Tänään on kansallinen verenluovutusviikko, ja juhlimme verenluovuttajia eri puolilta maata, jotka pelastavat henkeä tarvitsevia potilaita. Jokaisella meistä on oikea veriryhmä antamaan elämää: ABOAB. Tämä lyhenne viittaa neljään veriryhmään – A, B, AB ja O. Veriryhmä on yksi tapa, jolla me kaikki olemme yhteydessä toisiimme, ja tämänpäiväisessä postauksessa perehdytään ABO:n taustalla olevaan tieteeseen ja historiaan.
Toimittaja: Amanda Maxwell
Transfuusiolääketieteen alkuaikoina lääkärit antoivat potilaille kaikenlaista erilaista nestettä, mukaan lukien eläimistä saatua verta tai maitoa. Onnistuminen vaihteli, ja tulokset olivat usein katastrofaalisia – jopa silloin, kun he käyttivät ihmisverta.
Vasta 1900-luvun alussa lääkärit oppivat ABO-veriryhmien ABC:n ja ymmärsivät vihdoin, miten verensiirto onnistuu.
Ennen veriryhmien tuntemusta lääkärit huomasivat, että potilaan ja luovuttajan verinäytteiden sekoittaminen aiheutti toisinaan paakkuuntumista eli agglutinaatiota. He huomasivat myös, että verensiirto saattoi tuhota potilaan verisolut. He kuitenkin yleensä sivuuttivat nämä havainnot ja selittivät ne osaksi sairautta.
Vuonna 1901 itävaltalainen lääkäri Karl Landsteiner päätti selvittää asiaa tarkemmin. Kun hän sekoitti yhden henkilön punasoluja (erytrosyyttejä) toisen henkilön seerumiin, nesteeseen, joka jää jäljelle veren hyytymisen jälkeen, hän huomasi, että se ei aina paakkuuntunut.
Lisäkokeilla hän huomasi voivansa jakaa ihmiset johonkin kolmesta ryhmästä – A:han, B:hen ja O:han (alun perin C:ksi kutsuttuun ryhmään) – tällaisten paakkuuntumisreaktioiden mukaan. Vuotta myöhemmin hänen kollegansa DeCastello ja Sturli lisäsivät neljännen ryhmän eli veriryhmän:
Landsteiner, joka tunsi immunologiaa, ehdotti, että agglutinaatio oli allerginen reaktio. Eri veriryhmät johtuivat antigeeneistä eli punasolujen pintamerkinnöistä. Ihmisten immuunijärjestelmä loi vasta-aineita, anti-A:ta ja anti-B:tä, sitä veriryhmää vastaan, jota heillä ei ollut. Kun eri veriryhmät sekoittuivat keskenään, vasta-aineet sitoutuivat solujen pintamerkkeihin ja saivat ne paakkuuntumaan yhteen.
Ja tohtori Landsteiner oli oikeassa. Veriryhmäantigeenit ovat punasolujen pinnalla oleviin glykoproteiineihin kiinnittyneitä hiilihydraattiketjuja. Kumpikin veriryhmä A ja B kantaa yhtä kahdesta eri hiilihydraattiketjusta, kun taas AB-tyyppi kantaa molempia ketjuja ja O-tyyppi ei kumpaakaan. Lisäksi yksittäiset ihmiset muodostavat seerumissa vasta-aineita sitä tyyppiä vastaan, jota he eivät kanna. Kun A-tyypin henkilön punasoluja siirretään B-tyypin henkilölle, A-vasta-aineet tunnistavat solut vieraiksi ja tuhoavat ne.
Sama tapahtuu, jos B-tyypin verisoluja siirretään A-tyypin henkilölle. Koska O-tyypin veressä ei ole A- tai B-markkereita, näitä soluja voidaan siirtää kaikille potilaille, koska ne eivät aiheuta reaktiota. Siksi O-luovuttajia kutsutaan ”yleisluovuttajiksi”. Vastaavasti AB-tyypin potilaat ovat ”yleisvastaanottajia”: he voivat vastaanottaa kaikkia veriryhmiä.
Plasmansiirroissa noudatetaan päinvastaisia sääntöjä, sillä se on veren nestemäinen osa, joka kuljettaa vasta-aineita. Kuten punasolujen kohdalla, plasman siirto A-tyypin henkilöltä B-tyypin potilaalle ei ole mahdollista, koska B-vasta-aineet hyökkäävät vastaanottajan punasoluihin – ja päinvastoin. Rhesus-tekijä, jonka Landsteiner löysi myös yhdessä kollegansa Alexander Wienerin kanssa, on punasolukalvoa läpäisevä proteiini.
Suuri osa ihmisistä on rhesuspositiivisia (Rh+). Rhesus-status on kuitenkin tärkeä tietää verensiirtolääketieteessä, erityisesti herkistyneillä ihmisillä ja raskauden aikana. Näissä tapauksissa rhesusvasta-aineet tuhoavat punasoluja. Raskauden aikana vasta-aineet läpäisevät istukan ja aiheuttavat anemiaa kehittyvälle lapselle.
Ihmisellä on noin 35 erilaista veriryhmää, mutta ABO- ja Rh-veriryhmät ovat yleisimmät. Nämä kaksi ovat tärkeimmät verensiirtolääketieteessä. Lääkäreiden on kiinnitettävä huomiota ABO:n ABC:hen ristiintaulukoinnin avulla agglutinaation tarkistamiseksi ennen verensiirtoa varmistaakseen, että verituotteet eivät vahingoita potilasta.
Lisälukemista:
Mikä on ABOAB?
Tosiasiat kokoverestä
Karl Landsteinerin 148. syntymäpäivä (14. kesäkuuta 2016 – Google Doodle)
Canadian Blood Services – Driving world-class innovation
Keksintöjen, kehitystyön ja soveltavan tutkimuksen avulla Kanadan veripalvelut edistää maailmanluokan innovaatiota verensiirron, soluterapian ja verensiirtojen alalla tuoden selkeyttä ja näkemystä yhä monimutkaisemmaksi käyvään terveydenhuollon tulevaisuuteen. Omistautunut tutkimusryhmämme ja laajennettu kumppaniverkostomme tekevät kartoittavaa ja soveltavaa tutkimusta luodakseen uutta tietoa, tiedottaakseen ja parantaakseen parhaita käytäntöjä, edistääkseen uusien palvelujen ja teknologioiden kehittämistä sekä kehittääkseen valmiuksia koulutuksen ja yhteistyön avulla.
Kirjoittajasta
Amanda Maxwell on Vancouverissa toimivan Talk Science to Me -lehden johtava tiedekirjoittaja.
Tässä kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan mielipiteitä, eivätkä ne välttämättä vastaa Kanadan veripalvelun mielipiteitä, eivätkä ne vastaa Kanadan terveysministeriön (Health Canada) tai minkään muun rahoittajaviranomaisen näkemyksiä.