Elaine Mayn ”A New Leaf ” on rakkaustarina näistä kahdesta ihmisestä, jotka tarvitsevat epätoivoisesti toisiaan, vaikkei hän sitä tiedä. Matthau näyttelee ikääntyvää nautiskelijaa, joka on tuhlannut omaisuutensa ja saa hovimestariltaan kuulla, että hänellä on vain vähän vaihtoehtoja: ehkä itsemurha tai rahan kanssa naimisiin meneminen. Hänellä ei ole kykyä tai kunnianhimoa, ja työ ei tietenkään tulisi kysymykseen. Hän on omistanut elämänsä mukavalle ja tyylikkäälle elämälle. Hovimestari kertoo hänelle, kun hän pukeutuu samettiseen tupakointitakkiinsa: ”
Voidakseen viedä sen vielä pidemmälle hän lainaa 50 000 dollaria kuudeksi viikoksi rikkaalta sedältään, James Cocon näyttelemältä homolta Rabelais’lta, joka viettää suurimman osan päivästään syöden, juoden ja käyttämällä transistorilla toimivaa pippurimyllyä. Matthau lähtee etsimään sopivaa potentiaalista vaimoa, mutta tuloksetta, kunnes neiti May pudottaa teekuppinsa ja Matthau epäilee, että neiti May saattaa olla niin epäpätevä, jopa tyhmä, että menee hänen kanssaan naimisiin.
Heidän kosiskelunsa pitää sisällään toistensa makujen selvittämisen. Mies esimerkiksi nauttii harvinaisia ranskalaisia vuosikertaviinereitä, ja nainen pitää Mogen Davidista ja soodasta, jossa on tilkka limemehua. Ja niin edelleen. Hääyönä hän pukeutuu kreikkalaiseen pukuun ja työntää päänsä vahingossa kainaloaukosta sisään. Mies yrittää sovittaa häntä uudelleen, ja kun nainen kamppailee puvun sisällä noin kahden minuutin ajan, kuulet enemmän naurua kuin olen kuullut missään teatterissa sitten ”The Producersin” (1968), joka on mittarini näissä asioissa.
”A New Leaf” on itse asiassa yksi hauskimmista elokuvista epähauskalla aikakaudellamme. Neiti May on kuulemma tyytymätön nykyiseen versioon; lehtitietojen mukaan hänen alkuperäinen leikkauksensa oli tunnin pidempi ja sisälsi kaksi murhaa. Matthau, joka pitää tästä versiosta enemmän kuin alkuperäisestä, on ehdottanut, että käsikirjoittaja-ohjaaja-tähtien pitäisi antaa jonkun muun vaikuttaa leikkaukseen. Ehkä näin onkin. Olen yleensä ennakkoluuloinen ohjaajan hyväksi näissä kiistoissa.
Olivatpa neiti Mayn perusteet kuitenkin mitkä tahansa, elokuva on nykymuodossaan hulvaton, kukkoileva ja lämminhenkinen.