Yleisimmät haittavaikutukset aikuispotilailla kliinisissä tutkimuksissa (≥10 %) olivat pahoinvointi, oksentelu, ummetus, päänsärky, huimaus, akatemia, ahdistuneisuus, unettomuus ja levottomuus.
Yleisimmät haittavaikutukset lasten kliinisissä tutkimuksissa (≥10 %) olivat uneliaisuus, ekstrapyramidaalihäiriö, päänsärky ja pahoinvointi.
Aripipratsolin turvallisuutta on arvioitu 12 925 aikuispotilaalla, jotka osallistuivat moniannoksisiin kliinisiin tutkimuksiin skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, MDD:n ja Alzheimerin dementian hoidossa ja jotka altistuivat suun kautta otettavalle aripipratsolille noin 7482 potilasvuoden ajan ja jotka altistuivat injektiona otettavalle aripipratsolille 749 potilaan ajan. Yhteensä 3338 potilasta hoidettiin suun kautta otettavalla aripipratsolilla vähintään 180 päivän ajan, ja 1898:lla suun kautta otettavalla aripipratsolilla hoidetulla potilaalla oli vähintään yhden vuoden altistus.
Aripipratsolin turvallisuutta on arvioitu 514:llä potilaalla (10-17-vuotiaat), jotka osallistuivat moniannoksisiin kliinisiin tutkimuksiin skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ja jotka olivat altistuneet suun kautta otettavalle aripipratsolille noin 205 potilasvuoden ajan. Yhteensä 278 lapsipotilasta hoidettiin suun kautta otettavalla aripipratsolilla vähintään 180 päivän ajan.
Aripipratsolihoidon olosuhteisiin ja kestoon sisältyivät (päällekkäisissä luokissa) kaksoissokkotutkimukset, vertailevat ja ei-vertailevat avoimet tutkimukset, laitos- ja avohoitotutkimukset, kiinteän ja joustavan annoksen tutkimukset sekä lyhyt- ja pidempiaikainen altistuminen.
Altistumisen aikaiset haittatapahtumat saatiin kerättyä keräämällä vapaaehtoisesti ilmoitetut haittatapahtumat sekä fyysisten tutkimusten, vitaalielintoimintojen, punnitusten, laboratorioanalyysien ja EKG-kuvausten tulokset. Haittakokemukset kirjasivat kliiniset tutkijat itse valitsemaansa terminologiaa käyttäen. Seuraavissa taulukoissa ja taulukoissa on käytetty MedDRA-sanakirjan terminologiaa luokitellakseen ilmoitetut haittatapahtumat pienempään määrään standardoituja tapahtumaluokkia, jotta saadaan mielekäs arvio haittatapahtumia kokeneiden henkilöiden osuudesta.
Haittatapahtumien ilmoitetut frekvenssit edustavat niiden henkilöiden osuutta, jotka kokivat vähintään kerran lueteltua tyyppiä olevan hoidon aiheuttaman haittavaikutuksen. Tapahtuma katsottiin hoidosta johtuvaksi, jos se ilmeni ensimmäistä kertaa tai paheni hoidon aikana lähtötilanteen arvioinnin jälkeen. Tutkijan syy-yhteyden arviointeja ei pyritty käyttämään; ts. kaikki määritellyt kriteerit täyttävät tapahtumat riippumatta tutkijan syy-yhteydestä on otettu mukaan.
Tässä raportoidaan haittavaikutukset. Nämä ovat haittatapahtumia, joiden katsottiin kohtuudella liittyvän Abilifyn käyttöön (haittavaikutukset) saatavilla olevien haittavaikutustietojen kattavan arvioinnin perusteella. Abilifyn syy-yhteyttä ei useinkaan voida luotettavasti osoittaa yksittäistapauksissa.
Taulukoiden ja taulukoiden lukuja ei voida käyttää ennustamaan haittavaikutusten esiintyvyyttä tavanomaisessa hoitokäytännössä, jossa potilaiden ominaisuudet ja muut tekijät eroavat kliinisissä tutkimuksissa vallinneista. Samoin mainittuja esiintymistiheyksiä ei voida verrata luvuihin, jotka on saatu muista kliinisistä tutkimuksista, joissa on käytetty eri hoitomuotoja, käyttötarkoituksia ja tutkijoita. Mainitut luvut antavat kuitenkin lääkkeen määrääjälle jonkinlaisen perustan arvioida lääkkeen ja lääkkeettömien tekijöiden suhteellista osuutta haittavaikutusten esiintyvyydessä tutkitussa väestössä.
Kliinisistä tutkimuksista saadut kokemukset: Aikuiset skitsofreniapotilaat: Seuraavat havainnot perustuvat viiden lumekontrolloidun tutkimuksen yhdistelmään (neljä 4 viikon ja yksi 6 viikon tutkimusta), joissa suun kautta annettavaa aripipratsolia annettiin annoksina, jotka vaihtelivat 2-30 mg/vrk.
Hoidon keskeyttämiseen liittyvät haittavaikutukset: Aripipratsolilla hoidettujen (7 %) ja lumelääkkeellä hoidettujen (9 %) potilaiden välillä ei ollut juurikaan eroa haittavaikutuksista johtuvien keskeytysten esiintyvyydessä. Keskeyttämiseen johtaneiden haittavaikutusten tyypit olivat samanlaisia aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla.
Yleisesti havaitut haittavaikutukset: Ainoa yleisesti havaittu haittavaikutus, joka liittyi aripipratsolin käyttöön skitsofreniapotilailla (esiintyvyys ≥ 5 % ja aripipratsolin esiintyvyys vähintään kaksinkertainen lumelääkkeeseen verrattuna), oli akatisia (aripipratsoli 8 %; lumelääke 4 %).
Aikuispotilaat, joilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö: Seuraavat havainnot perustuvat yhteenlaskettuun joukkoon 3 viikkoa kestäneitä, lumekontrolloituja, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia potilaita koskevia tutkimuksia, joissa suun kautta annettavaa aripipratsolia annettiin annoksina 15 tai 30 mg/vrk.
Hoidon keskeyttämiseen liittyvät haittavaikutukset: Kokonaisuutena bipolaarista maniaa sairastavilla potilailla ei ollut juurikaan eroa haittavaikutuksista johtuvien keskeytysten esiintyvyydessä aripipratsolilla hoidettujen (11 %) ja lumelääkkeellä hoidettujen (9 %) potilaiden välillä. Keskeyttämiseen johtaneiden haittavaikutusten tyypit olivat samanlaisia aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidettujen potilaiden välillä.
Yleisesti havaitut haittavaikutukset: Yleisesti havaitut haittavaikutukset, jotka liittyvät aripipratsolin käyttöön kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla (ilmaantuvuus ≥5 % ja aripipratsolin ilmaantuvuus vähintään kaksi kertaa suurempi kuin lumelääkkeen ilmaantuvuus), on esitetty taulukossa 1. (Ks. taulukko 1.)
Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Vähemmän yleiset haittavaikutukset aikuisilla: Taulukossa 2 luetellaan akuutin hoidon aikana (enintään 6 viikkoa skitsofreniassa ja enintään 3 viikkoa kaksisuuntaisessa maniassa) esiintyneiden haittavaikutusten yhteenlaskettu ilmaantuvuus pyöristettynä lähimpään prosenttiin, mukaan lukien vain ne reaktiot, joita esiintyi ≥ 2 %:lla aripipratsolihoitoa saaneista potilaista (annokset ≥ 2 mg/vrk) ja joiden ilmaantuvuus aripipratsolihoitoa saaneilla potilailla oli yhdistetyssä tietokokonaisuudessa suurempi kuin ilmaantuvuus lumelääkettä saaneilla potilailla. (Ks. taulukko 2.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Väestön alaryhmien tarkastelu ei paljastanut selvää näyttöä haittavaikutusten erilaisesta esiintyvyydestä iän, sukupuolen tai rodun perusteella.
Pediatriset skitsofreniapotilaat (13-17-vuotiaat): Seuraavat havainnot perustuvat yhteen 6-viikkoiseen lumekontrolloituun tutkimukseen, jossa suun kautta annettavaa aripipratsolia annettiin annoksina 2-30 mg/vrk.
Hoidon keskeyttämiseen liittyvät haittavaikutukset: Aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidettujen lapsipotilaiden (13-17-vuotiaat) välillä haittavaikutuksista johtuvan hoidon keskeyttämisen esiintyvyys oli 5 % ja 2 %.
Yleisesti havaitut haittavaikutukset: Yleisesti havaitut haittavaikutukset, jotka liittyivät aripipratsolin käyttöön skitsofreniaa sairastavilla nuorilla potilailla (esiintyvyys ≥5 % ja aripipratsolin esiintyvyys vähintään kaksi kertaa suurempi kuin lumelääkkeen), olivat ekstrapyramidaalihäiriö, somnolenssi ja vapina.
Pediatriset potilaat (10-17-vuotiaat), joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö: Seuraavat havainnot perustuvat yhteen 4 viikkoa kestäneeseen lumekontrolloituun tutkimukseen, jossa suun kautta annettavaa aripipratsolia annettiin 10 tai 30 mg/vrk:n annoksina. hoidon keskeyttämiseen liittyvät haittavaikutukset: Aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidettujen lapsipotilaiden (10-17-vuotiaat) välillä haittavaikutuksista johtuvan hoidon keskeyttämisen esiintyvyys oli 7 % ja 2 %.
Yleisesti havaitut haittavaikutukset: Yleisesti havaitut haittavaikutukset, jotka liittyvät aripipratsolin käyttöön kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lapsipotilailla (ilmaantuvuus ≥5 % ja aripipratsolin ilmaantuvuus vähintään kaksi kertaa suurempi kuin lumelääkkeen ilmaantuvuus), on esitetty taulukossa 3. (Katso taulukko 3.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Vähemmän yleiset haittavaikutukset skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lapsipotilailla (10-17 vuotta): Taulukossa 4 luetellaan akuutin hoidon aikana (enintään 6 viikkoa skitsofreniassa ja enintään 4 viikkoa kaksisuuntaisessa maniassa) esiintyneiden haittavaikutusten yhteenlaskettu ilmaantuvuus pyöristettynä lähimpään prosenttiin, mukaan lukien vain ne reaktiot, joita esiintyi ≥ 1 %:lla lapsipotilaista, joita hoidettiin aripipratsolilla (annokset ≥ 2 mg/vrk) ja joiden ilmaantuvuus aripipratsolihoitoa saaneilla potilailla oli suurempi kuin ilmaantuvuus lumelääkettä saaneilla potilailla. (Ks. taulukko 4.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Aikuispotilaat, jotka saavat Abilifyta masennushäiriön lisähoitona: Seuraavat havainnot perustuvat 2 plasebokontrolloidun tutkimuksen yhdistelmään, joihin osallistui potilaita, joilla oli merkittävä masennushäiriö ja joissa aripipratsolia annettiin 2-20 mg:n annoksina jatkuvan masennuslääkehoidon lisähoitona.
Hoidon keskeyttämiseen liittyvät haittavaikutukset: Haittavaikutuksista johtuvan hoidon keskeyttämisen esiintyvyys oli 6 % aripipratsolilla lisähoitoa saaneilla potilailla ja 2 % lumelääkkeellä lisähoitoa saaneilla potilailla.
Yleisesti havaitut haittavaikutukset: Yleisesti havaitut haittavaikutukset, jotka liittyivät aripipratsolin liitännäiskäyttöön MDD:tä sairastavilla potilailla (ilmaantuvuus ≥5 % ja aripipratsolin ilmaantuvuus vähintään kaksinkertainen lumelääkkeeseen verrattuna), olivat:
Vähemmän yleiset haittavaikutukset aikuispotilailla, joilla on merkittävä masennushäiriö (MDD): akatisia, levottomuus, unettomuus, ummetus, väsymys ja näön hämärtyminen: Taulukossa 5 on lueteltu akuutin hoidon aikana (enintään 6 viikkoa) esiintyneiden haittavaikutusten yhteenlaskettu esiintyvyys pyöristettynä lähimpään prosenttiin, mukaan lukien vain ne haittavaikutukset, joita esiintyi vähintään ≥2 %:lla tai useammalla potilaista, joita hoidettiin liitännäisvalmisteisella aripipratsolilla (annokset ≥2 mg/vrk) ja joiden esiintyvyys liitännäisvalmisteisella aripipratsolilla hoidetuilla potilailla oli yhdistetyssä tietokokonaisuudessa suurempi kuin liitännäisvalmisteisella lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla esiintyvyys. (Ks. taulukko 5.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Dose-Related Adverse Reactions: Skitsofrenia: Hoitoon liittyvien haittatapahtumien ilmaantuvuutta koskevat annos-vastesuhteet arvioitiin neljästä skitsofreniaa sairastavilla aikuispotilailla tehdystä tutkimuksesta, joissa verrattiin suun kautta otettavan aripipratsolin eri kiinteitä annoksia (2, 5, 10, 15, 20 ja 30 mg/vrk) lumelääkkeeseen. Tämä tutkimuksittain ositettu analyysi osoitti, että ainoa haittavaikutus, jolla oli mahdollinen annos-vastesuhde ja sen jälkeen selvin vain 30 mg:n annoksella, oli uneliaisuus (mukaan lukien sedaatio) (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 7,1 %, 10 mg:lla 8,5 %, 15 mg:lla 8,7 %, 20 mg:lla 7,5 % ja 30 mg:lla 12,6 %).
Skitsofreniaa sairastavilla lapsipotilailla (13-17-vuotiaat potilaat) tehdyssä tutkimuksessa kolmella yleisimmällä haittatapahtumalla näyttäisi voivan olla mahdollinen annos-vastesuhde: Ekstrapyramidaalihäiriö (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 5 %, 10 mg:lla 13 %, 30 mg:lla 21,6 %), uneliaisuus (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 6 %, 10 mg:lla 11 %, 30 mg:lla 21,6 %) ja vapina (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 2 %, 10 mg:lla 2 %, 30 mg:lla 11,8 %).
Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lapsipotilailla (10-17-vuotiaat) tehdyssä tutkimuksessa neljällä yleisellä haittavaikutuksella oli mahdollinen annos-vastesuhde 4 viikon kohdalla; ekstrapyramidaalihäiriö (esiintyvyydet olivat lumelääkettä, 3.1 %; 10 mg, 12,2 %; 30 mg, 27,3 %); somnolenssi (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 3,1 %; 10 mg, 19,4 %; 30 mg, 26,3 %); akatisia (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 2,1 %; 10 mg, 8,2 %; 30 mg, 11,1 %); ja syljen liikeruiskutus (esiintyvyys oli lumelääkkeellä 0 %; 10 mg, 3,1 %; 30 mg, 8,1 %).
Ekstrapyramidaalioireet (EPS): Aikuisten skitsofreniaa koskevissa lyhytaikaisissa, lumekontrolloiduissa tutkimuksissa raportoitujen EPS:ään liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus, pois lukien akatisiaan liittyvät tapahtumat, oli aripipratsolihoitoa saaneilla potilailla 13 % verrattuna 12 %:iin lumelääkettä saaneilla potilailla; ja akatisiaan liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus aripipratsolihoitoa saaneilla potilailla oli 8 % verrattuna 4 %:iin lumelääkettä saaneilla potilailla. Lyhytaikaisessa, lumelääkekontrolloidussa skitsofreniaa koskevassa tutkimuksessa pediatrisilla potilailla (13-17-vuotiaat) raportoitujen EPS-oireisiin liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus, lukuun ottamatta akatisiaan liittyviä tapahtumia, oli 25 % aripipratsolilla hoidetuilla potilailla verrattuna 7 %:iin lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla, ja akatisiaan liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus oli 9 %:a aripipratsolilla hoidetuilla potilailla verrattuna 6 %:iin lumelääkkeellä. Aikuisten kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipolaarista maniaa) koskevissa lyhytaikaisissa, lumekontrolloiduissa tutkimuksissa raportoitujen EPS-tapahtumien ilmaantuvuus, lukuun ottamatta akatemiaan liittyviä tapahtumia, oli aripipratsolilla hoidetuilla potilailla 15 % verrattuna 8 %:iin lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla, ja akatemiaan liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus oli 15 % verrattuna 4 %:iin lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla. Lyhytaikaisessa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa, joka koski kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipolaarista maniaa) pediatrisilla potilailla (10-17-vuotiaat), raportoitujen EPS-oireisiin liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus, lukuun ottamatta akatisiaan liittyviä tapahtumia, oli aripipratsolilla hoidetuilla potilailla 26 % verrattuna 5 %:iin lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla, ja akatisiaan liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus oli 10 %:lla verrattuna 2 %:iin lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla. Lyhytaikaisissa, plasebokontrolloiduissa MDD:tä koskevissa tutkimuksissa raportoitujen EPS:ään liittyvien tapahtumien esiintyvyys, lukuun ottamatta akatisiaan liittyviä tapahtumia, oli aripipratsolilla hoidetuilla potilailla 8 % verrattuna 5 %:iin plasebolla hoidetuilla potilailla, ja akatisiaan liittyvien tapahtumien esiintyvyys oli 25 % verrattuna 4 %:iin plasebolla hoidetuilla potilailla.
Objektiivisesti kerätyt tiedot näistä tutkimuksista kerättiin Simpson Angus Rating Scale -asteikolla (EPS:n osalta), Barnes Akathisia Scale -asteikolla (akatsian osalta) ja Assessments of Involuntary Movement Scales -asteikolla (dyskinesioiden osalta). Aikuisten skitsofreniatutkimuksissa objektiivisesti kerätyt tiedot eivät osoittaneet eroa aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä lukuun ottamatta Barnesin akatisia-asteikkoa (aripipratsoli, 0,08; lumelääke, -0,05). Lasten (13-17-vuotiaat) skitsofreniatutkimuksessa objektiivisesti kerätyt tiedot eivät osoittaneet eroa aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä lukuun ottamatta Simpson Angus Rating Scale -asteikkoa (aripipratsoli, 0,24; lumelääke, -0,29). Aikuisten kaksisuuntaista maniaa koskevissa tutkimuksissa Simpson Angus Rating Scale ja Barnes Akathisia Scale osoittivat merkittävää eroa aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä (aripipratsoli, 0,61; lumelääke, 0,03 ja aripipratsoli, 0,25; lumelääke, -0,06). Muutokset Assessments of Involuntary Movement Scales -asteikoissa olivat samanlaisia aripipratsoli- ja lumelääkeryhmissä. Lasten (10-17-vuotiaat) lyhytaikaista kaksisuuntaista maniaa koskevassa tutkimuksessa Simpsonin Angusin arviointiasteikolla ilmeni merkittävä ero aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä (aripipratsoli, 0,90; lumelääke, 0,05). Muutokset Barnesin akatisia-asteikossa ja Assessments of Involuntary Movement Scales -asteikossa olivat samanlaisia aripipratsoli- ja lumelääkeryhmissä. MDD-tutkimuksissa Simpson Angus Rating Scale ja Barnes Akathisia Scale osoittivat merkittävää eroa liitännäisvalmisteisen aripipratsolin ja liitännäisvalmisteisen lumelääkkeen välillä (aripipratsoli, 0,31; lumelääke, 0,03 ja aripipratsoli, 0,22; lumelääke, 0,02). Muutokset Assessments of Involuntary Movement Scales -asteikossa olivat samanlaisia liitännäisvalmisteisen aripipratsolin ja liitännäisvalmisteisen lumelääkkeen ryhmissä.
Aikuisten skitsofreniaa koskevassa pitkäaikaisessa (26 viikkoa kestäneessä) lumekontrolloidussa tutkimuksessa objektiivisesti kerätyt tiedot Simpson Angus Rating Scale -asteikolla (EPS:n osalta), Barnes Akathisia Scale -asteikolla (akatsian osalta) ja Assessments of Involuntary Movement Scales -asteikoilla (dyskinesioiden osalta) eivät vastaavasti osoittaneet eroa aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä.
Skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvää levottomuutta sairastavilla potilailla tehdyissä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa raportoitujen EPS-oireisiin liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus, pois lukien akatisiaan liittyvät tapahtumat, oli 2 % aripipratsolihoitoa saaneilla potilailla verrattuna 2 %:iin lumelääkettä saaneilla potilailla ja akatisiaan liittyvien tapahtumien ilmaantuvuus oli 2 %:iin akatisiaa saaneilla potilailla verrattuna 0 %:iin lumelääkkeellä. Objektiivisesti kerätyt tiedot Simpson Angus Rating Scale -asteikolla (EPS:n osalta) ja Barnes Akathisia Scale -asteikolla (akatisiasta) kaikissa hoitoryhmissä eivät osoittaneet eroa aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä.
Laboratoriokokeiden poikkeavuudet: Ryhmien välisessä vertailussa aikuisilla tehdyissä 3-6 viikkoa kestäneissä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa tai lapsipotilailla (10-17-vuotiaat) tehdyissä 4-6 viikkoa kestäneissä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa ei ilmennyt lääketieteellisesti merkittäviä eroja aripipratsoli- ja lumelääkeryhmien välillä niiden potilaiden osuuksissa, joilla ilmeni mahdollisesti kliinisesti merkittäviä muutoksia tavanomaisissa seerumin kemian, hematologian tai virtsanäytteen parametreissa. Aripipratsoli ja lumelääke eivät myöskään eronneet toisistaan seerumin kemian, hematologian tai virtsanäytön muutosten vuoksi tapahtuneiden keskeytysten esiintyvyydessä aikuis- tai lapsipotilailla.
Aripipratsolilla MDD:n liitännäishoitona tehdyissä 6 viikon tutkimuksissa ei ollut kliinisesti merkittäviä eroja aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidettujen liitännäishoitopotilaiden välillä prolaktiinin, paastoglukoosin, HDL-, LDL- tai kokonaiskolesterolimittausten mediaanimuutoksessa lähtötilanteesta. Triglyseridien prosentuaalinen mediaanimuutos lähtötilanteesta oli 5 % liitännäisvalmisteella aripipratsolilla hoidetuilla potilailla ja 0 % liitännäisvalmisteella lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla.
Pitkäkestoisessa (26 viikkoa kestäneessä) lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa aripipratsolilla ja lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla ei ilmennyt lääketieteellisesti merkitseviä eroavaisuuksia keskimittauksessa, joka olisi muuttanut lähtötilanteeseen nähden prosentuaalisesti prosentuaalista muutosta lähtötilanteeseen nähden, kun oli kyse prosentuaalisesti keskimääräisistä muutoksista lähtötilanteeseen nähden, kun oli kyse prosentuaalisesti keskimääräisistä muutoksista lähtötilanteeseen nähden, kun oli kyse prosentuaalisesti keskimääräisistä muutoksista lähtötilanteeseen nähden.
Painonnousu: Skitsofreniaa sairastavilla aikuisilla tehdyissä 4-6 viikon tutkimuksissa aripipratsoli- ja lumelääkepotilaiden välillä oli pieni ero keskimääräisessä painonnousussa (+0,7 kg vs. -0,05 kg) ja myös ero niiden potilaiden osuudessa, jotka täyttivät painonnousukriteerin ≥7 % kehon painosta . Skitsofreniaa sairastavilla lapsipotilailla (13-17-vuotiaat) tehdyssä kuuden viikon tutkimuksessa keskimääräinen painonnousu erosi hieman aripipratsoli- ja lumelääkepotilaiden välillä (+0,13 kg vs. 0,83 kg), ja myös niiden potilaiden osuudessa, jotka täyttivät painonnousukriteerin ≥7 % ruumiinpainosta, oli ero. Maniasta kärsivillä aikuisilla tehdyissä 3 viikon tutkimuksissa aripipratsoli- ja lumelääkepotilaiden keskimääräinen painonnousu oli 0 kg vs. -0,2 kg. Niiden potilaiden osuus, jotka täyttivät painonnousukriteerin ≥7 % ruumiinpainosta, oli aripipratsolilla (3 %) verrattuna lumelääkkeeseen (2 %).
Tutkimuksissa, joissa aripipratsolia lisättiin masennuslääkkeisiin, potilaat saivat ensin 8 viikkoa masennuslääkehoitoa, minkä jälkeen he saivat jatkuvan masennuslääkehoitonsa lisäksi 6 viikkoa aripipratsolia tai lumelääkettä lisänä. Keskimääräinen painonnousu aripipratsolin lisähoidolla oli 1,7 kg verrattuna 0,4 kg:n painonnousuun plasebon lisähoidolla. Niiden potilaiden osuus, jotka täyttivät painonnousukriteerin ≥7 % ruumiinpainosta, oli 5 % liitännäisvalmisteisella aripipratsolilla verrattuna 1 %:iin liitännäisvalmisteisella lumelääkkeellä.
Taulukossa 6 esitetään painonmuutostulokset pitkäaikaisesta (26 viikkoa), lumelääkekontrolloidusta aripipratsolitutkimuksesta, sekä keskimuutos lähtötilanteesta että painonnousukriteerin ≥7 % ruumiinpainosta täyttäneiden potilaiden suhteellinen osuus lähtötilanteeseen nähden lähtötilanteen painonlisäyskriteerin täyttäneistä potilaista, lähtötason painonlisäysindeksin (BMI) mukaan luokiteltuna. Vaikka keskimääräistä painonnousua ei tapahtunut, aripipratsoliryhmässä oli yleensä enemmän potilaita, joiden painonnousu oli ≥7 %. (Ks. taulukko 6.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
Taulukossa 7 esitetään aripipratsolin pitkäaikaistutkimuksen (52 viikkoa) painonmuutostulokset, sekä keskimuutos lähtötilanteesta että niiden potilaiden osuudet, jotka täyttivät painonnousukriteerin ≥7 %:n painonnousu lähtötilanteeseen nähden, luokiteltuna BMI:n mukaan lähtötilanteessa. (Ks. taulukko 7.)Klikkaa kuvaketta nähdäksesi taulukon/kaavion/kuvan
EKG-muutokset: Skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä (bipolaarista maniaa) tai MDD:tä sairastavilla potilailla tehtyjen lumekontrolloitujen tutkimusten yhdistetyn analyysin ryhmien väliset vertailut osoittivat, että suun kautta otettavan aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä ei ollut merkitseviä eroja niiden potilaiden osuudessa, joilla ilmeni potentiaalisesti merkittäviä muutoksia EKG-parametreissa. Aripipratsolin käyttöön liittyi syketaajuuden mediaanin nousu 3 lyöntiä/min, kun taas lumelääkepotilailla syketaajuuden nousua ei ollut.
Skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen maniaan liittyvää levottomuutta sairastavilla potilailla tehdyissä yhdistetyissä, lumelääkekontrolloiduissa tutkimuksissa skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen maniaan liittyvää levottomuutta sairastavilla potilailla annettavan injektiona otettavan aripipratsolin ja lumelääkkeen välillä ei ollut merkitseviä eroavaisuuksia potilaiden osuuksissa, joilla ilmeni potentiaalisesti merkittäviä EKG-parametriarvojen muutoksia, mitattuna tavanomaisella 12-juoksuvirta EKG-käyrästä tehdyllä EKG-kuvauksella: Haittavaikutukset pitkäaikaisissa, kaksoissokkoutetuissa, lumelääkekontrolloiduissa tutkimuksissa: Skitsofreniapotilailla tehdyssä 26 viikkoa kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa, jossa verrattiin suun kautta otettavaa Abilify-valmistetta ja lumelääkettä, raportoidut haittavaikutukset olivat yleisesti ottaen yhdenmukaisia lyhytaikaisissa, lumelääkekontrolloiduissa tutkimuksissa raportoitujen haittavaikutusten kanssa, lukuun ottamatta vapinan suurempaa esiintyvyyttä . Tässä tutkimuksessa suurin osa vapinatapauksista oli lieviä (8/12 lievää ja 4/12 keskivaikeaa), ne ilmenivät hoidon alkuvaiheessa (9/12 ≤49 päivää) ja olivat kestoltaan rajallisia (7/12 ≤10 päivää). Vapina johti harvoin Abilifyn käytön lopettamiseen (<1 %). Lisäksi pitkäaikaisessa (52 viikkoa kestäneessä), aktiivisesti kontrolloidussa tutkimuksessa vapinan esiintyvyys oli Abilifylla 5 % (40/859). Samanlainen profiili havaittiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä koskevassa pitkäaikaistutkimuksessa.
Aripipratsolin markkinoille tuloa edeltävän arvioinnin aikana havaitut muut haittavaikutukset: Seuraavassa on luettelo MedDRA-termeistä, jotka kuvastavat haittavaikutuksia, joita 12 925 aikuispotilasta koostuvassa tietokannassa raportoivat potilaat, joita hoidettiin suun kautta otettavalla aripipratsolilla moninkertaisina annoksina ≥ 2 mg/vrk minkä tahansa tutkimusvaiheen aikana. Mukaan on otettu kaikki mahdollisiksi haittavaikutuksiksi arvioidut tapahtumat lukuun ottamatta yleisemmin esiintyviä tapahtumia. Lisäksi mukaan on otettu lääketieteellisesti/kliinisesti merkitykselliset haittavaikutukset, erityisesti ne, joista on todennäköisesti hyötyä lääkkeen määrääjälle tai joilla on farmakologinen uskottavuus. Tapahtumat, jotka on jo lueteltu haittavaikutusten muissa osissa tai jotka on otettu huomioon varoituksissa, varotoimissa tai yliannostuksessa, on jätetty pois. Vaikka raportoidut reaktiot esiintyivät aripipratsolihoidon aikana, ne eivät välttämättä johtuneet siitä.
Tapahtumat on edelleen luokiteltu MedDRA-järjestelmän elinluokan mukaan ja lueteltu vähenevän esiintymistiheyden mukaisessa järjestyksessä seuraavien määritelmien mukaisesti: Ne, jotka esiintyivät vähintään 1/100 potilaalla (vain ne, joita ei ole jo lueteltu lumekontrolloiduista tutkimuksista saaduissa taulukoiduissa tuloksissa, näkyvät tässä luettelossa); ne, jotka esiintyivät 1/100-1/1000 potilaalla; ja ne, jotka esiintyivät <1/1000 potilaalla.
Aikuiset: Suun kautta: Veren ja imunestejärjestelmän häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Leukopenia, neutropenia; <1/1000: Trombosytopenia, agranulosytoosi, idiopaattinen trombosytopeeninen purppura.
Sydänhäiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Sydämen vajaatoiminta, bradykardia, sydän- ja hengityspysähdys, eteis-kammiokatkos, eteisvärinä, angina pectoris, kimppuhaaralohko; <1/1000: Eteisvärinä, kammiotakykardia, täydellinen eteis-kammiokatkos, supraventrikulaarinen takykardia.
Silmäsairaudet: ≥1/1000 ja <1/100: Silmäluomien turvotus, valonarkuus, diplopia, valonarkuus; <1/1000: Liiallinen räpyttely.
Ruoansulatuskanavan häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Dysfagia, gastroesofageaalinen refluksitauti, gastrointestinaalinen verenvuoto, kielen turpoaminen, haavauma, ruokatorvitulehdus, angioedeema; <1/1000: Haimatulehdus.
Yleiset sairaudet ja antopaikassa todettavat haitat: ≥1/1000 ja <1/100: Astenia: <1/1000: Hypotermia.
Hepatobiliaariset häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Kolekystiitti, sappikivitauti; <1/1000: Hepatiitti, keltaisuus.
Vammat, myrkytykset ja toimenpidekomplikaatiot: ≥1/100: Kaatuminen; ≥1/1000 ja <1/100: Itsensä silpominen; <1/1000 potilaat: Lämpöhalvaus.
Tutkimukset: ≥1/100: kohonnut kreatiinifosfokinaasi; ≥1/1000 ja <1/100: kohonnut maksaentsyymi, veren urea, veren bilirubiini, veren kreatiniini, pidentynyt korjatun EKG:n QT-intervallin pidentyminen, kohonnut veren prolaktiini; <1/1000: kohonnut veren laktaattidehydrogenaasi, glykosyloitunut hemoglobiini, GGT.
Aineenvaihdunnan ja ravitsemuksen häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Anoreksia, hyperlipidemia.
Muskuloskeletaaliset ja sidekudoksen häiriöt: ≥1/100: Lihaskouristukset; ≥1/1000 ja <1/100: Lihasjäykkyys; <1/1000: Rabdomyolyysi.
Hermoston häiriöt: ≥1/100: Epänormaali koordinaatio; ≥1/1000 ja <1/100: Puhehäiriö, parkinsonismi, hammasrattaiden jäykkyys, muistihäiriö, aivoverenkiertohäiriö, hypokinesia, tardiivinen dyskinesia, hypotonia, hypertonia, akinesia, myoklonus, bradykinesia; <1/1000: Grand mal -kouristukset, koreoatetoosi.
Psyykkiset häiriöt: <1/100: Agitaatio, ärtyneisyys, itsemurha-ajatukset; ≥1/1000 ja <1/100: Aggressiivisuus, libidon menetys, libidon lisääntyminen tai väheneminen, vihamielisyys, itsemurhayritys, viha, anorgasmia, delirium, tahallinen itsensä vahingoittaminen, loppuun saatettu itsemurha, tikit, henkirikolliset ajatukset; <1/1000: Psykomotorinen kiihtyneisyys, ennenaikainen siemensyöksy, katatonia, unissakävely.
Renaali- ja virtsaelinten toimintahäiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Virtsanpidätyskyvyttömyys, polyuria, nokturia.
Lisäelinten ja rintojen toimintahäiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Erektiohäiriöt, amenorrea, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset, epäsäännölliset.
Hengityselinten, rintakehän ja rintakehän häiriöt: ≥1/100: Hengenahdistus; ≥1/1000 ja <1/100: Aspiraatiopneumonia, hengitysvaikeudet; <1/1000: Keuhkoembolia, asfyksia.
Ihon ja ihonalaisen kudoksen häiriöt: ≥1/100: Hyperhydroosi; ≥1/1000 ja <1/100: Eryteema, pruritus, ekhymoosi, kasvojen turvotus, valoherkkyysreaktio, hiustenlähtö, urtikaria.
Vaskulaariset häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Hypotensio, syvä laskimotromboosi, laskimotulehdus; <1/1000: Shokki, tromboflebiitti.
Pediatriset potilaat: Suun kautta: Useimmat haittavaikutukset, jotka havaittiin 514 10-17-vuotiaan lapsipotilaan yhdistetyssä tietokannassa, havaittiin myös aikuisväestössä. Pediatrisessa väestössä havaitut lisähaittavaikutukset on lueteltu seuraavassa: Ruoansulatuskanavan häiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Kielen kuivuminen, kielen kouristelu.
Tutkimukset: ≥1/100: Kohonnut veren insuliinipitoisuus.
Hermoston toimintahäiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Unesta puhuminen.
Ihon ja ihonalaisen kudoksen toimintahäiriöt: ≥1/1000 ja <1/100: Hirsutiittius.
Kokemukset markkinoille tulon jälkeen: Seuraavat haittavaikutukset on havaittu Abilifyn hyväksynnän jälkeisen käytön aikana. Koska nämä reaktiot on raportoitu vapaaehtoisesti väestöstä, jonka koko on epävarma, syy-yhteyttä lääkealtistukseen ei aina voida osoittaa: Harvinaiset allergiset reaktiot (anafylaktinen reaktio, angioedeema, laryngospasmi, pruritus/urtikaria tai orofaryngeaalinen spasmi) ja verensokerin vaihtelu.
.