toivomme.”
Sokeat mielet (4:3-5)
Paavali sanoo, että jos evankeliumi on verhottua ihmisille, se on verhottua niille, jotka hukkuvat. Huomasimme luvussa 3, että evankeliumi ei ole verhottu, vaan se on Herran kirkkauden esilläolo (3:18). Mutta on ihmisiä, jotka eivät näe evankeliumin kirkkautta. Niille, jotka ovat kadotuksessa, he eivät näe Herran kirkkautta. He eivät näe hyvää uutista. Paavali selittää jakeessa 4 miksi. ”Heidän kohdallaan tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien mielet, estääkseen heitä näkemästä evankeliumin valoa Kristuksen kirkkaudesta, joka on Jumalan kuva.” Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät näe Herran kirkkautta, koska tämän maailman jumala on sokaissut heidän mielensä. Huomaa, että Paavali sanoo, etteivät he näe ”Kristuksen kirkkauden evankeliumin valoa” (4:4). Valo on evankeliumi, ja evankeliumi on julistus Jeesuksesta valtaistuimelle nousseena kuninkaana (Jes. 52:7) ja synneistä pelastajana (Luuk. 2:10-11). Sallikaa minun jatkaa lausetta, mutta meidän on ajateltava sitä, mitä Paavali juuri sanoi. Valo on evankeliumi, ja evankeliumi on Herran kirkkauden näkeminen, ja Herran kirkkauden näkeminen on Jeesuksen näkeminen. Hyvä uutinen on teidän Jumalanne näkeminen!
Mene korkealle vuorelle, oi Siion, hyvän uutisen sanansaattaja; kohota äänesi voimalla, oi Jerusalem, hyvän uutisen sanansaattaja; kohota se, älä pelkää; sano Juudan kaupungeille: ”Katso, teidän Jumalanne!” Katso, Herra Jumala tulee väkevästi, ja hänen käsivartensa hallitsee hänen edessään; katso, hänen palkkansa on hänen luonaan, ja hänen palkkansa on hänen edessään. Hän hoivaa laumaansa kuin paimen; hän kokoaa karitsat syliinsä, kantaa niitä sylissään ja johdattaa lempeästi nuoria. (Jesaja 40:9-11 ESV)
Israel ei näe tätä evankeliumin kirkkautta Jeesuksessa, kun he katsovat Mooseksen lakia. Maailma ei näe tätä evankeliumin kirkkautta Jeesuksessa, koska Saatana sokaisee heidän mielensä. Näin Saatana tekee. Saatana sokaisee silmät ja pimentää sydämet. Hän tekee sen niin, ettemme katso tätä kirkkautta. Meistä tulee hajamielisiä ja keskitämme huomiomme tämän maailman huoliin ja tämän elämän rikkauksiin. Kiinnitämme huomiota fyysiseen ja lakkaamme katsomasta Jeesukseen. Kiinnitämme huomiota itseemme ja ajattelemme itseämme. Meistä tulee itsekeskeisiä, olemme huolissamme siitä, mitä kaikki muut tekevät puolestamme, ajattelemme toiveitamme ja mukavuuksiamme. Käännymme sisäänpäin ja meistä tulee itsekeskeisiä. Tämä on Saatanan työtä, joka sokaisee mielemme ja sydämemme pois siitä, mikä on ihanaa. Kirjoitukset kertovat meille, että tarvitsemme Jumalaa avaamaan silmämme ja sydämemme. Kun Jumala määräsi Paavalin apostoliksi, hän antoi hänelle saman kuvauksen tästä työstä:
Ja minä sanoin: ’Kuka sinä olet, Herra?’. Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillesi, sillä minä olen ilmestynyt sinulle tätä tarkoitusta varten, nimittääkseni sinut palvelijaksi ja todistajaksi niistä asioista, joissa olet minut nähnyt, ja niistä asioista, joissa minä tulen ilmestymään sinulle, vapauttaakseni sinut kansastasi ja pakanoista – heille, jotka lähetän sinut avaamaan heidän silmänsä, jotta he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan puoleen, saadakseen synnit anteeksi ja paikan niiden joukossa, jotka uskossa minuun ovat pyhitettyjä.”’ (Apt 26:15-18 ESV)
Huomaa sama kuva kääntymisestä pimeydestä valoon ja saatanan vallasta Jumalan puoleen. Miten Jumala avaa silmät ja avaa sydämet? Jumala tekee sen evankeliumin julistamisen kautta. Huomaa, että tämä on juuri se kohta, jonka Paavali esittää jakeessa 5. Paavali ja apostolit eivät julista itseään vaan Jeesusta Kristusta Herraksi, koska se on evankeliumin sanoma, joka avaa silmät ja sydämet. Evankeliumi on se valo, jonka tulee loistaa, jotta näemme Herran kirkkauden. Me julistamme Jeesusta, emme itseämme. Kyse ei ole siitä, että saarnaaja olisi nokkela otsikoillaan, tarinoillaan, vitseillään, kuvituksillaan tai tyylillään. Paavali sanoo, että hän vain kertoo ihmisille Jeesuksesta eikä kyse ole hänestä itsestään. Huomaa jälleen, miten Paavali näkee itsensä jakeessa 5. Paavali sanoo, että olemme ”teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden”. Me olemme vain palvelijoita. Itse asiassa tämä kreikankielinen sana on kirjaimellisesti ”orjia”, kuten jotkut englanninkieliset käännökset heijastavat (NRSV, NET, HCSB). Tämä liittyy siihen, mitä Paavali sanoi luvussa 2, kuvailla itseään vangiksi Kristuksen voittokulkueessa (2:14). Me olemme toistemme palvelijoita. Olemme Kristuksen vankeja ja orjia ja teemme kaiken, mitä teemme, Kristuksen tähden. Me julistamme pyhiä kirjoituksia ja selitämme niitä julkisesti ja talosta taloon, jotta evankeliumin valo loistaisi ihmisten mieliin ja sydämiin. Ne, jotka hukkuvat, eivät näe tätä valoa, jota me julistamme.”
Jumala on loistanut sydämissämme (4:6)
Nyt Paavali viittaa luomiseen, kun Jumala puhui valon olemassaoloon (1. Moos. 1:3). Kyse on siitä, että meidän on ajateltava, että Jumalan sana luo. Mutta Paavali liittyy myös profeettoihin, jotka sanoivat, että Jumala tulisi maailmaan ja loistaisi valona kansoille.
On liian kevyt asia, että sinä olisit minun palvelijani, joka herättäisit Jaakobin sukukunnat ja palauttaisit Israelin säilyneet takaisin; minä teen sinusta valkeuden kansoille, että minun pelastukseni ulottuisi maan ääriin asti. (Jesaja 49:6 ESV)
Tämä evankeliumi on Jumala, joka loistaa sydämiimme valon, joka antaa tiedon hänen kirkkaudestaan, joka näkyy katsomalla Jeesukseen. Näin Paavali sanoi 2. Kor. 3:18:ssa. Kun te peittämättömin kasvoin katsotte Herran kirkkautta, silloin te muututte hänen kuvakseen kirkkauden asteesta toiseen. Meidät luodaan Jumalan kuvaksi, kun Jumalan sana. Nyt meidän on tehtävä näistä käsitteistä joitakin tärkeitä johtopäätöksiä elämäämme varten.
Johtopäätökset, jotka muuttavat elämämme
Ensiksi, todellinen usko tulee Kristuksen katsomisesta. Tai ilmaistakseni asian Paavalin tavoin Room. 10:17:ssä, usko tulee Kristuksen sanan kuulemisesta. Kristuksen sana on evankeliumi, ja sitä meidän on katsottava ja vaalittava. Huomaa, että Paavali käyttää jatkuvasti sanaa ”kirkkaus”. Me katselemme Herran kirkkautta (3:18). Me näemme Kristuksen kirkkauden (4:4). Jumala loistaa sydämiimme Jumalan kirkkautta (4:6). Kun jokin on loistavaa, se on kunniakasta, majesteettista, säteilevää ja kaunista.
Yliopistossa eräs professorini pakotti minut käymään Salvador Dali -museossa Pietarissa. Hänellä on todella outoja maalauksia, ainakin tälle loogiselle, ei-taiteelliselle ihmiselle. Jos tulisit luokseni ja sanoisit: ”Haluan, että teet päätöksen. Onko tämä maalaus kaunis vai tylsä?” Jonkin asian pitäminen kauniina ei ole päätös. Joko se on sinusta kaunis tai ei. En voi päättää sanoa jotain kauniiksi, jos en näe sitä kauniina. Jos pidän, valehtelen. Se, mikä ratkaisee, näetkö jotain kauniina vai et, riippuu silmiesi ja sydämesi tilasta. Dali-museon maalaukset eivät olleet minusta kauniita, koska en halunnut olla siellä. Tuhlasin lauantaipäiväni, kun voisin itse asiassa tehdä jotain hauskaa. Löin lippuni todistaakseni, että menin sinne, juoksin sen läpi ja lähdin. Tarkoittaako se, että maalaukset eivät olleet kauniita? Ei, se tarkoittaa, että silmäni eivät voineet nähdä kauneutta ja loistoa sydämeni takia. Lisäksi olisin voinut käyttää opasta, joka olisi auttanut minua näkemään ja arvostamaan sitä, mitä katselin. Näen tämän saman asian tapahtuvan jopa Lion Country Safarilla, jossa on ajoväylä, jotta voit nähdä eläimet. Jotkut tuskin pysähtyvät, kun he ajavat läpi. He eivät halua nähdä leijonien, apinoiden ja muiden villieläinten kauneutta. Tarkoittaako tämä, että nämä eläimet eivät ole kauniita? Ei, se tarkoittaa, että heidän sydämensä ei ole valmis katsomaan ja nauttimaan esillä olevasta kauneudesta.”
Ennen kuin voimme päättää seurata Jeesusta (kuten laulussa laulamme), meidän on nähtävä Herran kirkkaus Jeesuksessa uskon vuoksi. Jos emme näe Jeesuksen kirkkautta ja kauneutta, emme päätä seurata häntä. Jeesus on nähtävä kauniimpana kuin harrastuksemme, työmme, mukavuutemme, kotona istuminen, jalkapallon katsominen, shoppailu, torkkuminen, kalastaminen, tv:n katsominen tai mikä tahansa muu, mikä vetoaa haluihimme. Jeesuksen seuraaminen on seurausta Jeesuksen kirkkauden näkemisestä. Olemme liian kauan korostaneet väärää asiaa. Korostamme usein kastetta. Me korostamme parannusta. Me korostamme tunnustusta. Korostamme päätöksen tekemistä. Mutta nuo päätökset ovat seurausta Herran kirkkauden näkemisestä. Jos teeskentelemme näkevämme Herran kirkkauden tulemalla kastetuksi ja tekemällä päätöksen seurata Jeesusta, mutta emme ole nähneet Herran kirkkautta, silloin valehtelemme. Teet väärän päätöksen. Sanot, että Jeesus on kaunis ja kirkas, mutta et ole oikeasti nähnyt sitä. Meidän on pyydettävä ihmisiä näkemään Jumalan kirkkauden tuntemisen valo Jeesuksen Kristuksen kasvoissa. Jeesus itse esitti tämän asian vuorisaarnassaan.
Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, koko ruumiisi on täynnä valoa, mutta jos silmäsi on huono, koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Jos siis valo sinussa on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! (Matt. 6:22-23 ESV)
Jos et näe Jeesusta ja näe hänen kirkkauttaan, silloin koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Mikä johtaa meidät toiseen johtopäätökseen, joka meidän on tehtävä tästä kappaleesta. Synti tulee sokeudesta. Sokeus on syvin ongelmamme. Jääräpäinen kapinallisuutemme saa meidät sokeiksi niin, ettemme voi nähdä evankeliumin kirkkautta. Itsekkyytemme sokeuttaa meidät näkemästä Herran kirkkautta. Häiriötekijämme ja halumme estävät meitä nauttimasta Jeesuksen hämmästyttävästä kirkkaudesta. Huomaa, että Paavali ei sano, että olemme sokeita Jeesuksen objektiivisille tosiasioille (4:4). Huomaa, mitä ihmiset eivät näe jakeessa 4. He ovat sokeutuneet näkemästä Jeesuksen kauneutta ja kirkkautta. He eivät näe Jumalan kirkkauden säteilyä (Hepr. 1:3). Ongelmana eivät ole tosiasiat. He näkevät tosiasiat. Mutta he eivät näe kirkkautta.”
Ja tämä on tuomio: valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, koska heidän tekonsa olivat pahoja. (Joh 3:19 ESV)
He tunnistavat valon, mutta he vihaavat valoa ja rakastavat pimeyttä. Sokeus on syvin ongelmamme, koska teemme syntiä sokeutemme vuoksi.”
Tämä tuo meidät tämän kappaleen viimeiseen johtopäätökseen. Kun tarkastelemme jaetta 6, näemme, että Paavali kuvaa Jumalan tekevän sydämissämme sitä, mitä hän teki luomisessa: hän tuo valon ja luo uudet sydämet. Jeesus on valo, ja meidän on nähtävä Herran kirkkaus. Tuohon valoon me keskitymme, jotta voimme nähdä Herran. Onko Jeesuksen evankeliumi kuin minä Salvador Dali -museossa? Ettekö näe sen kirkkautta, loistoa ja kauneutta? Jos et, haluatko oppaan, joka auttaa sinua näkemään? Tämä on minun tehtäväni täällä, auttaa sinua näkemään se, ei ainoastaan näiden saarnojen ja raamattututkimusten kautta, vaan myös kanssasi tehtävien tutkimusten kautta. Luen mielelläni pyhiä kirjoituksia kanssasi auttaakseni sinua näkemään Jeesuksen kirkkauden. Kerro vain minulle, että haluat tätä, ja tapaamme silloin, kun sinulle sopii nähdäksemme Herran kirkkauden. Jos et näe hänen kirkkauttaan etkä halua opasta, haluan varoittaa sinua siitä, että apostoli Paavali kuvasi tilannettasi jakeessa 3. Te olette katoamassa. Pyydän, anna Jumalan loistaa sydämessäsi. Anna meidän auttaa sinua. Lukekaa sanaa, osallistukaa säännöllisesti jumalanpalvelukseen ja raamattututkimukseen, ja antakaa meidän auttaa teitä poistamaan verho ja näkemään, mitä teiltä puuttuu. Lopuksi, ehkä olet kastettu, mutta et ole nähnyt Herran kirkkautta. Joku pyysi sinua tekemään päätöksen, onko Jeesus kaunis, ja sanoit kyllä, mutta et ole nähnyt sitä. Se, missä sinä olet, ei ole se, missä sinun tulee olla Jeesuksen kanssa. Sinulta puuttuu jotain. Jumala ei ole kirkossa käyntiä ja tylsiä velvollisuuksia. Jumala on ihanuus. Omistaudu Jumalan sanalle nähdäksesi hänen kauneutensa, tule jokaiseen kokoontumiseemme, jotta voit nähdä tämän kirkkauden, ja anna meidän auttaa sinua näkemään Jeesuksen kauneuden. Ei ole mitään hävettävää. Ihmiset ovat tehneet teille karhunpalveluksen, kun eivät ole selittäneet, mitä nähtävää on. Anna meidän auttaa sinua.