Kokeellinen koulunkäyntiEdit
Valmistuttuaan Johns Hopkinsin yliopistosta kahdessa vuodessa klassikkotutkinnon suorittaneena Flexner palasi Louisvilleen opettamaan klassikoita Louisville Male High Schoolissa. Neljä vuotta myöhemmin Flexner perusti yksityiskoulun, jossa hän testasi kasvavia ajatuksiaan kasvatuksesta. Flexner vastusti tavanomaista kasvatusmallia, jossa keskityttiin henkiseen kuriin ja jäykkään rakenteeseen. Lisäksi ”Mr. Flexner’s School” ei antanut perinteisiä arvosanoja, ei käyttänyt vakio-opetussuunnitelmaa, kieltäytyi määräämästä oppilaille kokeita eikä pitänyt oppilaista akateemista rekisteriä. Sen sijaan se edisti pieniä oppimisryhmiä, yksilöllistä kehittämistä ja käytännönläheisempää lähestymistapaa opetukseen. Hänen koulustaan valmistuneet hyväksyttiin pian johtaviin korkeakouluihin, ja hänen opetustyylinsä alkoi herättää huomattavaa huomiota.
The American CollegeEdit
Vuonna 1908 Flexner julkaisi ensimmäisen kirjansa The American College. Siinä kritisoitiin voimakkaasti monia amerikkalaisen korkeakoulutuksen näkökohtia, ja siinä tuomittiin erityisesti yliopistoluento opetusmenetelmänä. Flexnerin mukaan luennot mahdollistivat sen, että korkeakoulut pystyivät ”käsittelemään halvalla tukkukaupalla suuren joukon opiskelijoita, jotka olisivat muutoin mahdottomia hallita, ja siten antamaan luennoitsijalle aikaa tutkimustyölle”. Lisäksi Flexner oli huolissaan perustutkintoaikaisen opetussuunnitelman kaoottisesta tilasta ja yliopiston tutkimuskulttuurin vaikutuksesta. Kumpikaan ei edistänyt korkeakoulun tehtävää käsitellä koko ihmistä. Hän pelkäsi, että ”tutkimus oli suurelta osin anastanut korkeakoulun voimavarat ja korvannut korkeakouluopetuksen laajemmat kohteet pitkälle erikoistuneen tutkimuksen menetelmillä ja mielenkiinnolla.”
Hänen kirjansa herätti Carnegie-säätiön puheenjohtajan Henry Pritchettin huomion, joka etsi jotakuta johtamaan ammatillista koulutusta koskevaa tutkimussarjaa. Kirjassa viitattiin johdonmukaisesti Pritchettiin keskusteluissa, joissa käsiteltiin näkemyksiä koulutuksen uudistamisesta, ja pian nämä kaksi sopivat tapaamisesta Johns Hopkinsin yliopiston silloisen presidentin Ira Remsenin välityksellä. Vaikka Flexner ei ollut koskaan astunut jalallaan lääketieteelliseen oppilaitokseen, hän oli Pritchettin ensimmäinen valinta johtamaan amerikkalaista lääkärikoulutusta koskevaa tutkimusta, ja hän liittyi pian Carnegie-säätiön tutkimushenkilöstöön vuonna 1908. Vaikka Flexner ei ollut itse lääkäri, Pritchett valitsi hänet kirjoittajakykynsä ja perinteistä koulutusta kohtaan tuntemansa halveksunnan vuoksi.
Flexnerin raporttiEdit
Flexner julkaisi vuonna 1910 Flexnerin raportin, jossa tarkasteltiin amerikkalaisen lääkärikoulutuksen tilaa ja joka johti kauaskantoiseen uudistukseen lääkäreiden koulutuksessa. Flexnerin raportti johti useimpien maaseutualueiden lääketieteellisten oppilaitosten ja kahta lukuun ottamatta kaikkien afroamerikkalaisten lääketieteellisten oppilaitosten sulkemiseen Yhdysvalloissa, koska Flexner piti kiinni bakteeriteoriasta, jossa hän väitti, että jos afroamerikkalaiset ja köyhät eivät saa asianmukaista koulutusta ja hoitoa, he aiheuttavat terveysuhan keski- ja yläluokan eurooppalaisille amerikkalaisille. Hänen kantansa oli:
Neekerilääkärin toiminta rajoittuu hänen omaan rotuunsa, jota puolestaan hoitavat paremmin hyvät neekerilääkärit kuin köyhät valkoiset lääkärit. Mutta neekerin fyysisellä hyvinvoinnilla ei ole merkitystä vain neekerille itselleen. Kymmenen miljoonaa heistä elää läheisessä yhteydessä kuudenkymmenen miljoonan valkoisen kanssa. Neekeri ei vain itse kärsi koukkumadosta ja tuberkuloosista, vaan hän tartuttaa ne valkoisiin naapureihinsa juuri niin kuin tietämätön ja onneton valkoinen saastuttaa hänet. Itsesuojelu on tässä asiassa yhtä tärkeä neuvo kuin inhimillisyys; oman edun tavoittelu on toissijaista filantrooppisuutta. Neekeriä on koulutettava paitsi hänen itsensä myös meidän vuoksemme. Hän on, niin pitkälle kuin ihmissilmä voi nähdä, pysyvä tekijä kansakunnassa.
Ironisesti yksi kouluista, Louisville National Medical College, sijaitsi Flexnerin kotikaupungissa. Vastauksena raporttiin jotkut koulut antoivat potkut vanhemmille tiedekunnan jäsenille uudistus- ja uudistusprosessissa.
Vaikutus EurooppaanEdit
Flexner teki pian asiaan liittyvän tutkimuksen lääketieteen koulutuksesta Euroopassa. Bonnerin (2002) mukaan Flexnerin työstä tuli ”lähes yhtä tunnettu Euroopassa kuin Amerikassa”. Rockefeller-säätiön rahoituksella Flexner ”…vaikutti ratkaisevasti lääkärikoulutuksen kulkuun ja jätti pysyvän jäljen joihinkin maan tunnetuimpiin lääketieteellisiin kouluihin”. Bonner oli huolissaan siitä, että ”akkreditointiryhmien asettamat jäykät standardit tekivät lääketieteen opetussuunnitelmasta hirviön”, jonka läpi lääketieteen opiskelijat kulkivat ilman, että heillä oli ”juurikaan aikaa pysähtyä, lukea, työskennellä tai ajatella”. Bonner (2002) kutsuu Flexneriä ”ankarimmaksi kriitikoksi ja parhaaksi ystäväksi, joka amerikkalaisella lääketieteellä on koskaan ollut.”
New Lincoln SchoolEdit
Vuosien 1912 ja 1925 välillä Flexner kuului Rockefellerin säätiön yleissivistyslautakuntaan, ja vuoden 1917 jälkeen hän oli sen sihteeri. Lautakunnan avulla hän perusti toisen kokeellisen koulun, Lincoln Schoolin, joka avattiin vuonna 1917 yhteistyössä Columbian yliopiston Teachers Collegen tiedekunnan kanssa.
Institute for Advanced StudyEdit
Bambergerit, tavaratalo-omaisuuden perilliset, aikoivat perustaa Newarkiin, New Jerseyn osavaltioon lääketieteellisen tiedekunnan, jossa juutalaiset hakijat olisivat etusijalla sisäänpääsyn suhteen pyrkiessään torjumaan juutalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka olivat tuohon aikaan vallalla lääketieteen alalla. Flexner ilmoitti heille, että opetussairaala ja muut tiedekunnat edellyttivät menestyksekästä koulua. Muutamaa kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1930, hän oli saanut suostuteltua Bambergerin sisarukset ja heidän edustajansa rahoittamaan sen sijaan Institute for Advanced Study -instituutin kehittämistä.
Instituuttia johti Flexner vuosina 1930-1939, ja sillä oli maineikas tiedekunta, johon kuuluivat muun muassa Kurt Gödel ja John von Neumann.
Työskentelykautensa aikana Flexner auttoi tuomaan mukanaan monia eurooppalaisia tiedemiehiä, jotka nouseva neuvostohallitus olisi luultavasti joutunut kärsimään vainoamisesta. Näihin kuului myös Albert Einstein, joka saapui instituuttiin vuonna 1933 Flexnerin johdolla.
Yliopistot: American, English, GermanEdit
In his 1930 Universities: American, English, German, Flexner palasi aiempaan kiinnostukseensa amerikkalaisen yliopiston suuntaa ja tarkoitusta kohtaan ja hyökkäsi vakavaa oppimista häiritseviä tekijöitä vastaan, kuten yliopistojen välistä yleisurheilua, opiskelijahallitusta ja muuta opiskelijatoimintaa vastaan.