Paradise LostEdit
Kuvitteellisten hahmojen joukossa, jotka kantavat nimeä Abdiel, on Miltonin teoksessa Paradise Lost (1667), erityisesti kirjoissa V ja VI, esiintyvä serafi Abdiel. Abdielin luonteen perustana on kaksi kohtaa kirjasta V:
kohta kirjasta V
Oli kuulijoita; kun serafien joukossa
Abdiel, jota kukaan ei innokkaammin palvonnut
Jumaluutta ja jumalallisia käskyjä totellut
kohta kirjasta V
Niin puhui serafi Abdiel, uskovainen löydetty
Kaikkien epäuskovien joukosta, uskovainen vain hän;
Abdiel tuomitsee Saatanan kuultuaan tämän lietsovan kapinaa enkeleiden keskuudessa ja hylkää Luciferin tuodakseen uutisen tämän loikkauksesta Jumalalle. Perillä hän kuitenkin huomaa, että taistelun valmistelut ovat jo käynnissä. Sitä seuranneessa taistelussa Abdiel lyö Saatanan, Arielin, Ramielin ja Ariochin, oletettavasti muiden muassa. Asimovin teoksessa Asimov’s Annotated Paradise Lost Isaac Asimov esitti teorian, jonka mukaan Abdiel oli itse asiassa Miltonin itsensä kuva. Samoin Cyderissa Ambrose Philips viittaa Miltoniin nimellä ”that other bard” ja asettaa Miltonin vastakkain hänen hahmonsa Abdielin kanssa.
Vuonna 2012 julkaistavassa elokuvassa Paradise Lost (Kadonnut paratiisi) Abdielia oli tarkoitus esittää Djimon Hounsou. Projektin esituotanto kuitenkin lopetettiin pian sen jälkeen tuotantoyhtiön budjettihuoliin vedoten.
Muita käyttökohteitaMuokkaa
Hahmosta on käytetty myös nimeä Abdiel:
- Madeleine L’Englen teoksessa Many Waters yhtenä serafien joukosta
- Margaret Weisin Vartijoiden tähti -trilogiassa pahiksena
- Anatole Francen teoksessa Enkelten kapina hahmon ”enkelinimenä” Arcade, suojelusenkeli, joka pyrkii aiheuttamaan kapinan, josta romaani saa nimensä
- Steven Brust teoksessa To Reign in Hell kunnianhimoisena enkelinä, joka katalysoi Yawehin ja Saatanan välisen kiistan, joka lopulta johtaa kapinaan taivaassa
- Kage Baker teoksessa The Graveyard Game kuolemattomana, joka ylläpitää tiettyjä salaisia koneita
.