Abiatar oli ainoa papeista, joka pääsi pakoon Saulin (hallitsi n. 1020-1000 eaa.) verilöylystä Nobissa, kun hänen isänsä ja Nobin papit surmattiin Saulin käskystä. Hän pakeni Daavidin (hallitsi noin 1003-970 eaa.) luo Keilaan ja otti mukaansa ephodin ja muut pappisvaatteet (1. Samuel 22:20 f., 23:6, 9). Rabbiinikirjallisuus, joka yhdisti Daavidin miespuolisten jälkeläisten myöhemmän sukupuuton Nobin pappeihin, yhdistää myös Daavidin jälkeläisen Joaksen eloonjäämisen Abjatarin eloonjäämiseen (Sanh. 95b).
Abjatar liittyi Daavidin seuraan, joka oli tuolloin Adullamin luolassa (1. Sam. 22:20-23; 23:6). Hän jäi Daavidin seuraan, ja hänestä tuli pappi puolueelle, jonka johtajana hän oli (1. Sam. 30:7). Hän oli Daavidille suureksi avuksi erityisesti Absalomin kapinan aikaan (2. Sam. 15:24, 29, 35, 20:25).
Kun Daavid nousi Juudan valtaistuimelle, Abjatar nimitettiin ylipapiksi (1. Aik. 15:11; 1. Kun. 2:26) ja ”kuninkaan neuvonantajaksi” (1. Aik. 27:33-34). Sillä välin Zadok Eleasarin suvusta oli nimitetty ylipapiksi. Toisen version mukaan hän oli kuningas Daavidin aikana Zadokin kanssa yhteispappina. Nämä nimitykset olivat voimassa Daavidin valtakauden loppuun saakka. 1. Kun. 4:4:ssä Zadokin ja Abjatarin nähdään toimivan yhdessä pappina Salomon alaisuudessa.
Abiatar erotettiin virasta (ainoa historiallinen tapaus ylimmäisen papin erottamisesta) ja karkotettiin Salomon toimesta kotikyläänsä Anatootiin (1. Kun. 1:22, 26), koska hän osallistui yritykseen nostaa Adonia valtaistuimelle Salomon sijasta (1. Kun. 1:7, 19, 25). Pappeus siirtyi näin Iitamarin suvusta (1. Sam. 2:30-36; 1. Kun. 1:19; 2:26, 27) Eleasarin suvulle.