Taustaa: Painonnousu on monien epätyypillisten antipsykoottien hoidon sivuvaikutus, ja sillä voi olla merkittäviä kliinisiä vaikutuksia pitkäaikaisen terveyden ja hoitomyöntyvyyden kannalta. Tämän kaksoissokkotutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli verrata aripipratsolin ja olantsapiinin turvallisuutta ja siedettävyyttä skitsofreniaa sairastavilla potilailla merkittävää painonnousua sairastavien potilaiden prosenttiosuuden perusteella.
Menetelmä: Tämä oli 26 viikkoa kestänyt, monikeskuksinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloitu tutkimus DSM-IV-skitsofreniaa sairastavilla potilailla, joilla oli akuutti relapsi ja jotka tarvitsivat sairaalahoitoa. Merkittävä painonnousu määriteltiin > tai = 7 %:n lisäykseksi kehon painossa lähtötilanteesta. Kehonpainon, positiivisen ja negatiivisen oireyhtymän asteikon ja Clinical Global Impressions-Improvement -asteikon (CGI-I) arvioinnit tehtiin lähtötilanteessa ja säännöllisin väliajoin tutkimuksen aikana. Tutkimusjakso oli huhtikuusta 2000 kesäkuuhun 2001.
Tulokset: 317 potilaalle jaettiin satunnaisesti aripipratsoli (N = 156) tai olantsapiini (N = 161). Aripipratsolilla hoidettuihin verrattuna suurempi osa olantsapiinilla hoidetuista potilaista sai kliinisesti merkittävää painonnousua tutkimuksen aikana. Viikkoon 26 mennessä 37 %:lla olantsapiinia saaneista potilaista oli tapahtunut merkittävää painonnousua verrattuna 14 %:iin aripipratsolilla hoidetuista potilaista (p < .001). Tilastollisesti merkitseviä eroja keskimääräisessä painonmuutoksessa havaittiin hoitojen välillä viikosta 1 alkaen ja ne säilyivät koko tutkimuksen ajan. Viikolla 26 keskimääräinen painonlasku oli 1,37 kg (3,04 lb) aripipratsolilla verrattuna 4,23 kg:n (9,40 lb) keskimääräiseen painonnousuun olantsapiinilla niiden potilaiden keskuudessa, jotka pysyivät hoidossa (p < .001). Kokonaiskolesterolin, suuritiheyksisen lipoproteiinikolesterolin ja triglyseridien plasman paastotasojen muutokset erosivat merkitsevästi toisistaan kahdessa hoitoryhmässä, ja lipidiprofiili heikkeni olantsapiinilla hoidetuilla potilailla. Oireet paranivat johdonmukaisesti ja pysyvästi niillä potilailla, jotka jatkoivat hoitoa joko olantsapiinilla tai aripipratsolilla, kuten CGI-I-pisteiden ja vasteasteiden perusteella arvioitiin koko tutkimuksen ajan.
Päätelmät: Olantsapiinilla oli suurempi vaikutus potilaiden painoon kuin aripipratsolilla. Merkittäviä eroja aripipratsolin hyväksi havaittiin myös hoidon vaikutuksissa plasman lipidiprofiiliin. Molemmat hoitoryhmät saavuttivat vertailukelpoisia kliinisesti merkityksellisiä parannuksia tehokkuustoimenpiteissä. Havaitut vaikutukset painoon ja lipideihin viittaavat siihen, että aripipratsolilla hoidettujen potilaiden metabolinen ja kardiovaskulaarinen riski on mahdollisesti pienempi kuin olantsapiinilla hoidettujen potilaiden.