Ain al-Hayatin moskeijan saarnaajana hän tuomitsi Egyptin yhteiskunnalliset olot ja islamilaisen liikkeen tukahduttamisen. Tämä ei estänyt häntä suhtautumasta elämään selvästi hengellisesti, mikä näkyy hänen puheissaan. Hän oli Nasserin hallinnon aikana toisinajattelija, joka kieltäytyi hyväksymästä Sayyid Qutbin teloitusta hallituksen toimesta tai väittämästä islamin ja sosialismin yhteensopivuutta. Viralliset tiedotusvälineet boikotoivat häntä Anwar Sadatin hallinnon aikana (1970-1981), mutta hänen saarnojensa kasettinauhoja levitettiin laajalti ympäri Egyptiä ja arabimaailmaa. Kishkillä oli poliittisia näkemyksiä, jotka vastustivat nykyaikaista byrokraattista valtiota, ja hän korosti puheissaan henkilökohtaista ja yksityistä hurskautta.
AvioliittolakiEdit
Kishk hyökkäsi egyptiläisiä sekularisteja vastaan, jotka vaativat ”henkilökohtaisen statuutin” (al-ahwal al-shakhsiyya) ”poistamista”. Tällä viitattiin aviosuhteita koskevan lain (44/1979) säätämiseen, jossa miehiä vaadittiin ilmoittamaan vaimolleen, jos he olivat menneet naimisiin toisen naisen kanssa. ”Uuden lain mukaan, jos ensimmäinen vaimo vastusti sitä, hän saattoi saada välittömästi avioeron ja säilyttää oikeuden asua aviomiehen kodissa siihen asti, kunnes heidän lapsensa saavuttavat täysi-ikäisyyden. Se on perusta henkilökohtaiselle moraaliselle kehitykselle, hurskaan ja hyväntekeväisyysaktivismin luomiselle, oikeudenmukaisuuden ja vaurauden edistämiselle yhteiskunnassa sekä tietämättömyyden, epäoikeudenmukaisuuden ja sorron torjumiselle. Tämän suuremman jihadin tuloksena, sanoo Kishk, islam ”parantaa niitä yhteiskuntia, jotka noudattavat sen opastusta ja jotka rakentuvat omantunnon herättämille ja sydämille, joita uskon valo on valaissut”.”
Naguib MahfouzEdit
Kishk kirjoitti ”Vastauksemme kujan lapsille”, jossa hän hyökkäsi egyptiläisen kirjailijan Naguib Mahfouzin kiisteltyä romaania vastaan ”muslimien pyhän uskon loukkaamisesta” ja ”yksijumalaisuuden korvaamisesta kommunismilla ja tieteellisellä materialismilla”.Mahfouz oli voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988 (ainoa arabi, jolle kyseinen palkinto on koskaan myönnetty), mutta monet herätysliikkeen saarnaajat (kuten Omar Abdul-Rahman) halveksivat häntä laajalti yhden hänen ”tunnetuimman teoksensa” (Gebelawin lapset) vuoksi.