Tänä vuonna unohdin ensimmäistä kertaa, kuinka vanha olin. Ihan oikeasti unohdin ja jouduin laskemaan, useita kertoja, vasta eilen aamulla.
En sano, että olen vanha. Se olisi vaisu vitsi. Tämä on vain ensimmäinen vuosi, jolloin iälläni ei todellakaan ollut mitään väliä. Koska kun saa lapsia, kukaan ei enää kysele. He haluavat tietää, kuinka vanhoja he ovat. Nyt on vain vakiintunut aikuinen, mikä sen jälkeen, kun olen viettänyt melkein koko parikymppiseni ”En voi uskoa, että olet vasta _ _” -tyyppinä, on oikeastaan mukavaa vaihtelua.
Minusta on kuitenkin virhe, että ikäiseni ihmiset ajattelevat, kuinka nuoria he ovat – ajattelevat vanhenemista ja kuolemista asiana, joka tapahtuu kaukana tulevaisuudessa. Sen sijaan pidän enemmän Senecan havainnosta, siitä, että kuolema ei ole tämä asia, joka tapahtuu kerran, vaan jotain, joka tapahtuu juuri nyt. Kuolemme joka päivä, hän sanoi, ja jokainen sekunti, joka kuluu, menetetään kuolemalle. Jos pystymme ajattelemaan näin, voimme todella elää emmekä pidä mitään itsestäänselvyytenä.”
Voit lukea, mitä olen kirjoittanut (ja mitä olen oppinut) vuosien varrella postaussarjasta, jonka olen tehnyt syntymäpäivilleni. Ensimmäinen taisin tehdä, kun täytin 20, mutta tässä on 26, 27, 28, 29, 30 ja 31. Mitä tulee tähän vuoteen, tässä on joitakin ajatuksia, joita minulla on ollut, ja oppitunteja, joita olen oppinut. Ehkä ne säästävät sinut vaivalta. Tai ehkä sinun on opittava ne itse.
– Elämä on parempaa, kun siinä on vähemmän Facebookia. Tammikuussa vaihdoin henkilökohtaisen tilini ja fanisivuni salasanan, luovutin sen avustajalle enkä ole tarkistanut sitä sen jälkeen. Minulla on yksi heitteillejätetty tili, jolla ei ole kavereita, ei feediä, joka kuuluu yhteen ryhmään, jota tarvitsen töihin. En usko, että olen missannut mitään. Minun olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin…
-Työskentelet todella kovasti saadaksesi rahaa…ja sitten kun sinulla on sitä, vietät aikaa murehtimalla, käytätkö sen oikein töihin…
-Marcus Aureliuksen repliikki: Hyväksyä se ilman ylimielisyyttä, antaa sen mennä välinpitämättömästi. Luoja että on hyvä. Ja niin vaikea tehdä.
-Vedessä, varsinkin kylmässä raikkaassa vedessä, on jotain. Mitä enemmän aikaa vietät sen ympärillä, mutta ennen kaikkea siinä, sitä parempi. Ja Texas on hyvin aliarvostettu uinnin suhteen (katsokaa vaikka joitain paikkoja tällä listalla)
-Juttelin siskoni kanssa jouluna ja hän kertoi, ettei ole koskaan soittanut hätänumeroon. Minä olen soittanut varmaan 25 kertaa? (enkä siksi, että olisin hullu, vaan ne olivat kaikki ihmisiä varten, jotka tarvitsivat apua). Jos et ole koskaan soittanut hätänumeroon, se voi olla merkki siitä, ettet tee tarpeeksi outoja tai mielenkiintoisia juttuja. Tai sitten silmäsi ovat vain ummessa.
Todellinen hyöty siitä, että pukeudut joka päivä samaan vaatteeseen (tai sinulla on jokin tietty vaatekierto), ei oikeastaan ole aika tai päätöksentekoväsymys, jota se säästää. Se on se, että et koskaan mene ostoksille. Kävin ehkä viidessä kaupassa viimeisen vuoden aikana? Ja yhdessä ostoskeskuksessa?
-Jerry Seinfeld puhui kerran siitä, että ”laatuaika” lasten kanssa on hölynpölyä. Aika on aikaa. Itse asiassa hän sanoi, että roska-aika – murojen syöminen yhdessä myöhään illalla, sohvalla makaaminen – on itse asiassa parasta aikaa. Luulen, että se pätee koko elämään. Unohtakaa kokemusten jahtaaminen. Kaikki on ihanaa, jos niin haluaa.
Muistan, kun American Apparelissa keskustelimme jostain projektista ja yhdellä johtajista oli mielipide, josta suurin osa ihmisistä oli eri mieltä. He yrittivät vakuuttaa hänelle, että hän oli väärässä, ja puolestaan tavallaan odottivat, että hän yrittäisi vakuuttaa heidät. Mutta hän vain sanoi: ”Ei se mitään. Minulle riittää, että seison yksin tässä asiassa.” Se oli sivuhuomautus, mutta ajattelen sitä paljon. Maailma tarvitsisi enemmän sellaista. Yritän ottaa siitä mallia omassa elämässäni.
– Jotain, minkä olen oppinut omasta kokemuksestani haastattelujen antamisessa ja mikä on auttanut minua rentoutumaan lukiessani juttuja: Ei ole hyvää bisnestä vähätellä sitä, kuinka paljon tekee töitä tai millaisia rutiineja on. Joten tietysti se kuulostaa siltä, että toimitusjohtaja tekee 90-tuntista työviikkoa tai että jokainen päävalmentaja nukkuu toimistossaan. En sano, etteikö urheilijana oleminen olisi raskasta, mutta jos se, mitä näkee Instagramissa tai mitä he kertovat toimittajille, olisi 100-prosenttisesti totta, niin moni heistä ei joutuisi rattijuopumukseen. Pointtina on se, että..: Älä mittaa itseäsi muiden ihmisten asenteilla. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu.
-Tänä vuonna luin aika paljon uudelleen (Eedenin itä, Odysseia, Mikä saa Sammyn juoksemaan? jne). Se oli todella ihanaa. Varsinkin kun löysin saman kopion, jota olin käyttänyt ensimmäisellä kerralla, ja näin tekemäni muistiinpanot ja läikyttämäni ruuat.
– Uudelleenlukemisessa on jotain erityistä, mutta vielä parempaa on kuunnella laulua toistuvasti – vaikka satoja kertoja. Varsinkin artistilta, joka kohoaa ja kaatuu (Bon Iver, Bruce Springstreen, The National). Niin monet parhaista oivalluksistani tai luovista istunnoistani ovat tulleet tilasta, joka auttaa indusoimaan.
-Elämä on liian lyhyt siihen, että sodat riehuvat useilla rintamilla. Tällä tarkoitan konflikteja useiden ryhmien, ihmisten, naapureiden, mitä tahansa kanssa. Pitää päättää mitä päästää irti ja mitä painostaa. Muuten päädyt kuin Hitler bunkkeriinsa, kun koko maailma on aseistautunut sinua vastaan.
– Yritä ajatella vähemmän tuloksia. Yritä vain saada kontakti palloon. Anna kaikkesi, ota kontakti palloon. Loppu hoituu itsestään.
Minulla oli tapana olla tarkistamatta puhelintani aamulla ennen kuin olin tehnyt yhden asian (suihkussa, syönyt, mitä tahansa). Sitten siirryin siihen, etten tarkista puhelintani ensimmäiseen kolmeenkymmeneen minuuttiin heräämisen jälkeen. Nyt olen siirtymässä kohti tuntia. Aamut ovat parantuneet dramaattisesti. Päivätkin ovat parantuneet.
-Monin nuorten pitäisi ainakin kokeilla metsästystä. Sillä pääsee ulos. Ei voi käyttää puhelinta. Se opettaa miten aseet toimivat ja miten vaarallisia ne ovat. Se pakottaa katsomaan elämän kiertokulkua läheltä ja henkilökohtaisesti. Se on terveellisempää kuin lähes kaikki muu, mitä voi syödä.
-Poliittinen korrektius on vaarallista, mutta niin on myös julmuus ja tunteeton oleminen. Ihmisten tunteilla on väliä, ja mitä ystävällisempiä olemme, sitä paremmalta meistä kaikista tuntuu.
-Sinun täytyy tietää, miltä haluat päiväsi näyttävän. Näin rakennat elämääsi.
– Yksi asia, joka tapahtuu, kun saat tarpeeksi suuren yleisön, on se, että alat saada melko säännöllisesti todella ilkeitä sähköposteja ihmisiltä. Usein todella pienistä asioista, kuten kirjoitusvirheistä tai oletetuista erimielisyyksistä politiikasta. Vähän aikaa sitten aloin vastata: ”Kiitos tästä todella mukavasta viestistä. Toivottavasti se sai sinut voimaan paremmin.” Melkein poikkeuksetta he vastaavat takaisin, etteivät edes tiedä, miksi lähettivät sen tai miksi olivat niin vihaisia. Mikä on hyvä asia muistaa: Jopa silloin, kun näet ihmisten tekevän jotain julmaa tai loukkaavaa, he eivät luultavasti itse näe sitä sillä tavalla. Kannattaa ehkä ensin jutella heidän kanssaan, ennen kuin kirjoittaa heidät kokonaan pois.”
-”Vain että teet oikein. Muulla ei ole väliä.”
-Ei ole kyse vain siitä, että media liioittelee ja sensaatiohakuisesti. Se on itse asiassa pahempaa: Useimmiten he eivät edes tiedä mistä puhuvat. Tutustu Gell-Mann-amnesiaefektiin ja katso hetki oikeasti raportointia jostain alueesta, jonka todellinen asiantuntija tai sisäpiiriläinen olet. Huomaatteko, miten huonoa se on? Näillä tiedotusvälineillä ei ole maagisesti korkeampia standardeja, kun on kyse Donald Trumpista, urheilusta tai ajankohtaisista uutisista. Itse asiassa uutisointi on luultavasti huonompaa, koska tapahtumat ovat vaikeaselkoisempia ja kiire olla ensimmäinen on suurempi. Joten vakavasti, mitä vähemmän katsot, sen parempi. Onko olemassa hyviä toimittajia? Totta kai. Mutta anna sen suodattua sinuun – älä käytä disinformaatiota satunnaisen totuuspätkän vuoksi.
-Peter Thiel puhui siitä, että optimoi elämäsi sellaisille asioille, jotka eivät vanhene tai joiden tuotto ei vähene. Hän mainitsi muun muassa asumisen jossakin, josta on hieno näköala. Olen miettinyt sitä paljon.
-Älkää antako väkijoukon vakuuttaa teille muuta: Lähes kaikki on monimutkaista eikä mikään ole yksinkertaista. Ihmiset ovat monimutkaisia. Skandaalit, joihin he joutuvat tai vääryydet, joita he ovat tehneet, ovat monimutkaisia. Politiikka on monimutkaista. Asiat – abortti, kuolemanrangaistus, Lähi-itä – ovat kaikki monimutkaisia. Rotu on monimutkaista. Historia on monimutkaista. Tiedän, että tämä ei kuulosta kovin kummoiselta toteamukselta, mutta sosiaalinen media ja alati lisääntyvä polarisaatiomme ovat johtaneet eräänlaiseen kaiken massiiviseen yksinkertaistamiseen. Vivahteikkuus ei mahdu twiittiin. Sanomalla: ”En ole varma” tai ”Tuo saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi” ei leviä. Mustavalkoinen varmuus tekee sen. Jonkun mollaaminen virheestä tai puutteesta tekee sen.
– Tähän liittyen: Joukko ei tarvitse lisää väkeä. Jos et liity, joku muu todennäköisesti korvaa sinut. Mutta jos et esitä vaikeita kysymyksiä, jos et kurkota ja tarkista, mitä ihmiselle kuuluu, jos et ajattele kuvaa, ajatteleeko kukaan?
-Älä lue ihmisten pitkiä kuvatekstejä Instagramissa. Ne ovat lähes poikkeuksetta typerää paskaa.
-Sinä et ole koskaan ylpeä siitä, että olet menettänyt malttisi.
-Sinä tarvitset filosofian ja sinun pitää kirjoittaa se ylös. Ja kirjoittaa se uudelleen ja käydä sitä läpi säännöllisesti. Elämä on liian kovaa (ja liian monimutkaista) yrittääksesi siivellä ja odottaa tekeväsi oikein.
-Maailma murtaa meidät kaikki, Hemingway sanoi, ja ne, jotka eivät murru, se tappaa. Ole valmis luovuttamaan. Epäonnistumaan. Myöntämään, että mokasit. Kokeilemaan eri tavalla tulevaisuudessa. Se on ainoa tapa selviytyä… ja parantua.
Minulle tulee mieleen pari asiaa, joista luulin, etten pidä, mutta nyt kun olen vanhempi, pidänkin: ananas, guacamole, sushi. Mutta suurimmaksi osaksi asioista, joista en pidä, en pidä. En siis pidä hankituista makuelämyksistä. Tämä on palvellut minua hyvin, alkoholi on paras esimerkki.
-Ei ole hauskaa olla Donald Trump. Tai LaVar Ball. Tai kukaan näistä ihmisistä. Muistakaa tämä. Unohtakaa, että karma saisi heidät kiinni. Se on perseestä juuri nyt. Vaikka et näkisikään sitä.
-Mutta jos olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on, enkö lakkaa paranemasta? Ei. Pelaamme paremmin talon rahoilla. Tuntuu myös paremmalta.
-Aina kannattaa miettiä asioita, joihin uskoi hyvin vahvasti ja joista oli nyt aivan ilmeisen väärässä. Koska vain idiootti ei näkisi, että se tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen.
-Tylsyys on avain… melkein kaikkeen.