Lahjoittaminen/kymmenysten antaminen on yksi koskettavimmista aiheista, joita saarnaaja esittelee seurakunnalleen. Miksi? Koska se voi saada ihmiset, joille saarnataan, tuntemaan olonsa epämukavaksi. Mutta asia on näin…
Periaate nro 1:
Maa on Herran ja kaikki, mitä siinä on, maailma ja kaikki, jotka siinä asuvat;
~ Psalmi 24:1
Siten kun on kyse antamisesta, ensimmäinen ja olennaisin periaate, joka sinun on muistettava, on tämä: Kaikki nuo tavarat ja rahat, joista pidät kiinni – ne eivät oikeastaan ole sinun. Ne ovat lainassa sinulle Jumalalta. Hän vain pyytää sinua jakamaan osan siitä takaisin Hänen kanssaan.
Kaipaatko kuitenkin? Jaatko takaisin Jumalan kanssa vai pidätkö kiinni näistä asioista ”Se on minun!” -asenteella? Anna mennä, ole rehellinen.
Minä olen ollut siinä tilanteessa. Olen joutunut paniikkiin, kun pankissa on ollut alle 5 dollaria viimeisen puolentoista viikon aikana. Olen panikoinut sen sijaan, että olisin kiittänyt siitä, että kaikki laskut on maksettu ja että meillä on pakastin, jossa on paljon lihaa, ja hyllyt, joissa on paljon purkitettua ruokaa, tai puutarha, joka on kypsä poimittavaksi, jotta voimme ruokkia kuusihenkisen perheeni (ja muutaman ylimääräisen, jotka tuntuivat aina olevan paikalla).
Minä olen ollut siellä. Olen pidättänyt kymmenyksemme, koska minulla ei ollut uskoa siihen, että Jumala antaisi sen jälkeen, kun olisin antanut takaisin Hänelle. Minä pidättäydyin sen sijaan, että olisin luottanut Hänen lupaukseensa siitä, ettei hän koskaan antaisi perheeni jäädä ilman tarvitsemiamme asioita.
Jumala on hyvä jokaisessa lupauksessaan – myös lupauksissaan huolenpidosta.
Minulla on ollut niin. Olen pitänyt säälijuhlat tai kaksi, kun minua on muistutettu taloudellisesta varattomuudestamme verrattuna muiden taloudelliseen yltäkylläisyyteen. Olen pitänyt noita säälijuhlia sen sijaan, että olisin tajunnut, miten rikas olin (ja olen edelleen) rakkaudessa, terveissä lapsissa, uskollisessa puolisossa, läheisessä perheessä, hämmästyttävässä seurakuntaperheessä ja muissa siunauksissa, jotka ovat niin paljon tärkeämpiä kuin raha.
Mutta sitten tapahtui jotain. Jumala löi taukoa kiireiselle elämälleni. Hän pakotti minut tajuamaan, että minun täytyi elää sitä, mitä olen koko elämäni ajan väittänyt uskovani – että Jumala on hyvä joka ikinen lupauksensa – mukaan lukien lupaukset huolenpidosta. Tiedän, että Jumala on hyvä kaitsemislupaustensa suhteen, koska elän niiden mukaan, ja sinäkin voit elää niiden mukaan.
Periaate nro 2:
Anna, niin sinulle annetaan. Hyvä mitta, puristettu, yhteen ravistettu, ylijuokseva, pannaan syliisi. Sillä sillä mitalla, jota käytät, se mitataan sinulle takaisin.
~ Luuk. 6:38
Kun annat, teet tilaa sille, että Jumala voi antaa sinulle enemmän. Kun et anna, ei ole tilaa niille uusille ja ylimääräisille siunauksille, joita Jumalalla on sinua odottamassa.”
Periaate 3:
Kunkin on annettava niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastentahtoisesti eikä pakon edessä, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.
~ 2. Kor. 9:7
Jumala ei halua, että annamme hänelle vastahakoisesti, velvollisuudentunnosta tai kiinnittääksemme huomiota itseemme. Hän haluaa, että annamme samalla asenteella, jolla hän antaa meille – rakkauden asenteella. Hän haluaa meidän antavan myös siksi, että sydämemme luottaa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon.
PERIAATE #4:
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja tuholaiset tuhoavat ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa koi ja tuholaiset eivät tuhoa eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
~ Matteus 6:19-21
Missä vietät ikuisuuden, riippuu siitä, mitä (tai ketä) sydämesi vaalii.
Aineellinen ja rahallinen rikkaus on väliaikaista. Jos et usko minua, kysy keneltä tahansa, joka on antanut kolmekymmentä vuotta elämästään jollekin yritykselle vain siksi, että se on mennyt konkurssiin – ja vienyt mukanaan kolmenkymmenen vuoden ajan eläketilille laitetut rahat.
Kaikki tässä elämässä on väliaikaista – myös itse elämä sellaisena kuin me sen tunnemme. Elämä täällä maan päällä ei ole loppu. Ikuisuus on todellinen. Niin ovat myös taivas ja helvetti. Se, missä vietät ikuisuuden, riippuu kuitenkin siitä, mitä (tai ketä) sydämesi vaalii.”
PERIAATE #5:
Kunnioittakaa Herraa rikkauksillanne ja kaiken tuotantonne alkutuotoksilla; silloin navettanne täyttyvät runsaudesta ja astianne pursuavat viiniä.
~ Sananlaskut 3:9-10
Jumala ei tyydy ylijäämäämme, eikä hänen pitäisikään tyytyä. Jumala antoi poikansa – parhaansa – maksuksi synneistämme. Mutta Hän ei pysähtynyt siihen (aivan kuin se ei olisi vielä riittänyt). Jumala jatkaa parhaansa antamista meille joka ikinen päivä. Meidän pitäisi hävetä sitä, että annamme Hänelle vähemmän kuin ensimmäisenä ja parhaana antamamme.
Antaminen ei ole ehdotus tai hyvä ajatus. Se on käsky. Aivan kuten käsky rakastaa lähimmäisiämme ja käsky olla asettamatta mitään muuta jumalaa ainoan todellisen Jumalan edelle. Älä siis pelkää elää elämää, joka heijastaa uskoasi siihen, että Jumalan lupaukset ovat totta. Koska ne ovat.
~ Darla Noble
Lisäksi Raamatun jakeita haastamaan ja rohkaisemaan sinua
Vietä muutama minuutti löytääksesi nämä Raamatun jakeet antamisesta. Opi niistä. Elä niitä.
Hän, joka säälii köyhää, lainaa Herralle,
ja hän maksaa takaisin, mitä on antanut.
~ Sananlaskut 19:17
Ja kaikki maan kymmenykset, olipa kyse maan siemenestä tai puun hedelmästä, ovat Herran. Se on Herralle pyhä.
~ 3. Mooseksen kirja 27:30
Viekää kaikki kymmenykset varastoon,
jotta minun huoneessani olisi ruokaa,
ja koetelkaa minua nyt tässä,
sanoo Herra Sebaot,
”Jos en avaa teille taivaan ikkunoita,
ja vuodata teille sellaista siunausta,
että ei riitä tilaa sen vastaanottamiseen.”
~ Malakia 3:10
Ja minun Jumalani huolehtii kaikesta, mitä te tarvitsette, hänen rikkautensa mukaan kirkkaudessa Kristuksen Jeesuksen kautta.
~ Filippiläiskirjeen 4:19