Melan-A on aiemmin määritelty melanosyyttien erilaistumisantigeeni, ja ryhmämme kehitti hiljattain monoklonaalisen anti-Melan-A- vasta-aineen A103. Tässä tutkimuksessa arvioimme A103:n immunoreaktiivisuutta formaliiniin kiinnitetyissä, parafiiniin sulautetuissa kudoksissa ja tutkimme A103:n mahdollisuuksia metastaattisen melanooman diagnosoinnissa. Testattiin 75 metastaattista melanoomaa, 10 primaarista melanoomaa ja 10 hyvänlaatuista melanosyyttistä neviä. A103:n reaktiivisuutta verrattiin HMB-4:ään, anti-gp100-vasta-aineeseen. Tulokset osoittivat, että kaikki nevit olivat A103-positiivisia ja useimmat primaariset melanoomat olivat A103- ja HMB45-positiivisia. 75 metastaattisesta melanoomasta 61 (81 %) oli A103-positiivisia ja 56 (75 %) HMB45-positiivisia. 19 HMB45-negatiivisesta leesiosta 8 oli A103-positiivisia; 14 A103-negatiivisesta leesiosta 3 oli HMB45-positiivisia. Yksitoista metastaattista leesiota sekä 2 primaarista melanoomaa 10:stä olivat kaksoisnegatiivisia. Nämä negatiiviset tapaukset koostuivat pääasiassa karasolu- ja desmoplastisista muunnoksista. Positiivisista tapauksista A103 osoitti homogeenista värjäytymistä huomattavasti useammassa tapauksessa kuin HMB45 (72 % vs. 52 %). Lisäksi HMB45:ssä havaittiin useammin fokaalista värjäytymistä, jossa oli alle 5 % reaktiivisia kasvainsoluja (12 tapausta 56:sta) kuin A103:ssa (5 tapausta 61:stä). Nämä tulokset osoittivat, että A103:aa voidaan käyttää ensilinjan vasta-aineena metastaattisen melanooman diagnosoinnissa. Tuloksemme osoittivat myös, että A103 reagoi angiomyolipoomaan, jonka tiedetään olevan HMB45-positiivinen. Normaaleista kudoksista odottamatonta A103-reaktiivisuutta havaittiin lisämunuaisen kuoressa, munasarjojen granulosa- ja theca-soluissa sekä kiveksen Leydigin soluissa. Tällä A103-immunoreaktiivisuudella ei-melanosyyttistä alkuperää olevissa hyvänlaatuisissa ja neoplastisissa kudoksissa, jonka perusta on epäselvä, voi olla myös mahdollista diagnostista arvoa.