Kommunistisessa manifestissa on huomionarvoista sen rehellisyys.
Karl Marx ei ehkä ollut kovin hyvä tyyppi, mutta hän oli virkistävän rehellinen kommunismin tavoitteista. Voisi väittää, että tämä rohkeus on leivottu kommunistien psyykeen.
”Kommunistit halveksivat näkemystensä ja päämääriensä salaamista”, Marx julisti kuuluisassa manifestissaan. ”He julistavat avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa vain kaikkien olemassa olevien yhteiskunnallisten olojen väkivaltaisella kumoamisella. Vallitsevat luokat vapisivat kommunistisen vallankumouksen edessä.”
Kuten Hitlerin Mein Kampf, lukijoille esitetään puhdas, laimentamaton näkemys kirjailijan ideologiasta (niin synkkä kuin se onkin).
Marxin manifesti on kuuluisa siitä, että se tiivistää hänen kommunismin teoriansa yhteen lauseeseen: ”Yksityisomaisuuden lakkauttaminen”. Mutta tämä tuskin oli ainoa asia, joka filosofin mielestä oli poistettava porvarillisesta yhteiskunnasta proletariaatin marssiessa utopiaan. Manifestissaan Marx nosti esiin viisi muuta poistettavaa aatetta ja instituutiota.
1. Perhe
Marx myöntää, että perheen tuhoaminen on kiperä aihe jopa vallankumouksellisille. ”Perheen lakkauttaminen! Jopa kaikkein radikaaleimmatkin leimahtavat tästä kommunistien pahamaineisesta ehdotuksesta”, hän kirjoittaa.
Mutta hän sanoo, että tämän ajatuksen vastustajat eivät ymmärrä erästä keskeistä tosiasiaa perheestä.
”Mihin perustaan nykyinen perhe, porvarillinen perhe, perustuu? Pääomaan, yksityiseen voittoon. Täysin kehittyneessä muodossaan tämä perhe on olemassa vain porvariston keskuudessa”, hän kirjoittaa.
Perheen lakkauttaminen olisi suhteellisen helppoa, kun porvarillinen omaisuus olisi lakkautettu. ”Porvarillinen perhe häviää itsestään, kun sen täydennys häviää, ja molemmat häviävät pääoman häviämisen myötä.”
2. Yksilöllisyys
Marx uskoi, että yksilöllisyys oli vastakohta hänen visioimalleen egalitarismille. Siksi ”yksilö” on ”pyyhkäistävä pois tieltä ja tehtävä mahdottomaksi.”
Individuaalisuus oli kapitalistisen yhteiskunnan sosiaalinen konstruktio ja se kietoutui syvälle itse pääomaan.
”Porvarillisessa yhteiskunnassa pääoma on itsenäinen ja sillä on yksilöllisyys, kun taas elävä ihminen on riippuvainen eikä hänellä ole yksilöllisyyttä”, hän kirjoitti. ”Ja tämän asiantilan lakkauttamista porvarit kutsuvat yksilöllisyyden ja vapauden lakkauttamiseksi ! Ja aivan oikein. Porvarillisen yksilöllisyyden, porvarillisen itsenäisyyden ja porvarillisen vapauden lakkauttamiseen epäilemättä tähdätään.”
3. Ikuiset totuudet
Marx ei näyttänyt uskovan, että mitään totuutta olisi olemassa luokkataistelun ulkopuolella.
”Kunkin aikakauden hallitsevat aatteet ovat kautta aikojen olleet hallitsevan luokkansa aatteita”, hän väitti. ”Kun antiikin maailma oli viimeisillä voimillaan, kristinusko voitti antiikin uskonnot. Kun kristilliset aatteet alistuivat 1700-luvulla rationalistisille aatteille, feodaalinen yhteiskunta kävi kuolinkamppailunsa silloisen vallankumouksellisen porvariston kanssa.”
Hän tunnusti, kuinka radikaalilta tämä ajatus kuulostaisi hänen lukijoidensa silmissä, varsinkin kun kommunismi ei pyri totuuden muokkaamiseen, vaan sen kumoamiseen. Mutta hän väitti, että nämä ihmiset eivät nähneet laajempaa kuvaa.
””Epäilemättä”, sanotaan, ”uskonnolliset, moraaliset, filosofiset ja juridiset ajatukset ovat muuttuneet historiallisen kehityksen kuluessa. Mutta uskonto, moraali, filosofia, valtio-oppi ja oikeus ovat jatkuvasti selvinneet tästä muutoksesta.”
On lisäksi olemassa ikuisia totuuksia, kuten vapaus, oikeudenmukaisuus jne. jotka ovat yhteisiä kaikille yhteiskuntatiloille. Mutta kommunismi kumoaa ikuiset totuudet, se kumoaa kaiken uskonnon ja kaiken moraalin sen sijaan, että se muodostaisi ne uudelta pohjalta; se toimii siis ristiriidassa kaiken aikaisemman historiallisen kokemuksen kanssa.”
Mihin tämä syytös typistyy? Kaiken menneen yhteiskunnan historia on koostunut luokkavastakohtaisuuksien kehittymisestä, vastakohtaisuuksien, jotka eri aikakausina ottivat erilaisia muotoja.”
4. Kansakunnat
Kommunisteja, sanoi Marx, moititaan siitä, että he pyrkivät lakkauttamaan maat. Nämä ihmiset eivät ymmärrä proletariaatin luonnetta, hän kirjoitti.
”Työläisillä ei ole maata. Emme voi ottaa heiltä sitä, mitä heillä ei ole. Koska proletariaatin on ennen kaikkea saavutettava poliittinen ylivalta, noustava kansakunnan johtavaksi luokaksi, muodostettava itsestään kansakunta, se on toistaiseksi itse kansakunta, vaikkakaan ei sanan porvarillisessa merkityksessä.”
Lisäksi hän näki pitkälti kapitalismin ansiosta vihamielisyyksien eritaustaisten ihmisten välillä väistyvän. Proletariaatin vallan kasvaessa kansakuntia ei pian enää tarvittaisi, hän kirjoitti.
”Kansalliset erot ja kansojen välinen vastakkainasettelu katoavat päivä päivältä enemmän ja enemmän porvariston kehityksen, kaupan vapauden, maailmanmarkkinoiden, tuotantotavan ja sitä vastaavien elinolojen yhdenmukaisuuden ansiosta.”
5. Menneisyys
Marx näki perinteen porvariston välineenä. Menneisyyteen pitäytyminen toimi pelkkänä häiriötekijänä proletariaatin pyrkiessä vapautumiseen ja ylivaltaan.
”Porvarillisessa yhteiskunnassa”, Marx kirjoitti, ”menneisyys hallitsee nykyisyyttä; kommunistisessa yhteiskunnassa nykyisyys hallitsee menneisyyttä.”
Painettu artikkelista Intellectual Takeout
.