Abortit eivät aiheuta masennusta, vaikka naiset, joilla on masennusta ja ahdistuneisuutta, saattavat todennäköisemmin tehdä abortin, kertoivat tutkijat keskiviikkona.
Tutkimus on viimeisin, joka osoittaa, ettei ole näyttöä siitä, että abortti aiheuttaisi masennusta. Politiikat, jotka vetoavat mielenterveydelle aiheutuviin haittoihin syynä rajoittaa abortin saantia, eivät perustu tosiasioihin, tutkijat kirjoittivat Journal of the American Medical Associationin JAMA Psychiatry -lehdessä.
”Abortin vaikutuksia mielenterveyteen on käytetty perustelemaan osavaltioiden politiikkoja, jotka rajoittavat abortin saantia Yhdysvalloissa”, totesi tutkimusryhmä, jota johti tri. Julia Steinbergin johdolla Marylandin yliopiston perhetutkimuksen laitokselta, kirjoitti.
Tutkimus on vaikea asia, sillä yksikään tutkija ei voinut eettisesti satunnaistaa raskaana olevia naisia joko tekemään abortin tai olemaan tekemättä sitä. Seuraavaksi parasta on tutkia suurta joukkoa naisia, joista osa tuli raskaaksi ja osa ei, ja osa teki abortin ja osa ei.
He käyttivät Tanskan laajaa kansallista tietokantaa, joka kattaa lähes 400 000 vuoden 1980 jälkeen syntynyttä naista.
Steinbergin työryhmä vertasi naisia, jotka lunastivat masennuslääkemääräyksiä, ja naisia, jotka eivät lunastaneet. Tanskan tietokanta sisältää myös tiedot aborteista – asia, joka saattaa näkyä epätarkemmin Yhdysvaltain tiedoissa, joissa abortteja saatetaan kirjata tai olla kirjaamatta.
”Verrattuna naisiin, joilla ei ollut aborttia, abortin tehneillä oli korkeampi masennuslääkkeiden käyttöaste”, tutkijat kirjoittivat. ”Aineiston tarkempi tarkastelu viittaa kuitenkin siihen, että korkeammalla masennuslääkkeiden käyttömäärällä ei ollut niinkään yhteyttä abortin tekemiseen kuin muihin masennuksen riskitekijöihin abortin tehneiden naisten keskuudessa.”
”Toisin sanoen kohonnut masennusriski ei muuttunut aborttia edeltävästä vuodesta abortin jälkeiseen vuoteen.”. Ja vastoin aiempia väitteitä, joiden mukaan raskaudenkeskeytyksellä on pitkäaikaisia haittavaikutuksia, masennusriski pieneni sitä mukaa, mitä enemmän aikaa raskaudenkeskeytyksestä kului”, he lisäsivät.”
Lapsia synnyttäneiden naisten masennuslääkkeiden käyttöaste oli aluksi alhaisempi – kenties siksi, että he olivat haluttomia käyttämään minkäänlaisia lääkkeitä, kun he imettivät ja hoitivat vastasyntynyttä. Mutta sitten masennuslääkkeiden käyttöasteet nousivat enemmän naisilla, joilla oli lapsia, kuin niillä, joilla ei ollut lapsia.
Löydösten ei pitäisi yllättää ketään, joka on tutkinut lääketieteellisiä tutkimuksia raskaudenkeskeytysten määrästä, sanoivat tohtori Nada Stotland Rush-yliopistosta ja tohtori Angela Shrestha Illinoisin yliopistosta Chicagosta.
”Huolimatta vuosikymmeniä kestäneistä tutkimuksista, jotka osoittavat, että raskaudenkeskeytykset eivät ole mielenterveyssairauksien aiheuttajina, väärää tietoa on liikkeellä runsaasti,” he kirjasivat kirjoituksessaan.
Jotkut abortin vastaiset ryhmät väittävät, että psykiatreilla on diagnoosi nimeltä ”abortin jälkeinen oireyhtymä” tai ”abortin jälkeinen stressioireyhtymä”, vaikka lääketieteellisissä teksteissä ei ole tällaista diagnoosia.
Naiset, jotka ovat jo valmiiksi stressaavissa olosuhteissa, saattavat valita abortin, koska he eivät selviydy raskaudesta ja lasten kasvatuksesta, Amerikan psykiatriyhdistyksen entinen puheenjohtaja Stotland ja psykiatrian erikoislääkäri Shrestha kirjoittivat.
Lähes kolmannes U.Yhdysvaltain naisista tekee abortin 45 ikävuoteen mennessä, he totesivat.
”He tekevät abortin seuraavista syistä: jatkuva psyykkinen sairaus, mukaan lukien alkoholi- ja päihdehäiriöt, nykyiset velvoitteet, parisuhdeväkivalta, mukaan lukien pakotettu tai pakotettu seksi, kypsymättömyys, köyhyys, tarve suorittaa koulutus loppuun ja riittämätön sosiaalinen tuki”, he kirjoittivat.
Plussaksi stressiin, ahdistukseen ja mielenterveyteen liittyvää kielenkäyttöä ei ole selvitetty.
”Englannin kieli on omiaan sekoittamaan mielisairaudet, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, normaaleihin inhimillisiin kokemuksiin, kuten suruun ja ahdistukseen”, he kirjoittivat.
”Tätä sekaannusta abortinvastaiset aktivistit ovat käyttäneet hyväkseen sekä tieteellisissä julkaisuissa että julkisessa politiikassa.”
Aborttia vastustavat aktivistit ovat esittäneet väärin muitakin lääketieteellisiä tosiasioita perustellakseen abortin saatavuuden rajoittamista, kuten usein kumotun väitteen, jonka mukaan abortti lisää rintasyövän riskiä. Tähän sisältyy lyhyt tapaus George W. Bushin presidenttikaudella, jolloin terveysministeriön alaiset liittovaltion virastot esittivät väärän väitteen esitteissä.