ABA ja autismi

Mitä ABA on?

Käyttäytymisanalyysi on käyttäytymisen tieteellistä tutkimusta. Sovellettu käyttäytymisanalyysi (Applied Behavior Analysis, ABA) on käyttäytymisanalyysin oppimista ja motivaatiota koskevien periaatteiden sekä näistä periaatteista johdettujen menettelytapojen ja teknologian soveltamista yhteiskunnallisesti merkittävien ongelmien ratkaisemiseen. Useiden vuosikymmenten tutkimus on validoinut ABA:han perustuvat hoidot.

Maine Administrators of Services for Individuals with Disabilities (MADSEC) Autism Task Force -työryhmän raportissa (2000) on tiivis kuvaus, jonka riippumaton asiantuntijaelin on koonnut:

Viimeisten 40 vuoden aikana useat tuhannet julkaistut tutkimustulokset ovat dokumentoineet ABA:n tehokkuuden monenlaisissa:

• Populaatioista (mielenterveysongelmaiset, kehitysvammaiset ja oppimishäiriöiset henkilöt),
• Interventiohenkilöt (vanhemmat, opettajat ja henkilökunta),
• Asiointiympäristöt (koulut, kodit, laitokset, ryhmäkodit, sairaalat ja liikekeskukset) ja
• käyttäytymistaidot (kielellinen käyttäytyminen, sosiaalinen käyttäytyminen, sosiaaliset ja akateemiset taidot, vapaa-ajan taidot ja toiminnalliset taidot sekä toimintaelämäntaidot, aggressio, itsensä vahingoittaminen, oppositionaalinen ja stereotyyppinen käyttäytyminen)

ABA on prosessi, jossa oppimisteorian periaatteisiin perustuvia interventioita sovelletaan systemaattisesti sosiaalisesti merkittävän käyttäytymisen parantamiseksi merkityksellisessä määrin ja jossa osoitetaan, että käytetyt interventiot ovat vastuussa käyttäytymisen paranemisesta (Baer, Wolf & Risley, 1968; Sulzer-Azaroff & Mayer, 1991). CARD®:ssa hyödynnetään kaikkia asianmukaisia opetusmenetelmiä, jotka perustuvat ABA:n vakiintuneisiin periaatteisiin.

Discrete Trial Training

Discrete Trial Training (DTT) on erityinen ABA:n opetusstrategia, jonka avulla oppija voi hankkia monimutkaisia taitoja ja käyttäytymismalleja hallitsemalla ensin tavoitellun taidon osatekijät. Jos esimerkiksi halutaan opettaa yksilöä pyytämään toivottua vuorovaikutusta, kuten ”haluan leikkiä”, voidaan ensin opettaa tämän taidon osatekijöitä, kuten yksittäiset äänteet, jotka koostuvat pyynnön jokaisesta sanasta, tai miellyttävien vapaa-ajan aktiviteettien nimeäminen ”leikiksi”. Käyttäytymisanalyysin periaatteisiin perustuvia opetustekniikoita hyödyntämällä oppija pystyy vähitellen suorittamaan kaikki osa-aluetaidot itsenäisesti. Kun yksittäiset osatekijät on hankittu, ne yhdistetään toisiinsa, jotta tavoiteltu monimutkainen ja toiminnallinen taito voidaan hallita. Tämä menetelmä on erittäin tehokas kommunikointiin, leikkiin, motoriikkaan ja jokapäiväiseen elämään liittyvien perustaitojen opettamisessa.

Alun perin autistisille henkilöille suunnatuissa ABA-ohjelmissa käytettiin vain DTT:tä, ja opetussuunnitelmassa keskityttiin edellä mainittujen perustaitojen opettamiseen. ABA-ohjelmat, kuten Center for Autism and Related Disorders (CARD®) -keskuksessa toteutettu ohjelma, kehittyvät kuitenkin edelleen painottaen enemmän opittujen taitojen yleistämistä ja spontaaniutta. Kun potilaat etenevät ja kehittävät monimutkaisempia sosiaalisia taitoja, tiukka DTT-lähestymistapa väistyy hoitojen tieltä, jotka sisältävät muitakin osatekijöitä.

DTT:hen liittyy useita heikkouksia, kuten se, että DTT on ensisijaisesti opettajan aloitteesta aloitettu, asianmukaisen käyttäytymisen lisäämiseksi käytetyt vahvistimet eivät yleensä liity kohdevasteeseen ja että usein voi esiintyä ulkoa opittua reagointia. Lisäksi puutteita on käsiteltävä myös sellaisilla alueilla kuin tunneälyn ymmärtäminen, näkökulman ottaminen ja muut toimeenpanevat toiminnot, kuten ongelmanratkaisutaidot, eikä DTT-lähestymistapa ole tehokkain keino tähän.

Vaikka DTT-menetelmä on olennainen osa ABA-pohjaisia ohjelmia, voidaan monimutkaisempiin taitoihin puuttua myös muilla käyttäytymisanalyysin periaatteisiin perustuvilla opetustrategioilla, kuten luonnollisen ympäristön harjoittelulla (Natural Environment Training, NET). NET:ssä puututaan erityisesti edellä mainittuihin DTT:n heikkouksiin siten, että kaikkia taitoja opetetaan luonnollisemmassa ympäristössä ”leikkisämmin”. Lisäksi vahvistimet, joita käytetään asianmukaisen vastaamisen lisäämiseksi, liittyvät aina suoraan tehtävään; esimerkiksi yksilöä opetetaan sanomaan sana, joka tarkoittaa mieluisaa esinettä, kuten ”autoa”, ja vahvistimena annetaan hänelle pääsy autoon, jos hän vastaa oikein. NET on vain yksi esimerkki erilaisista opetusstrategioista, joita käytetään kattavassa ABA-pohjaisessa ohjelmassa. Muita lähestymistapoja, joita ei yleensä sisällytetä tiukkaan DTT:hen, ovat virheettömät opetusmenetelmät ja sujuvuuteen perustuva opetus (Fluency-Based Instruction, FBI).

Baer, D., Wolf, M., & Risley, R. (1968). Joitakin sovelletun käyttäytymisanalyysin nykyisiä ulottuvuuksia. Journal of Applied Behavior Analysis, 1, 91 – 97.
Baer, D., Wolf, M., & Risley, R. (1987). Some still-current dimensions of applied behavior analysis. Journal of Applied Behavior Analysis, 20, 313 – 327.
Maine Administrators of Services for Children with Disabilities (MADSEC) (2000). Report of the MADSEC Autism Task Force.
Myers, S. M., & Plauché Johnson, C. (2007). Autismin kirjon häiriöistä kärsivien lasten hoito. Pediatrics, 120, 1162-1182.
National Academy of Sciences (2001). Autististen lasten kouluttaminen. Commission on Behavioral and Social Sciences and Education.
New York State Department of Health, Early Intervention Program (1999). Clinical Practice Guideline: Report of the Recommendations: Autism / Pervasive Developmental Disorders: Assessment and Intervention for Young Children (Age 0-3 years).
Sulzer-Azaroff, B. & Mayer, R. (1991). Behavior analysis for lasting change. Fort Worth, TX: Holt, Reinhart & Winston, Inc.
U.S. Department of Health and Human Services (1999). Mental Health: A Report of the Surgeon General. Rockville, MD: U.S. Department of Health and Human Services, Substance Abuse and Mental Health Services Administration, Center for Mental Health Services, National Institutes of Health, National Institute of Mental Health.

Reliable Measurement

ABA on objektiivinen tieteenala. ABA keskittyy havaittavan käyttäytymisen luotettavaan mittaamiseen ja objektiiviseen arviointiin. Luotettava mittaaminen (Reliable Measurement, RM) edellyttää, että käyttäytyminen määritellään objektiivisesti. Epämääräiset termit, kuten viha, masennus, aggressiivisuus tai kiukuttelu, määritellään uudelleen havaittaviksi ja mitattaviksi termeiksi, jotta niiden esiintymistiheys, kesto tai muut mitattavat ominaisuudet voidaan suoraan kirjata (Sulzer-Azaroff & Mayer, 1991). Esimerkiksi tavoite vähentää yksilön aggressiivista käyttäytymistä voisi määritellä ”aggression” seuraavasti: ”puremisen, raapimisen, nipistämisen tai hiuksista vetämisen yritykset, jaksot tai tapahtumat (joista jokaisen välillä on 10 sekuntia)”. ”Sosiaalisen vuorovaikutuksen aloittaminen ikätovereiden kanssa” voitaisiin määritellä seuraavasti: ”luokkatoverin katsominen ja asianmukaisen tervehdyksen sanallistaminen.”

ABA-interventiot edellyttävät niiden tapahtumien osoittamista, jotka ovat vastuussa käyttäytymisen esiintymisestä tai esiintymättömyydestä. ABA:ssa käytetään analyysimenetelmiä, jotka tuottavat vakuuttavia, toistettavia ja käsitteellisesti järkeviä demonstraatioita siitä, miten tietyt käyttäytymismuutokset saavutetaan (Baer & Risley, 1987). Lisäksi näitä käyttäytymismalleja arvioidaan asiaankuuluvissa ympäristöissä, kuten kouluissa, kodeissa ja yhteisössä. Yksilöllisten interventioiden tehokkuuden arvioinnissa käytettävien yksittäistapauskokeiden käyttö on olennainen osa ABA-menetelmiin perustuvia ohjelmia.

Tämä prosessi sisältää seuraavat osatekijät:

• Häiritsevän käyttäytymisen tai käyttäytymistaitovajeen valinta;
• Tavoitteiden ja päämäärien määrittely;
• Tavoitekäyttäytymisen mittausmenetelmän määrittäminen;
• Nykytason suorituskyvyn arviointi (lähtötilanne);
• Suunnittelevat ja toteuttavat interventiot, jotka opettavat uusia taitoja ja/tai vähentävät häiritsevää käyttäytymistä;
• Tavoitekäyttäytymisen jatkuva mittaaminen interventioiden tehokkuuden määrittämiseksi; ja
• Interventioiden tehokkuuden jatkuva arviointi, johon tehdään tarvittaessa muutoksia interventioiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden ylläpitämiseksi ja/tai lisäämiseksi (MADSEC, 2000, s. 1). 21-23).

Kuten MADSEC:n raportissa kuvataan edellä, ABA:han perustuvia hoitomenetelmiä pidetään nykyään autististen henkilöiden terapeuttisten ja kasvatuksellisten interventioiden kultaisena standardina. Suuri määrä tieteellistä näyttöä, joka tukee ABA-hoitoja autistisille henkilöille, on saanut useat muut riippumattomat elimet, kuten Yhdysvaltain kirurgian pääjohtaja, New Yorkin osavaltion terveysministeriö, National Academy of Sciences ja American Academy of Pediatrics, vahvistamaan ABA:n tehokkuuden (ks. lähdeluettelo alempana).

Yhteiskunnallisesti merkittävät käyttäytymismuodot

”Yhteiskunnallisesti merkittäviin käyttäytymismuotoihin” kuuluvat muun muassa lukutaito, akateemiset opinnot, sosiaaliset kyvyt, kommunikaatio-ominaisuudet, ja mukautuva elämisen taito. ”Sopeutuviin elintapoihin” kuuluvat karkea- ja hienomotoriset taidot, syöminen ja ruoanvalmistus, wc-käyttäytyminen, pukeutuminen, henkilökohtainen itsehoito, kotitalouden taidot, ajan ja täsmällisyyden, rahan ja arvon, kotiin ja yhteisöön suuntautuminen sekä työtaidot.

ABA-menetelmiä käytetään autismin kirjon henkilöiden tukemiseen ainakin kuudella tavalla:

• Käyttäytymisen lisäämiseksi (esim, vahvistusmenetelmät tehtävässä toimimisen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi);
• Uusien taitojen opettamiseksi (esim. systemaattinen opetus ja vahvistusmenetelmät toiminnallisten elämäntaitojen, kommunikointitaitojen tai sosiaalisten taitojen opettamiseksi);
• Käyttäytymisen ylläpitämiseksi (esim, itsekontrollin ja itsevalvontamenetelmien opettaminen työhön liittyvien sosiaalisten taitojen ylläpitämiseksi ja yleistämiseksi);
• Yleistää tai siirtää käyttäytymistä yhdestä tilanteesta tai vasteesta toiseen (esim, tehtävien suorittamisesta resurssihuoneessa suoriutumiseen yhtä hyvin tavallisessa luokkahuoneessa);
• rajoittamaan tai kaventamaan olosuhteita, joissa häiritsevää käyttäytymistä esiintyy (esim. oppimisympäristön muokkaaminen); ja
• vähentämään häiritsevää käyttäytymistä (esim. itsevahingoittaminen tai stereotyyppisyys).