Vuonna 1989 10-vuotias Aaliyah Haughton, joka toivoo saavansa uran sekä näyttelemisen että laulamisen parissa, tekee debyyttiesiintymisensä televisiossa Star Search -ohjelmassa esittäen kappaleen My Funny Valentine. Aaliyahin äiti Diane Haughton tavoitteli aikoinaan omaa laulu-uraansa, mutta on nyt valmis tekemään mitä tahansa auttaakseen tyttärensä uraa. Aaliyahin setä Barry Hankerson on levytuottaja ja Blackground Records -levy-yhtiön perustaja ja omistaja. Hävittyään Star Searchin Hankersonin ex-vaimo Gladys Knight pyytää esiintymään Aaliyahin kanssa viiden illan ajan Las Vegasissa. Vuonna 1991 Aaliyah saa sedältään tiedon, että hänelle on tarjottu levytyssopimusta Blackground Recordsin kanssa ja sopimusta Jive Recordsin kanssa. Aaliyah valitsee taiteilijanimekseen yksinkertaisesti ”Aaliyah” – kuten ”Cher” tai ”Madonna” – eikä koko nimeään.
Kun hän on esittänyt menestyksekkäästi Bobby Brownin kappaleen ”My Prerogative” Detroit High School For Performing Artsissa, Aaliyah lähestyy Barry-setään Blackgroundilla ja on innokas viemään uraansa pidemmälle ja aloittamaan levyn äänittämisen. Hankerson lähestyy tämän jälkeen R. Kellyä, joka on yksi hänen suurimmista asiakkaistaan, kirjoittaakseen ja tuottaakseen kappaleet veljentyttärelleen. Vaikka Kelly ei vaikuta kiinnostuneelta tuottamaan ”vain jollekin lapselle”, Hankerson suostuttelee hänet tulemaan studioon tapaamaan Aaliyahia ja kuulemaan tämän laulavan. Kun Kelly, joka on juuri saanut valmiiksi Janet Jacksonin ”Any Time, Any Place” -kappaleen remixin, esittelee 14-vuotiaan tytön, hän ei osoita juurikaan sitoutumista ja kiinnostusta, vaan on enemmänkin huolissaan ja kiireinen muiden projektien kanssa. Esitettyään kappaleen ”Save the Best for Last” Aaliyah saa kuitenkin Kellyn suostumuksen kirjoittaa ja tuottaa hänen albuminsa Age Ain’t Nothing but a Number. Työskennellessään yhdessä Aaliyah ja Kelly alkavat lähentyä ja muodostaa läheisen ystävyyden, ja he rakastuvat toisiinsa tietämättään. Aaliyahin vanhempi veli Rashad Haughton alkaa epäillä, että hänen siskonsa on ihastunut Kellyyn, minkä Aaliyah kiivaasti kieltää.
Kun hänen debyyttisinglensä ”Back & Forth” julkaistaan toukokuussa 1994, Aaliyahista tulee teinimenestys, ja ”Age Ain’t Nothing But A Number” nousee listaykköseksi, ja hän lähtee Euroopan kiertueelle Keith Sweatin ja Blackstreetin kanssa. Huhut Aaliyahin ja Kellyn seurustelusta alkavat levitä, ja vaikka Aaliyah kiistää edelleen olevansa Kellyn kanssa muutakin kuin ystävyyssuhteita, hän on salaa rakastunut Kellyyn ja tunnustaa rakkautensa Kellyyn käydessään seuraavan kerran hänen mentorinsa luona. Kelly vahvistaa sittemmin tuntevansa Aaliyahia kohtaan samoja tunteita kuin Kelly Aaliyahia kohtaan. Myöhemmin paljastuu, että nämä kaksi menivät laittomasti naimisiin Aaliyahin valehdellessa ikänsä olevan 18 eikä 15 vuotta. Aaliyahin vihaiset vanhemmat vannovat, että avioliitto mitätöidään ja molempien suhde lopetetaan, ja uhkaavat, että Kelly syytetään ja pidätetään muutoin alaikäisen raiskauksesta.
Aaliyah jää murtuneena ja masentuneena eristäytyen perheestään ja kieltäytyen syömästä, mutta tekee sovinnon isänsä Michaelin kanssa, joka pakotti Kellyn pois elämästään omaksi suojakseen. Myöhemmin Aaliyahin Barry-setä järjestää tapaamisen sisarentyttärensä kanssa ja ilmoittaa tälle, että Blackgroundin uusi levittäjä Atlantic Records on järjestänyt tapaamisen, jossa keskustellaan Aaliyahin seuraavan albumin suunnitelmista. Aaliyah on edelleen masentunut ja murtunut ja pelkää, että hänen toinen albuminsa ei menesty yhtä hyvin ilman Kellyn tuotantoa, mutta hän jatkaa uraansa siitä huolimatta ja pysyy yhtä menestyneenä ja julkisesti palvottuna kuin ennenkin. Tavatessaan Atlantic Recordsin kanssa Aaliyah pyytää saada työskennellä Timbalandin ja Missy Elliottin kanssa, sillä hän haluaa luoda ”täysin uudenlaisen soundin”, jollaista ”ei ole radiossa juuri nyt”. Samaan aikaan Aaliyahin sydän särkyy jälleen kerran, kun hän saa uutisten kautta tietää, että hänen entinen rakastajansa Kelly on nyt naimisissa taustatanssijansa Andrea Leen kanssa.
Myöhemmin Los Angelesissa Aaliyah ja hänen äitinsä tapaavat agentin toivoen voivansa viedä Aaliyahin uran seuraavalle tasolle tavoittelemalla valtavirran näyttelijärooleja (mahdollisesti pääosaa). Agentti toteaa, että mustien näyttelijöiden on vaikea saada päärooleja suurten studioiden elokuviin. Vaikka Whitney Houston menestyikin The Bodyguard -elokuvassa, hän on hieman eri musiikkialalta kuin Aaliyah ja näytteli Hollywoodin suurimpiin tähtiin kuuluvan Kevin Costnerin rinnalla. Siitä huolimatta agentti suostuu auttamaan Aaliyahia tämän näyttelijänuralla ja suostuu ottamaan askeleen kerrallaan. Aaliyahin toinen albumi One in a Million, jolla on single ”Got to Give It Up”, julkaistaan. Se menestyy hyvin (tuplaplatinaa Yhdysvalloissa) ja tekee Aaliyahista yhden musiikin suurimmista nimistä, mikä varmistaa hänen tittelinsä R&B:n prinsessana. Myöhemmin hänen agenttinsa lähestyy Aaliyahia ja pyytää häntä levyttämään ”Journey to the Past”, Anastasia-elokuvan tunnuskappaleen, jonka hän myöhemmin esittää Oscar-gaalassa. Myöhemmin hänelle tarjotaan roolia Trish O’Dayn roolissa elokuvassa Romeo Must Die, jonka pääosassa on Jet Li. Samaan aikaan Aaliyahin äiti huolestuu tyttärensä yksityiselämästä ja yrittää suostutella häntä aloittamaan seurustelun, mutta Aaliyah on yhä lannistunut erostaan Kellystä. Aaliyah osallistuu Romeo Must Die -elokuvan Hollywoodin ensi-iltaan, jossa hän toteaa seuraavan tavoitellun roolinsa olevan tulevassa elokuvassa Queen of the Damned, joka on adaptaatio yhdestä hänen suosikkikirjoistaan.
Elokuvamenestyksensä jälkeen Aaliyah muuttaa New Yorkiin, jossa hän tapaa Damon Dashin, he rakastuvat toisiinsa ja heistä tulee pari. Vuotta myöhemmin Aaliyah matkustaa lentokoneella Bahamalle kuvaamaan musiikkivideota kappaleeseen ”Rock the Boat”, joka on kolmas ja viimeinen single hänen kolmannelta (ja myöhemmin viimeiseltä) albumiltaan Aaliyah. Damon saattaa Aaliyahin limusiiniinsa, he antavat viimeisen jäähyväissuukon ja lupaavat toisilleen, että kun Aaliyah palaa, he alkavat suhtautua suhteeseensa vakavammin ja pitävät toisiaan tärkeämpänä kuin uraansa. Kun limusiini ajaa pois lentokentälle, Aaliyah vilkuttaa jäähyväisiä ja antaa suukon Damonille, joka sanoo ”Rakastan sinua”, johon Aaliyah vastaa ”Minäkin rakastan sinua”. Elokuva päättyy toteamalla: ”25. elokuuta 2001 Aaliyah ja kahdeksan muuta kuolivat Rock the Boat -musiikkivideon kuvausten jälkeen Bahamalla, kun heidän lentokoneensa syöksyi maahan pian nousun jälkeen. Hän oli kuollessaan 22-vuotias. Hänen musiikkinsa ja perintönsä pysyvät ikuisesti sydämissämme.”
”.