Henkilökohtainen hoito syöpäpotilaiden hoidossa lähestyy nopeasti ja on saavutettavissa oleva tavoite lähitulevaisuudessa. Huomattava määrä uusia kohteita on kehitetty terapeuttisiksi aineiksi. Uusien terapeuttisten aineiden kasvainvastainen aktiivisuus vaihtelee huomattavasti, koska sekä lymfooman alatyyppien välillä että niiden sisällä vallitsee ainutlaatuinen heterogeenisuus ja biologia. Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma (DLBCL) on non-Hodgkin-lymfooman (NHL) yleisin alatyyppi. Noin 40 prosentilla potilaista tauti on refraktorinen tai tauti uusiutuu alkuperäisen hoitovasteen jälkeen, ja suurin osa uusiutunutta DLBCL:ää sairastavista potilaista menehtyy tautiin. DLBCL:ssä on kaksi biologisesti erilaista molekyylitason alatyyppiä: B-solujen itukeskukset (GCB) ja aktivoidut B-solut (ABC). ABC-DLBCL:ään liittyy huomattavasti huonompi hoitotulos, kun sitä hoidetaan tavanomaisella kemoimmunoterapialla. GCB- ja ABC-alatyyppien lisäksi kaksoissyöjälymfoomat (noin 5-10 prosenttia potilaista) ja kaksoisexpressorilymfoomat, jotka yliekspressoivat MYC- ja BCL2-proteiinia, ovat aggressiivisia DLBCL:iä, ja niihin liittyy myös huono ennuste. Double-hit-lymfoomissa on MYC:n ja BCL2:n (tai harvemmin BCL6:n) samanaikaisia kromosomaalisia uudelleenjärjestelyjä. Molekyylien karakterisointitekniikoiden kehittyminen ja DLBCL:n tiettyihin alatyyppeihin kohdistuvien uusien aineiden kehittäminen ovat luoneet perustan DLBCL:n yksilölliselle hoidolle, joka perustuu molekyylien alatyyppiin. Useita varhaisia kliinisiä tutkimuksia, joissa on arvioitu uusien kohdennettujen aineiden yhdistelmiä tavanomaiseen solunsalpaajahoitoon (R-CHOP), on saatu päätökseen, ja ne ovat osoittaneet tämän lähestymistavan toteutettavuuden ja rohkaisevan tehokkuuden. DLBCL:n molekulaarinen luokittelu ei siis ole tärkeää ainoastaan ennusteen laatimisen kannalta, vaan se nousee keskeiseen asemaan DLBCL:n hoidon yksilöllistämisessä.