Absoluuttinen ja suhteellinen
Absoluuttinen ja suhteellinen ovat filosofisia termejä, jotka koskevat asioiden, prosessien ja tiedon keskinäistä riippuvuutta. ’Absoluuttinen’ tarkoittaa riippumatonta, pysyvää ja kvalifioimatonta. ’Suhteellinen’ tarkoittaa osittaista tai ohimenevää, olosuhteista tai näkökulmasta riippuvaista. Dialektiikalle absoluutti on vain koko liike ymmärryksen eri suhteellisten vaiheiden kautta, mutta tiedon eteneminen ei koskaan pääty, joten absoluuttinen on suhteellista. Suhteellinenkin totuus voi kuitenkin sisältää jonkinlaisen jyvän koko absoluuttisesta totuudesta, joten suhteellisessa on absoluutti. Havainto on suhteellinen havaitsijaan nähden, mutta objektiivisen maailman olemassaolo on absoluuttinen.
Hegel käytti erilaisia ”absoluutin määritelmiä” luonnehtimaan peräkkäisiä filosofisia näkökulmia, jotka osoittautuivat itse asiassa suhteellisiksi absoluuttisen idean kehityksessä.
Lisälukemista: Hegel: ”Olemassa kaikki on välitöntä, olemuksessa kaikki on suhteellista” ja Absolute and Relative. Einstein: Special and General Theory of Relativity.
Absoluuttinen idea
”Absoluuttinen idea” on sekä Hegelin filosofisen järjestelmän huippu että perusta. Se sisältää kaikki siihen johtavat logiikan vaiheet; se on kehitysprosessi kaikkine vaiheineen ja siirtymineen. Absoluuttisella Idealla eli ”maailmanhengellä” on Hegelille samanlainen rooli kuin jumaluudella ”Historia on Idea, joka pukeutuu tapahtumien muotoon” (Oikeuden filosofia, § 346), ja Marx torjuu tällaisen käsitteen tarpeellisuuden, koska historia on ihmisten tuote, ei päinvastoin. ”Absoluuttisen totuuden” tavoin tieto Absoluuttisesta Ideasta on saavuttamaton ihanne, joka edustaa koko Luonnon kokonaisuutta, joka on kehittynyt siihen pisteeseen, jossa se on tietoinen itsestään, tai Luonnon käsitettä, joka on kehittynyt niin konkreettiseksi, että se on ”palannut itseensä” – absoluuttisen kattava, käytännöllinen ja konkreettinen käsitys maailmasta.
Hegel määrittelee Absoluuttisen Idean ”teoreettisen Idean ja käytännöllisen Idean ykseytenä”. Teoreettinen Idea on loppuunsaatettu Käsite eli konkreettinen käsitys maailmasta tai esineestä; Käytännöllinen Idea on tätä käsitettä ilmaiseva toiminta (käytäntö); näiden kahden ykseys tarkoittaa täysin ”tietoista käytäntöä”, ihmisiä, jotka toimivat aidossa sopusoinnussa oman luontonsa kanssa.
Lisälukemista: Hegelin selitys Lyhyemmässä logiikassa tai Logiikan tieteessä tai Leninin huomautukset Logiikan tieteestä. Ks. myös Oikeuden filosofia ja Marxin kommentit absoluuttisesta tiedosta Hegelin dialektiikan kritiikissä.
Absoluuttinen ja suhteellinen lisäarvo
Absoluuttinen lisäarvo on lisäarvo, joka syntyy työpäivän pituuden lisäämisestä ja näin ollen työajan lisäyksestä.
Relatiivinen lisäarvo on se lisäarvo, joka syntyy leikkaamalla palkkoja tai alentamalla elinkustannuksia, jolloin työläisten tarpeellinen työaika vähenee suhteessa ulosmitattuun lisäarvoon.
Absoluuttinen totuus
Termit, joita käytetään aina halventavassa yhteydessä, koska absoluuttista totuutta, jota voitaisiin ilmaista finiittisesti, ei voi olla olemassa. Ks. absoluuttinen & Suhteellinen. Ks. myös dogmatismi, relativismi ja skeptisismi.
Abstrakti ja konkreettinen
Abstrakti ja konkreettinen ovat filosofisia käsitteitä, jotka liittyvät käsitteellisen tiedon kehittämiseen. Ymmärrys siitä, mitä ”abstraktilla” ja ”konkreettisella” tarkoitetaan, on elintärkeää dialektiikan ymmärtämiseksi. Hegelille ja Marxille abstraktin ja konkreettisen vastakohta EI tarkoita idean ja todellisuuden vastakohtaa. Pikemminkin ”Konkreettinen käsite on monien abstraktioiden yhdistelmä”. Käsite, kuten luku tai määritelmä, on hyvin abstrakti, koska se ilmaisee vain yhden niistä miljoonista näkökohdista, joita konkreettisella asialla on, tai aivan uuden idean, jolle ei ole vielä kertynyt vivahteita ja assosiaatioita. Käsitteet ovat sitä konkreettisempia, mitä enemmän niillä on yhteyksiä. Jos sanomme: ”Brittiläinen työväenluokka on niitä, jotka tekevät palkkatyötä ja asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa”, olemme tehneet hyvin abstraktin käsitteen. Konkreettisemmaksi tekeminen on sen monien näkökohtien osoittamista; sen syntymisen ja kehittymisen historiallisten olosuhteiden osoittamista, maailman tilaa, jossa se kehittyi jne.
Vrt. Marxin teos The Method of Political Economy, Geoff Pillingin selitys metodista, Hegelin teos Immediate or Intuitive Knowledge on the ”Abstract Universal” (Välitön tai intuitiivinen tieto ”abstraktista yleismaailmallisesta”) ja Tieto etenee abstraktista kohti konkreettista.
Vrt. Hegel käsitteestä ja abstraktista yleisyydestä sekä välittömästä tai intuitiivisesta tiedosta.
Abstract Right
Abstract Right on Hegelin Oikeuden filosofian ensimmäinen luku: ”subjektin luonnostaan yhtenäinen tahto”, joka kohtaa ulkoisen maailman. ”Oikeuden imperatiivi on siis: ’Ole persoona ja kunnioita muita persoonina’.” Näin Hegel selittää, että oikeuksien omaaminen on persoonana olemisen perusta; ”asialla, jolla ei ole tahtoa, ei ole oikeuksia älykkyyden ja tahdon subjektiivisuutta vastaan.”
Oikeuden perustavanlaatuisin ilmenemismuoto on Hegelin mukaan partikulaarisuuden antaminen oikeudelle asiamuodossa, ts. omaisuuden ja omistamisen muodossa.
Lisälukemisto: Oikeuden filosofia ja objektiivinen henki.