Noh, tässä sitä nyt ollaan, vain noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. On outoa, että mitä lähemmäs laskettua aikaa pääsen, sitä vähemmän ja vähemmän todelliselta se tuntuu. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Ainoa todellinen ero on se, että silloin tällöin tapahtuu jotain ja mietin ”odota…onko tämä synnytys.”
Mitä vauvalle kuuluu
Baby Branciforte on ilmeisesti spagettikurpitsan kokoinen. Hän voi olla tässä vaiheessa jopa 7lbs ja noin 19 tuumaa pitkä, (mutta tämä on vain yleinen arvaus, en voi oikeasti mitenkään tietää hänen tarkkaa kokoaan). Periaatteessa se on suurimmaksi osaksi leiponut siellä ja oikeastaan vain lihoo.
Mitä äidille kuuluu: Oireet
Närästys: Rehellisesti sanottuna en ole saanut närästystä niin pahasti kuin tiedän monien ihmisten saavan. NIIN KIITOLLINEN siitä. Mutta viimeisten 3-4 viikon aikana olen ehdottomasti joutunut katsomaan mitä syön. Saan sitä useimmiten, jos syön liian suuria annoksia, erityisesti paljon rasvaa sisältäviä asioita. Tämä ei kai ole pahin oire, sillä estän itseäni herkuttelemasta liikaa runsasrasvaisilla ruoilla. Parhaita keinoja ehkäistä sitä ovat mielestäni pienten annosten syöminen, runsasrasvaisten ruokien välttäminen ja pystyssä pysyminen vähintään tunnin ajan ruokailun jälkeen.
Väsymys: Minulla ei ole väsymystä MITÄÄN lähellekään sitä väsymystä, jota minulla oli ensimmäisellä raskauskolmanneksella (se oli uupumusta KOKO toisella tasolla). Mutta minulla on ehdottomasti vähemmän yleistä energiaa kuin toisella kolmanneksella. Nukun pidempään ja torkun paljon. Olen myös omaksunut unen ja annan itseni nukkua aina, kun väsyttää. Ajattelin, että pian päiväunet ja hyvät unet ovat harvassa, joten voisin yhtä hyvin ottaa ne vastaan, kun vielä voin! Ja jos olette seuranneet koko raskauden ajan, tiedätte, että kärsin 2. raskauskolmanneksella kauheasta unettomuudesta, mikä saa minut arvostamaan unta enemmän kuin koskaan ennen.
Pömpistyneet sormet: Vaikka jalkani/nilkkani turpoavat edelleen vain lyhyitä aikoja ja palaavat sitten normaaliksi, sormeni ovat turvonneet, eivätkä ne ole menneet takaisin. En voi enää käyttää kihla- tai vihkisormuksiani, mutta muuten turvotus ei häiritse minua liikaa.
Ruoan himo: Rehellisesti sanottuna kaikki oireeni näinä viimeisinä noin 4-6 viikkona ovat lieventyneet aiemmista viikoista, mukaan lukien ruoan himo. Ainoa suuri himo, joka minulla oli, oli eräänä iltana, jolloin minun PITI saada sushia (kuten PITI PITI PITI PITI saada sitä). Koska useimmat sushit eivät ole raskauden kannalta turvallisia, koska niissä on raakaa kalaa, tein niitä itse. Tein sitä ensimmäisen kerran noin 20 viikolla ja olen tehnyt sitä muutaman kerran sen jälkeen. Se ei oikeastaan ole kovin vaikeaa ja täyttää hyvin himoni.
Mukavuusaste: Kaiken kaikkiaan en kamppaile NIIN paljon. Minulle tulee aika epämukava olo, jos joudun istumaan liian pitkään, erityisesti huonoissa tuoleissa, joissa ei ole selkätukea. Riippuen tarkalleen siitä, miten vauva asettuu vatsassani, se voi tehdä minusta enemmän tai vähemmän epämukavan. Useimmiten rintakehäni alaosaan kohdistuu paljon painetta, mutta joskus hän laskeutuu hieman alaspäin ja helpottaa oloani siellä. Kun hän kuitenkin laskeutuu, hänen koko painonsa on alhaalla, ja minusta tuntuu, että kävelen keilapallo jalkojeni välissä – ei ole aivan onnellista keskitietä. Mieluummin hän on alempana, koska rintakehääni kohdistuva paine on luultavasti kaikkein epämukavin.”
Valmistautuminen synnytykseen
Sillä, että synnytys voi tulla milloin tahansa seuraavien 0-4 viikon aikana, alan ehdottomasti valmistautumaan itselleni yhä enemmän. Tosin kuten sanoin, mitä lähemmäs pääsen, sitä epätodellisemmalta tuntuu, että synnytys ja vauva todella lähestyvät. Monet ihmiset kysyvät minulta, olenko hermostunut tai ahdistunut synnytyksestä, enkä todellakaan ole. Voin kuvitella, että kun se tapahtuu, saatan olla, mutta tällä hetkellä en ole lainkaan hermostunut siitä.
Jokatapauksessa olen tehnyt muutamia asioita valmistautuakseni:
- Sairaalakassi: Tämä on pakattu! Ainoa mikä siitä puuttuu on kotiinlähtöasu itselleni, koska tässä vaiheessa voi olla 40 astetta tai 80 astetta, kun on aika lähteä sairaalasta.
- Päivittäinen toiminta: Kaiken kaikkiaan olen ollut viime viikkoina vähemmän aktiivinen kuin toisella raskauskolmanneksella. Yritän kuitenkin kovasti varmistaa, että pysyn liikkeellä joka päivä, vaikka se olisi vain kävelyä. Minulla on 1-1 / 2 mailin silmukka, jonka yritän löytää aikaa kävellä niin monta päivää kuin voin vain lisätä sykettäni ja liikuttaa kehoani. Useimmat tutkimukset osoittavat, että kävely raskauden aikana on erittäin hyvä sinulle ja vauvalle, ja jotkut jopa sanovat, että ne voivat auttaa synnytyksessä. En oleta, että se helpottaisi synnytystäni, mutta uskon, että aktiivisena pysyminen vauvan syntymään asti on tärkeää ja helpottaa paluuta aktiivisuuteen vauvan syntymän jälkeen.
Yritän myös tehdä 20-50 syvää, matalaa kyykkyä joka aamu. Aloin tehdä niitä noin 30 viikolla, koska luin, että se voi auttaa vauvaa kääntymään pää alaspäin -asentoon (jossa sen pitäisi olla synnytystä varten). Kummallista kyllä, huomasin, että näiden syvien kyykkyjen tekeminen tuntuu aina ”tasoittavan” vauvaa. Jos hän makasi aamulla jotenkin oudossa asennossa, tuntui aina, että hän oli mukavammassa asennossa vatsassani kyykkyjen tekemisen jälkeen. Kyykkyjen tekemisestä synnytystä varten on myös muita hyötyjä – kuten se, että se parantaa jalkalihaksia ja voi lisätä lantion ulostuloaukkoa 10 %! Jälleen kerran, vaikka en oleta, että se tekee synnytyksestä helpompaa, mutta ajattelin, ettei siitä voi olla haittaa. - Synnytyssuunnitelma: Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tehnyt tätä ennen, enkä halua mennä synnytykseen tonnin ennakkokäsityksiä tai toiveita. Tiedän, että synnytykseni sujuu niin kuin vauvani ja kehoni haluaa, ja osaan siitä en vain pysty vaikuttamaan. Yritän siis olla antamatta itselleni liikaa toiveita/suunnitelmia sen lisäksi, että lopputuloksena on terve vauva (ja äiti). Pidän mieleni avoimena sille, mitä lääkärini ehdottavat ja mikä minusta tuntuu oikealta sillä hetkellä.
Sikäli kuin synnytyksen alkuvaiheen merkkejä, minulla ei todellakaan ole ollut mitään suurta vielä. Minulta on kyselty, olenko jo laajentunut tai onko supistuksia ja vastaus on useimmiten ”ei”. Mulla on ollut muutama hyvin lievä, super tylsä supistus. Ja viimeksi kun minut tarkistettiin (noin 12 päivää sitten), en ollut vielä laajentunut. Olen menettänyt limatulpan, tai ainakin suurimman osan siitä. Jos et tiedä, mikä limatulppa on, se on pohjimmiltaan limaa, joka on luotu suojaamaan vauvaa bakteereilta raskauden aikana, ja se on juuri niin ällöttävää kuin miltä se kuulostaa – en suosittele googlaamaan sitä. Jotkut ihmiset menettävät sen OIKEASTI ennen synnytystä, jotkut menettävät sen palasina useiden viikkojen aikana. Joillakin se katoaa varhain, ja se uusiutuu ja katoaa uudelleen. Limatulpan menettäminen tarkoittaa vain sitä, että kehosi valmistautuu synnytykseen ja tarkoittaa sitä, että synnytys käynnistyy muutaman tunnin tai muutaman viikon kuluttua.
Muut päivitykset
Hoitohuone: Voin ilokseni ilmoittaa, että lastenhuoneemme on valmis! No, verhot pitää vielä ripustaa – äitini ompelee ne meille. Mutta sen jälkeen jaan varmasti kuvia. En ole mikään ”teema”-ihminen sisustuksen suhteen, joten lastenhuoneemme on tavallaan eklektinen, ja siinä on paljon pieniä henkilökohtaisia yksityiskohtia.
Sain myös valmiiksi vauvanvaatteiden pesun – mikä oli luultavasti tähän mennessä lempiprojektini vauvan valmisteluissa. Kaikkien noiden pienten alusvaatteiden ja pikkuruisten sukkien taittelu!
Nesting: Kaikki ovat puhuneet minulle ensimmäisestä päivästä lähtien pesänrakennuksesta. Saan toki paljon pieniä projekteja tehtyä ja teen organisatorisia juttuja ympäri taloa, mutta en rehellisesti sanottuna osaa sanoa, onko se oikeasti ”pesimistä”. Olen aina ollut ”pesijä”, jo kauan ennen raskautta. Pidän siitä, että teen pieniä projekteja, järjestelen ja järjestelen tiloja uudelleen jne. Luulen, että vauvan lähestyvä tulo ei ole tehnyt minusta enempää pesijää, mutta se on tehnyt minusta hieman motivoituneemman saada tietyt asiat tehtyä sen sijaan, että ”odottaisin huomiseen.”
Äitiysvaatteet: On totta, että saavutat pisteen, jossa jopa äitiysvaatteet lakkaavat istumasta… Old Navy -äitiysvaatteeni ovat edelleen yksi suosikkivaatteistani (kirjaimellisesti paras ostos.) Mutta melkein mikään äitiysfarkuista ei sovi (tai sovi millään tavalla niin, että sitä voisi pitää mukavana yli 2 tuntia.) Onneksi on ollut tarpeeksi lämmintä, että voin edelleen käyttää paljon mekkoja, jotka ovat minusta super mukavia. Päädyin myös hankkimaan Walmartista mustat äitiysjeggingsit 13 dollarilla ja ne ovat olleet paras ostos viimeisille viikoilleni.