Kolmen 3p-orbitaalin muoto. Vasemmalta oikealle: 3py, 3pz ja 3px. Kunkin kohdalla keltaiset vyöhykkeet merkitsevät aaltofunktioiden positiivisia arvoja ja valkoiset vyöhykkeet negatiivisia arvoja.
Kolme 3p-orbitaalia. Käytä edellinen ja seuraava -kuvakkeita nähdäksesi muita näkymiä
Kolme 3p-orbitaalia mukaan lukien orbitaalien solmut. Käytä edellinen ja seuraava -kuvakkeita nähdäksesi muita näkymiä
Kolmen 3p-orbitaalin solmut. Käytä edellinen ja seuraava -kuvakkeita nähdäksesi muita näkymiä
Edellinen
Mille tahansa atomille on olemassa kolme 3p-orbitaalia. Näillä orbitaaleilla on sama muoto, mutta ne ovat suunnattu eri tavalla avaruudessa. Tavallisesti käytettyjä kolmea 3p-orbitaalia merkitään 3px, 3py ja 3pz, koska funktiot ovat vastaavasti ”linjassa” x-, y- ja z-akselien suuntaisesti.
Jokaiseen 3p-orbitaaliin kuuluu neljä lohkoa. Orbitaalin akseliin nähden normaalisti on tasosolmu (joten esimerkiksi 3px-orbitaalilla on yz-solmutaso). Tasosolmun lisäksi on myös pallosolmu, joka jakaa pienet sisemmät lohkot. Korkeammat p-orbitaalit (4p, 5p, 6p ja 7p) ovat vielä monimutkaisempia, koska niissä on enemmän pallomaisia solmuja.
Tasomaisen solmun alkuperä selviää, kun tarkastellaan aaltoyhtälöitä, jotka esimerkiksi 4px-orbitaalin tapauksessa sisältävät x-termin. Kun x = 0, niin silloin on solmu, ja tämä on määritelmän mukaan yz-taso.
Sfäärisen solmun alkuperä selviää, kun tarkastellaan aaltoyhtälöitä, jotka sisältävät esimerkiksi (4 – ρ) -termiä. Kun (4 – ρ) = 0, niin silloin on solmu. Koska mille tahansa 3p-orbitaalille ρ = 2Zr/3 (Z = efektiivinen ydinvaraus, r = säde atomiyksiköissä), niin solmut ovat säteellä, jolla (4 – 2Zr/3) = 0, eli r = 6/Z atomiyksikköä.
The OrbitronTM, orbitaalien galleria WWW:ssä: https://winter.group.shef.ac.uk/orbitron/