Vaikka A Perfect Circle kiusoitteli uudella musiikilla jo vuonna 2008, vain yksi uusi kappale, By And Down, on ilmestynyt tähän mennessä. Edellisestä albumista on 16 vuotta, ja kun otetaan huomioon, kuinka kauan keulakuva Maynard Keenanin pääbändi Toolilla kestää loihtia mitään uutta, ei ole yllättävää, että A Perfect Circle -fanit olivat jo lähes luopuneet siitä, että superkokoonpano ikinä kunnioittaisi meitä tuoreella materiaalilla.
Viimein on kuitenkin toivoa – kitaristi Billy Howerdel ilmoitti hiljattain, että A Perfect Circle soittaa ensi vuonna jälleen livenä ja että uutta musiikkia on luvassa. Maynard tarkensi, että he soittavat Hollywood Bowlissa 7. toukokuuta 2017, ja raporttien mukaan hän ei näyttänyt kiistävän, että uutta musiikkia on tulossa, mikä on parannus hänen vuoden 2010 kommentteihinsa siitä, että hän ” todella tykkää enää albumeista”.
Paluunsa kunniaksi haravoimme heidän vanhaa katalogiaan poimiaksemme heidän 10 parasta kappalettaan.
10. Magdalena
Kestää hetken päästä vauhtiin, mutta Maynardin äänen hypnoottinen rummutus niukan avausosion yllä tarkoittaa, että pääset nopeasti torkahtamaan Magdalenan aavemaiseen ulvomiseen. Vaikka kappaleessa ei ehkä ole yhtä paljon koukkua kuin joissakin Mer De Nomsin albumikavereissa, se ansaitsee paikkansa tällä listalla sen vuoksi, miten saumattomasti se sekoittaa erillisiä osioita eikä luota tavanomaiseen säkeistö-kuoro -rakenteeseen.
9. Pet
Onko tämä rauhoittava serenadi vai kuiskaileeko kaappari rauhoittaviksi fraaseiksi naamioituja uhkauksia yrittäessään tuudittaa saaliinsa jonkinlaiseen Tukholma-syndroomaan? Maynardin taipumuksen elämän pimeälle puolelle tuntien kyseessä lienee jälkimmäinen. ”Minun on eristettävä sinut” paljastaa kaiken. Billy Howerdelin kitarariffit, jotka luikertelevat kappaleen läpi kuin käärme, antavat tälle kappaleelle kuitenkin todellisen etulyöntiaseman.
8. 3 Libras
Säkeistöjen herkät jouset ja huilun koristelut saattaisivat melkein viedä 3 Librasin proge-maastoon, ellei kertosäkeistössä astuisi esiin mietiskelevä bassolinja ja akustiset sävelet. Kontrasti säkeistöjen lempeän haikeuden ja ”You don’t see me” -kappaleen kiihkeän itkun välillä vangitsee inhimillisten tunteiden myllerryksen; jos turhautumisen tieltä väistyvä suru tuottaisi ääntä, se saattaisi kuulostaa hieman 3 Librasin kaltaiselta.
7. Weak and Powerless
Kappale saattaa kuulostaa synkältä, mutta se ei ole yhtä epämiellyttävän henkilökohtaista kuin osa Mer De Nomsin materiaalista. Sen sijaan se on oodi yksitoikkoiselle loukussa olemiselle surkeassa tilassa, mutta jytisevä, ajava rytmi tekee sen kuuntelemisesta äärettömän paljon parempaa kuin jäädä kiinni siihen ajattelutapaan, jota se paheksuu.
6. Vanishing
Se on hitaasti etenevä, ja se rakentuu tunnelmaltaan ja tekstuuriltaan sitä mukaa kuin se etenee. Alun hengittävä a cappella -vokaali ja kuiskaukset bassolinjan yllä – joka poikkeuksellisesti on kappaleen keskipiste – riittävät nostattamaan karvat niskassa tai tuudittamaan sinut uneen, riippuen siitä, millä tuulella olet. Näin monenlaisten tunnelmien loihtiminen minimaalisella instrumentaatiolla on vaikuttava saavutus.
- Miksi Maynard James Keenan tekisi mieluummin viiniä kuin uuden Tool-albumin
- Tämä on 28-minuuttinen supercut Maynard James Keenanin lavalla tapahtuneista kiukutteluista
- A Perfect Circle: Three Sixty
- Kymmenen parasta Tool-meemiä
5. The Outsider
Ripaus Mer De Noms löytää tiensä tänne. Vaikka The Outsideria ei voisi missään nimessä kutsua raskaaksi, Maynard räksyttää täällä vetämisen sijaan, ja osa ensimmäisellä levyllä valloilleen päästämästään sisäelimellisestä vihasta palaa takaisin, raivon majakka Thirteenth’s Stepin suhteellisen rauhallisuuden keskellä.
4. Blue
Pahaenteinen alkusoitto, joka on kuin kauhuelokuvan keittiössä roikkuvien astioiden yli sormiaan ajeleva haamu, antaa tilaa laulavalle kertosäkeelle tahallisesta tietämättömyydestä, jonka alla oleva synkkä ja armoton rytmi vihjaa tragediaan, jota kappaleen päähenkilö kieltäytyy tunnustamasta. Kuuntele puoliksi hajamielisenä, niin saat miellyttävän melodian, joka uppoutuu aivoihin; kiinnitä täysi huomio, niin se on täynnä APC:n tavaramerkiksi muodostunutta karmivuutta.
3. Passive
Yksi vain kahdesta alkuperäiskappaleesta vuoden 2004 eMOTIVE-levyllä, Passiven soitto-ja-vastaus-rakenne antaa sille melkeinpä pop-tunnelman, ja sanoitukset menevät suoraan asiaan ilman mitään kaunistelua tai metaforia. Se on vihainen ja samaistuttava ja, no, vain todella hyvä kappale.
2. The Hollow
Tummat sanoitukset emotionaalisen ”onton” täyttämisestä tyhjällä seksillä muuttuvat runollisiksi ja melkein kauniiksi, kun ne asetetaan monimutkaisen 6⁄8-rytmin päälle, joka soitetaan niin taitavasti, että se voi yhtä hyvin olla 4⁄4. Se on Primuksen Tim Alexander kepeillä, joka tukee sitä sujuvuutta, joka saa tämän hiertävän rock-kappaleen kuulostamaan sujuvalta. Albumin avauskappaleena se on ehdottomasti sellainen, joka saa sinut jatkamaan kuuntelua.
1. Judith
Musiikillisesti Judith noudattelee samaa linjaa kuin The Hollow, jossa riffit liukuvat vaivattomasti monimutkaisten rytmien ja breakdownien yli. Mutta juuri syvästi henkilökohtaiset sanoitukset ja niistä kumpuava tuntuva viha tekevät Judithista mestariteoksen. Kirjoitettu sen jälkeen, kun hänen äitinsä joutui aivohalvauksen jälkeen pyörätuoliin, Maynardin epätoivoinen epäusko siitä, että äiti pystyi kärsimyksestään huolimatta säilyttämään uskonsa Jumalaan, on tuskallisen, kyynelehtivän, läsnä.
Visailu: Tool, Devin Townsend, Trans-Siberian Orchestra…