A Day To Remember on tunnettu siitä, että se yhdistää pop-punk-koukkuja ja metal-core-romahduksia.
A Day To Remember on tunnettu siitä, että se yhdistää pop-punk-koukkuja ja metal-core-romahduksia – yhdistelmä, jonka jopa laulaja Jeremy McKinnonin mielestä ”ei ole mitään järkeä”. Yhtye on kuitenkin kasvattanut legioonan fanejaan jättämällä huomiotta paineet tehdä musiikkia, jossa on ”järkeä” tietyn genren rajoissa.
Nöyrä asenne yhdistettynä hellittämättömään motivaatioon on saanut A Day To Rememberin yllättämään itsensä menestyksellään. ”Meidän ei koskaan pitänyt olla siinä, missä olemme nyt – se on outoa”, McKinnon pohtii. ”Olimme vain joukko lapsia paskasta pikkukaupungista – Ocalasta Floridasta. Bändimme olisi pitänyt soittaa korkeintaan 500 ihmisen edessä illassa, mutta jostain syystä myymme juuri nyt 5000 täyteen paikkoja Yhdysvalloissa; se on aivan vitun älytöntä! Emme koskaan edes halunneet sitä, kun kyseessä oli tämä bändi – teimme vain musiikkia, jota halusimme soittaa ja jota halusimme kuulla.”
McKinnon selittää tämän odottamattoman ja positiivisen vastaanoton johtuvan siitä, että bändin materiaali on niin samaistuttavaa faneille. ”Sanoituksia lukemalla ja kappaleita kuuntelemalla voi ajatella ’hei, tätä minä käyn läpi juuri nyt’ – ja uskon, että se merkitsee jotain lapsille. He voivat kuunnella levyä, joka saa heidät tuntemaan olonsa paremmaksi koulunkäynnin tai kaverin kanssa riitelemisen suhteen, ja mikä on sitä tärkeämpää. Jos voi kirjoittaa kappaleita, jotka todella koskettavat ihmisiä ja oikeasti auttavat heitä selviämään jostain elämässään, minusta se on vitun mahtavaa.”
A Day To Rememberin on määrä julkaista neljäs studioalbuminsa What Separates Me From You 16. marraskuuta. Tulevasta julkaisusta kysyttäessä McKinnon paljastaa, että odotettavissa on entistä enemmän aggressiivisen hardcore-musiikin vaikutteita, ja että bändin aiemmat metal-core-breakdownit on usein korvattu ”vittuuntuneilla, ilkeältä kuulostavilla riffeillä”. ”Emme tehneet mitään tietoisesti erilaista, olimme vain tavallaan menossa virran mukana, ja tuloksena oli paljon synkempi albumi – jopa levyn poppisempi puoli on hieman vakavampi ja synkempi.”
Tämä lievä poikkeama bändin aiemmasta soundista näyttää kehittyneen bändille varsin luonnollisesti, ja pääasiallisena biisintekijänä McKinnon myöntää, että kappaleet tuntuvat vain ”iskevän häneen kuin tyhjästä.”
”Ei ole edes niin, että kirjoittaisin biisiä, vaan enemmänkin niin, että muistan, miten soitan biisin”, McKinnon huomauttaa. ”Tiedän suurimmaksi osaksi, mitä haluan sanoa ja mitä minun pitää soittaa sen alla. Yleensä minulla on iso osa koukusta heti valmiina.”
Uuden albumin kirjoittamis- ja äänitysprosessi ei poikennut paljoa bändin vuoden 2009 Homesick-albumin kohdalla läpikäydystä prosessista – huolimatta kitaristi Tom Dennyn lähdöstä (tilalle tuli Kevin Staff) sillä välin. ”Homesickin kohdalla minä ja Tom kirjoitimme biisit, minkä jälkeen ne tuotiin bändille, jotta he saattoivat tehdä muutoksia. Tämä levy oli pitkälti samanlainen, sillä Kevin ja minä kirjoitimme kappaleet ja toimme ne bändille.” Tom Denny jatkoi kuitenkin uuden levyn tekemistä, ja bändi työskenteli tuottajien Chad Gilbertin ja Andrew Waden kanssa, jotka auttoivat myös Homesickin tekemisessä. ”Heidän kanssaan meillä on sama fiilis ja sama tunnelma, joka ADTR:llä on aina ollut, ja se on tärkeää.”
”Emme halunneet muuttaa soundiamme täysin, ja jos noista kavereista päästäisiin eroon, emme olisi enää ADTR. On kuin olisimme juuri lisänneet tiimiin uuden mahtavan jäsenen ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä meillä on sen ansiosta. Sellaista ei tapahdu kovin usein… olemme onnekkaita, että ystävyys on kaiken muun yläpuolella.”
Homesick käsitteli vahvasti kiertue-elämäntapaa, ja uuden julkaisun sanotaan olevan teemaltaan samanlainen. What Separates Me From You käsittelee kuilua, joka vallitsee ”normaalin” olemassaolon ja jatkuvan kiertue-elämän välillä. ”Levyn nimi sitoo kaikki teemat yhteen”, McKinnon paljastaa, ”kyse on erottautumisesta ikätovereistamme ja rasituksesta, jonka tämä elämäntapa on aiheuttanut kotielämällemme.”
”Olemme olleet niin paljon poissa, joten siitä edellinen levy käsitteli, mutta tämä levy käsittelee enemmänkin työnarkomaanina olemisen putoamista”, hän tarkentaa. ”Rakastan sitä ja se on juuri sitä, mitä halusin tehdä, mutta samaan aikaan vaikka kuinka rakastaisin sitä, se on työtä. Muutama läheiseni menehtyi viime levytysaikana, ja se ottaa todella koville. Kun olen kotona, tunnen itseni paskaksi enkä malta odottaa, että pääsen kiertueelle, mutta sitten lähden kiertueelle kuukaudeksi ja haluan todella päästä kotiin tapaamaan perhettäni. Sitten viikon päästä tuntuu, että minun on taas päästävä helvettiin sieltä. Olen tehnyt tämän loputtoman ympyrän, kun en ole koskaan onnellinen, en koskaan”, McKinnon painottaa, sitten hän näyttää tunnistavan häivähdyksen melodraamaa ja lisää naureskellen: ”Tuo ei ole ihan totta, olen onnellinen usein.”
Kautta kaikkien julkaisujensa ADTR:n intohimoinen pyrkimys tehdä jotain itsestään musiikillaan on vallitseva teema. Kysyttäessä, mistä tämä motivaatio juontaa juurensa, McKinnon kertoo, että häntä ajaa niin voimakkaasti se, että ihmiset laiminlyövät ottaa musiikin vakavasti. ”Ihmiset sanovat meille jatkuvasti, ettemme pysty tekemään jotain, ja minä teen niin kovasti töitä sen eteen, etten suostu uskomaan heitä.”
A Day To Remember on elävä todiste siitä, että sydämen seuraaminen (anteeksi klisee) johtaa todellakin menestykseen. ”Näen asian niin, että voit tehdä kirjaimellisesti mitä tahansa, kunhan oikeasti välität siitä, mitä teet. En sano, että kuka tahansa lapsi voi vain mennä sinne ja tehdä mitä haluaa; sinun on todella välitettävä siitä, mitä teet. Ei ole kyse vain siitä, että ”haluan olla bändissä, joten olen vain bändissä”. Tämä on sitä, mitä minun pitäisi tehdä”, laulaja korostaa. ”Kirjoitan musiikkia, koska se saa minut voimaan paremmin elämässä. Nämä kappaleet merkitsevät minulle paljon ja panostan niihin paljon, joten kieltäydyn uskomasta, että voit tehdä näin paljon töitä jonkin eteen, eikä sinulla ole mitään näytettävää.” McKinnonin ei tarvitse olla huolissaan, sillä jos yleisön reaktio ADTR:n viimeisimmässä esiintymisessä Australiassa Soundwave 2010 -tapahtumassa oli jotain, yhtyeen fanit arvostavat bändin ponnisteluja. ”Se yllättää meidät joka kerta”, laulaja sanoo ulkomaisen yleisön reaktioista. ”Menen tähän joka päivä yrittäen maadoittaa itseni. Kävelen lavalle joka ilta ja ajattelen – tämä on se keikka, jossa kaikki alkaa mennä pieleen”, hän nauraa. ”Jonain päivänä se loppuu. Minusta ei koskaan tule sitä tyyppiä, joka on niin kiinni hetkessä, että uskon bändimme olevan kaikkien aikojen suurin bändi, ikuisesti. Se ei mene niin, joten aion vain nauttia tästä niin kauan kuin voin ja yrittää pitää itseni maassa… Olemme onnekkaita, että meillä on faneja, jotka ymmärtävät meitä.”
A Day To Remember on innoissaan palatessaan Australiaan No Sleep Til -festivaalille myöhemmin tänä vuonna. ”Rakastan festivaaleja ja erityisesti Australiaa”, McKinnon innostuu. ”Se on mahtavaa, koska ne eivät niinkään koske vain sinua, vaan kaikkia, joten se on vähän vähemmän keskittynyttä. Soitat, käyt signeeraamassa, mutta sitten sinulla on loppupäivä aikaa kuljeskella ympäriinsä ja nähdä mikä tahansa bändi haluat.”
No Sleep Til Melbournessa on fantastinen kokoonpano sekä punk- että metalliesiintyjiä. ”Haluan nähdä NOFX:n, koska se on suosikkibändini”, McKinnon myöntää. ”En ole koskaan nähnyt Descendentsia, joten se olisi siistiä, ja sitten on tietenkin ystävämme Parkway Drive, August Burns Red ja Confession. Siitä tulee hauskaa.”
A DAY TO REMEMBER esiintyy No Sleep Til Melbourne The Showgroundsissa perjantaina 17. joulukuuta. Liput ovat nyt myynnissä osoitteessa nosleeptil.com.au. Heidän uusi albuminsa What Seperates You From Me ilmestyy tiistaina 16. marraskuuta.