Absoluuttinen demokratia on hypoteettinen hallintomuoto, joka edustaa kansalaisten suoraan käyttämän vallan ääripäätä.
Sitä ei pidä sekoittaa Sveitsin poliittisessa järjestelmässä esiintyvään ”valtademokratiaan” (jossa yhteiskunnallisten/poliittisten asioiden säätelyyn liittyvät vaalit ovat yleisempiä kuin muissa demokratioissa).
Absoluuttiseen demokratiaan liittyy vaara, että enemmistön edut asetetaan etusijalle, kun taas mahdollisten vähemmistöjen tarpeet saatetaan sivuuttaa. Vaikka demokratia yleensä pyrkii saamaan ihmiset tyytyväisiksi, absoluuttisesta demokratiasta puuttuu suoja, joka antaisi vähemmistölle mahdollisuuden tulla kuulluksi tai tunnustetuksi.
Kuten Francis Devine selittää teoksessaan ”Absolute Democracy or Indefeasible Right: Hobbes Versus Locke” (Absoluuttinen demokratia vai kiistämätön oikeus: Hobbes Versus Locke), amerikkalaisessa politiikassa vallitsi jännite absoluuttisen demokratian ja liberalismin välillä. Devine selittää liberalismin olevan ”vaatimus siitä, että tiettyjä ihmisen perusvapauksia ei voida rajoittaa.”
Absoluuttisesta demokratiasta puuttuu nykyaikaisissa demokraattisissa järjestelmissä yleisesti nähty suoja. Absoluuttisessa demokratiassa ei esimerkiksi vaadita ”ylivoimaista enemmistöä” äänestettäessä mistään asiasta (eli jokainen asia voidaan päättää pelkällä 50 prosentin äänimäärällä). Vaatimus ylivoimaisesta enemmistöstä olisi demokratian rajoitus, kun taas absoluuttiset demokratiat ovat tunnettuja siitä, että niissä ei ole tällaisia rajoituksia. Tämän seurauksena politiikka ei välttämättä ole vakaata tai pitkäjänteistä, koska äänestäjät valvovat kaikkea ja se voidaan kumota yksinkertaisella enemmistöäänestyksellä.