Abdoulaye Wade

Abdoulaye Wade, (s. 29. toukokuuta 1926, Kébémer, Senegal), lakimies ja professori, joka toimi Senegalin presidenttinä vuosina 2000-2012.

Wade on saanut koulutuksensa sekä Senegalissa että Ranskassa, ja hän suoritti oikeustieteiden ja taloustieteiden filosofian tohtorin tutkinnon Sorbonnessa (joka nykyään kuuluu Pariisin I-XIII yliopistojen alaisuudessa toimivaan yliopistoon) vuonna 1970. Hän toimi asianajajana Ranskassa muutaman vuoden ja palasi sen jälkeen Senegaliin, jossa hänestä tuli Dakarin yliopiston oikeustieteen ja taloustieteen professori ja myöhemmin dekaani.

Vuonna 1974 Wade perusti Senegalin demokraattisen puolueen (Parti Démocratique Sénégalais; PDS) oppositiopuolueeksi presidentti Léopold Senghorin Senegalin edistykselliselle liitolle (Union Progressiste Sénégalaise; UPS), joka tunnettiin nimellä Sosialistinen puolue (Parti Socialiste; PS) vuoden 1976 jälkeen. PDS:stä tuli maan orastavan oppositioliikkeen keskus, ja sen kautta Wade sai paikan kansalliskokoukseen vuonna 1978. Samana vuonna hän asettui presidentinvaaleissa Senghoria vastaan, mikä oli ensimmäinen hänen neljästä epäonnistuneesta presidenttiehdokkuudestaan. Toisen kerran hän pyrki presidentiksi vuonna 1983 Senghorin valitsemaa seuraajaa Abdou Dioufia vastaan. Abdou Diouf oli korvannut vanhan valtiomiehen, kun tämä luopui presidentin virasta vuonna 1981. Waden kolmas ehdokkuus, myös Dioufia vastaan, oli vuoden 1988 myrskyisissä vaaleissa. Useat oppositiopuolueet, mukaan lukien Waden PDS, esittivät syytöksiä laajamittaisesta petoksesta, joka koski vaalien järjestämistapaa. Seurauksena oli huomattavia levottomuuksia, joiden vuoksi hallitus julisti poikkeustilan. Wade vangittiin vaalien jälkimainingeissa, mutta hänet armahdettiin myöhemmin, ja Diouf tarjosi hänelle sovittelevana eleenä virkaa hallituksessa. Wade hyväksyi tarjouksen, ja hän toimi puolitoista vuotta johtavana valtionministerinä ennen kuin hän erosi erimielisyytensä vuoksi Dioufin politiikasta. Wade epäonnistui neljännen kerran presidentinvaaleissa vuonna 1993. Myöhemmin samana vuonna Wade pidätettiin ja häntä syytettiin osallisuudesta perustuslakituomioistuimen ensimmäisen varapuheenjohtajan Babacar Sèyen murhaan. Seuraavana vuonna hänet pidätettiin ja häntä syytettiin hallituksen vastaisessa mielenosoituksessa tapahtuneen mellakan lietsomisesta; molemmat syytteet hylättiin.

Hallituksen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Wade liittyi vuonna 1995 jälleen Dioufin kabinettiin, mutta erosi vuonna 1998 valmistellakseen viidettä presidenttiehdokkuuttaan. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Wade sijoittui toiseksi Dioufin jälkeen, mutta koska kumpikaan ehdokkaista ei saanut enemmistöä äänistä, seurasi vaalitulos. Wade sai ylivoimaisen enemmistön äänistä, ja Diouf antoi armollisesti periksi. Seurasi rauhanomainen ja demokraattinen vallansiirto, ja Wadesta tuli ensimmäinen PS:n ulkopuolinen presidentti sitten Senegalin itsenäistymisen vuonna 1960.

Waden presidentinvaalivoitto vuonna 2000 tapahtui aikana, jolloin senegalilaiset olivat yhä tyytymättömämpiä PS:n johtamaan hallitukseen. Tätä tunnetta hyväksikäyttäen Wade sai tukea oppositiopuolueiden koalitiolta, jonka tunnuslauseena oli ”Sopi” (Wolof: ”muutos”). Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa Waden koalitio saavutti ratkaisevan voiton, mikä oli ensimmäinen kerta sitten itsenäisyyden, kun PS:llä ei ollut enemmistöä paikoista kansalliskokouksessa. Ennen vaaleja hän oli ajanut uutta perustuslakia, jonka äänestäjät hyväksyivät ylivoimaisesti tammikuussa 2001. Uuden perustuslain mukaan presidentin toimikausi lyheni seitsemästä vuodesta viiteen vuoteen, ja se astui voimaan vuonna 2007.

Waden kannatusta PDS:ssä uhkasi vuonna 2005 kasvava kuilu hänen ja hänen entisen pääministerinsä Idrissa Seckin välillä, jota monet pitivät Waden todennäköisenä seuraajana. Wade oli erottanut Seckin vuonna 2004 vedoten Seckin kyvyttömyyteen muodostaa koalitiohallitusta, mutta Seck ja hänen kannattajansa väittivät sen johtuvan siitä, että hän haastoi Waden johtajuuden. Tästä huolimatta Wade valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 2007, ja hän voitti Seckin ja useita muita ehdokkaita helposti. Seuraavana vuonna presidentin toimikautta pidennettiin kiistanalaisena ja se asetettiin jälleen seitsemäksi vuodeksi, joka astui voimaan vuonna 2012.

Waden toisella kaudella hänen kannatuksensa maassa heikkeni, sillä monet olivat pettyneitä siihen, ettei infrastruktuuriongelmien, kuten sähköpulan, ja elinkustannusten nousun ratkaisemisessa ollut edistytty. Wadea arvosteltiin myös hänen päätöksestään teettää valtava patsas, joka paljastettiin Senegalin itsenäisyyden 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä huhtikuussa 2010. 50-metrinen pronssipatsas herätti paljon kiistelyä, ja yleisimmät valitukset koskivat patsaan puolialastomia hahmoja, patsaan 27 miljoonan dollarin hintaa ja Waden väitettä, jonka mukaan hänen pitäisi saada itselleen noin kolmannes patsaan kävijöiden tuottamista tuloista, koska patsaan luominen oli ollut hänen ideansa.

Kesäkuussa 2011 Wade sai lisää kritiikkiä osakseen perustuslain muutosehdotuksista, jotka koskivat suoraan presidentin virkaa. Presidentinvaalien osalta Wade ehdotti, että vaalikierroksen välttämiseksi tarvittava prosenttiosuus muutettaisiin 50 prosentista 25 prosenttiin. Tämä ehdotus herätti niin paljon vastalauseita, että Wade peruutti sen 23. kesäkuuta. Toinen ehdotus, joka koski vaaleilla valitun varapresidentin viran perustamista ja sitä, että presidenttiehdokas ja varapresidenttiehdokas voisivat asettua ehdolle samalla vaalilipulla, hylättiin myös. Jotkut arvelivat, että jälkimmäisen ehdotuksen tarkoituksena oli varmistaa, että Waden poika Karim olisi hänen seuraajansa. Ehkä suurin kiistanaihe oli se, että Wade aikoi asettua ehdolle vuoden 2012 vaaleissa, sillä vuoden 2001 perustuslaki rajoitti presidenttien toimikaudet kahteen kauteen. Wade väitti, että kahden kauden rajoitusta ei pitäisi soveltaa takautuvasti hänen ensimmäiseen kauteensa, joka alkoi vuonna 2000. Maan perustuslakineuvosto oli hänen kanssaan samaa mieltä ja päätti tammikuun 2012 lopulla, että hänen ehdokkuutensa kolmannelle kaudelle oli pätevä. Uutinen neuvoston päätöksestä herätti paljon kritiikkiä sekä kotimaassa että ulkomailla ja synnytti suuria mielenosoituksia.

Tästä huolimatta Wade asettui ehdolle 26. helmikuuta 2012 pidetyissä presidentinvaaleissa. Yli tusinan ehdokkaan joukossa hän sai eniten ääniä, lähes 35 prosenttia. Häntä jäljessä oli entinen pääministeri Macky Sall, joka sai lähes 27 prosenttia. Koska Wade ei saavuttanut 50 prosentin kynnystä välttääkseen toisen äänestyskierroksen, järjestettiin 25. maaliskuuta Waden ja Sallin välinen vaalikilpailu. Ensimmäiset tulokset osoittivat Sallin ylivoimaista voittoa, ja Wade myönsi tappionsa myöhemmin samana iltana. Seuraavina päivinä julkaistut tulokset osoittivat, että Wade oli saanut vain noin 34 prosenttia äänistä ja Sall noin 66 prosenttia. Wade luopui vallasta 2. huhtikuuta 2012.