Tiivistelmä
PIP: Sairaanhoitajilla on mielipiteitä abortista, mutta koska he ovat terveydenhuollon ammattilaisia ja heidän mielipiteitään kysytään sellaisina, heillä on velvollisuus ymmärtää, miksi heillä on tietyt näkemykset. Sairaanhoitajien on oltava selvillä siitä, miksi he uskovat niin kuin uskovat, ja heidän on päästävä näkemykseen rationaalisella ja loogisella tavalla. Sairaanhoitajien avuksi tässä tehtävässä luetellaan ja selvitetään aborttiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tätä varten tarkastellaan eräitä aborttia koskevia filosofisia ja historiallisia lähestymistapoja ja sitä, miten kantaa voidaan perustella loogisesti. Aluksi määritellään joitakin tunteita herättäviä termejä. Abortti määritellään sikiön poistamiseksi kohdusta ennen 28. raskausviikkoa, joka on mielivaltaisesti vahvistettu elinkelpoisuusaika. Tässä keskustelussa käsitellään ainoastaan raskaudenkeskeytystä. Kirjatun historian alusta lähtien naiset ovat päättäneet tehdä abortin. Varhaiset juutalaiset ja kristityt kielsivät abortin käytännön ja uskonnollisista syistä. Ihmishenkeä pidettiin arvokkaana, ja käytännöllinen näkökohta oli myös se, että väestöön saatiin yksi ihminen lisää, eli lisää raakaa voimaa tekemään tarvittavaa fyysistä työtä, puolustautumaan vihollisia vastaan ja varmistamaan kansan jatkuminen. Tällaisilla pragmaattisilla syillä, jotka puoltavat tai vastustavat aborttia, on vain vähän tekemistä aborttia koskevan länsimaisen käsityksen kanssa yleensä ja erityisesti sen kanssa, mitä Yhdysvalloissa nykyään tapahtuu. Keskustelun abortin eettisyydestä on nojattava yhteen tai useampaan seuraavista lähtökohdista: onko sikiö ihminen vai ei, raskaana olevan naisen oikeudet verrattuna sikiön oikeuksiin sekä raskauteen mahdollisesti liittyvät kauhistuttavat ja vaikeat olosuhteet. Elinkelpoisuus on suhteellista. Koska elinkelpoisuus ei ole konkreettinen kuvaileva kokonaisuus, arvolataukset tulevat osaksi sekä elinkelpoisuuden määrittelyä että sen perusteella mahdollisesti toteutettavia toimia. Sikiöstä ei tule täysivaltaista ihmistä elinkykyisenä. Se tapahtuu vasta hedelmöityksessä tai syntymässä, riippuen siitä, mikä on kunkin näkemys elinkyvyttömyydestä. Sikiöllä on joitakin moraalisia velvoitteita, koska sen potentiaali on huomattavasti lisääntynyt. Tietyn pisteen jälkeen se ansaitsee oikeudellista ja moraalista suojelua. Naisella olisi oikeus vapautua sikiön kantamisesta, mutta hänellä ei olisi oikeutta sikiön kuolemaan. Näissä kahdessa käsitteessä on merkittävä moraalinen ero, ja juuri tämä kysymys on äidin ja sikiön oikeuksien välistä ristiriitaa koskevan keskustelun perusta. Kun sikiön ja raskaana olevan naisen oikeudet joutuvat suoraan ristiriitaan, sikiön oikeudet ovat aina alisteisia naisen oikeuksille. Aborttikeskustelun kolmas eettinen perusta, raskauteen liittyvät kauhistuttavat ja vaikeat olosuhteet, on oikeastaan yhdistelmä kahdesta ensimmäisestä. Sikiöllä, jonka tiedetään kärsivän sairaudesta tai epämuodostumasta, on yhtä paljon tai yhtä vähän oikeuksia raskaana olevaan naiseen nähden kuin täysin terveellä sikiöllä. Sikiön oikeuksien jakaminen ja hierarkia eivät riipu hedelmöittymisen olosuhteista. Seuraava huolenaihe on se, voiko valtio astua yksityiselle sosiaaliselle alueelle säätelemään yksilöiden henkilökohtaista toimintaa. Korkein oikeus ei ole koskaan ottanut kantaa abortin moraaliseen sallittavuuteen. Tuomioistuin on yksinkertaisesti estänyt yksittäisiä valtioita puuttumasta naisen henkilökohtaiseen vakaumukseen perustuvaan toimintaan. Tämä on tärkeä ero, eikä tämän perustavanlaatuisen kansalaisoikeuden kumoamiseksi pitäisi ryhtyä mihinkään toimiin.