Varhainen elämä ja koulutusEdit
Abel Wolman syntyi Louis ja Rose Wachsman Wolmanille 10. kesäkuuta 1892 Baltimoressa, Marylandissa. Hän oli puolalais-juutalaisten maahanmuuttajien neljänneksi vanhin lapsi. Wolman sai lukiokoulutuksensa Baltimore City Collegesta vuonna 1909. Lukio-opintojensa jälkeen Wolman suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1913 lääketieteen pääaineena. Vaikka Wolman oli kiinnostunut lääkärin ammatista, hänen äitinsä vaatimus insinööriopinnoista sai hänet opiskelemaan insinööriksi. Hän suoritti insinööritieteiden kandidaatin tutkinnon Johns Hopkinsin yliopistossa ja valmistui vuonna 1915 neljäntenä vastaperustetun Whiting School of Engineeringin tutkinnon suorittaneena henkilönä. Vaikka Wolman ei suorittanut tohtorin tutkintoa, hänen työnsä saniteettitekniikan alalla johti siihen, että hänelle myönnettiin tekniikan kunniatohtorin arvonimi vuonna 1937. Wolmanille myönnettiin myös Doctor of Humane Letters Maryland Institute College of Artsista ja oikeustieteen tohtorin arvo Johns Hopkinsin yliopistosta vuonna 1969.
UraEdit
KansanterveysEdit
Wolman teki mittavan uran saniteettitekniikan alalla työskennellen sekä ympäristö- ja kansanterveyshuollossa että korkeakouluissa. Vuonna 1914 hän aloitti pitkän uransa kansanterveyden parissa apulaisinsinöörinä Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen palveluksessa. Vuonna 1922 Wolmanista tuli Marylandin osavaltion terveysministeriön pääinsinööri, jossa hän toimi 18 vuotta vuoteen 1939 asti. Hän toimi myös erilaisissa konsulttitehtävissä konsultoivana insinöörinä kansanterveysorganisaatioissa, muun muassa Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksessa ja Yhdysvaltain armeijan insinöörijoukoissa vuosina 1927-1944 sekä Yhdysvaltain delegaattina kansainvälisessä terveyskonferenssissa vuosina 1946-1950.
Työskennellessään kansanterveysalalla Wolman teki puhtaanapitoon ja kansanterveyteen liittyvää tutkimusta. Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1919 panoksestaan yhdessä kemisti Linn Enslow’n kanssa Baltimoren juomavesihuollon kloorausstandardisoinnissa. Hänen työnsä siellä auttoi kehittämään Baltimoren vesihuoltosuunnitelman niin perusteellisesti ja tehokkaasti, että se on edelleen hyvin varautunut kasvuun 2000-luvulla. Hänen työstään hyötyivät myös New Yorkin, Detroitin ja Columbuksen, Ohion vesijärjestelmät.
AcademiaEdit
Vuonna 1937 Wolman aloitti virallisen akateemisen uransa Johns Hopkinsin yliopistossa, kun hänet nimitettiin saniteettitekniikan professoriksi Whitingin insinööritieteiden korkeakouluun ja Johns Hopkinsin hygienian ja kansanterveyden korkeakouluun, ja hänen akateeminen uransa päättyi vasta hänen kuollessaan vuonna 1989 96-vuotiaana. Samaan aikaan hän toimi saniteettitekniikan laitoksen puheenjohtajana viralliseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuonna 1962. Saniteettitekniikan lehtorina ollessaan häntä pyydettiin luennoimaan moniin arvostettuihin yliopistoihin, kuten Harvardin yliopistoon, Princetonin yliopistoon, Etelä-Kalifornian yliopistoon ja Chicagon yliopistoon. Hänet nimitettiin emeritusprofessoriksi vuonna 1962, mutta hänellä ei ollut halua jäädä eläkkeelle työelämästä, joten hän jatkoi opetusta ja tutkimusta ja toimi lisäksi konsulttina monille hallituksille ja kunnille, jotka pyysivät hänen neuvojaan ja apuaan.
Ammatilliset järjestötToimita
Työskentelynsä ohella Wolman toimi myös monissa tärkeissä tehtävissä ammatillisten järjestöjen toimikunnissa ja aikakauslehtijulkaisuissa. Vuonna 1916 hän liittyi American Public Health Associationiin järjestön kuukausijulkaisun American Journal of Public Healthin apulaistoimittajaksi, jonka päätoimittajaksi hän lopulta siirtyi vuonna 1955 vuoteen 1957. American Public Health Associationissa Wolman toimi kansanterveystekniikan jaoston puheenjohtajana sekä tutkimus- ja standardikomitean puheenjohtajana. Hän oli vahvasti mukana myös American Water Works Associationissa, joka oli American Public Health Associationin läheinen jäsenjärjestö, jossa Wolman toimi järjestön lehden, Journal of the American Water Works Associationin, päätoimittajana vuosina 1921-1937, ja lopulta hänestä tuli järjestön puheenjohtaja vuonna 1942.
Henkilökohtainen elämä ja kuolemaMuutos
Wolman avioitui Ana Gordonin kanssa vuonna 1919. Avioliiton kautta Wolmanilla oli yksi poika, jonka nimi oli Markley (M.) Gordon Wolman. Säilyttäen vilkkaan ja nokkelan persoonallisuuden, Wolman oli suosiollinen monien opiskelijoiden keskuudessa, joiden kanssa hän oli vuorovaikutuksessa professorina. Wolmanin hyvin tunteneet kollegat ja perheenjäsenet kuvailivat häntä hyvin organisoituneeksi ja aina tarkkanäköiseksi työhön liittyvien ongelmien ja analyysien suhteen. Wolman kuoli kotonaan Baltimoressa, Marylandissa 22. helmikuuta 1989 96-vuotiaana.
