Tietoa absoluuttisesta eosinofiilien lukumäärästä
Valkosolujen (WBC) lukumäärää ja eosinofiilien prosenttiosuutta voidaan käyttää arvioimaan happamoittavien solujen kokonaismäärää verinäytteessä.
Eosinofiilit ovat granulosyyttejä, ja niiden osuus verenkierrossa kiertävistä leukosyyteistä on tavallisesti noin 1-5 %. Tätä solutyyppiä kutsutaan myös asidofiiliseksi, koska se osoittaa affiniteettia happoihin ja on täynnä pallomaisia asidofiilisia rakkuloita. Normaali vaihteluväli on 0,04-0,65 x10³/μL.
Eosinofiilien tehtävänä on antigeeni-vasta-ainekompleksien fagosytointi sekä moninaiset tehtävät, kuten:
- Tautien vaikeusasteen merkkiaineita;
- Immuniteettivaste loisille;
- Allergisten reaktioiden välittäjiä;
- Osallistuminen keuhkoastman kehittymiseen.
AEC:n laskemiseksi tarvitaan täydellinen verenkuvakoe, josta selviää WBC- ja eosinofiiliprosentti, jota käytetään edelleen mm:
Absolute Eosinophil Count = WBC x Eosinophils / 100
Viitealueet
| Parametri | Normaali matala | Normaali korkea |
| Valkosolut (WBC) | 4.1 x103/μL | 10.9 x103/μL |
| Eosinofiilit % | 0.1% | 6.0% |
| Eosinofiilien absoluuttinen määrä | 0.9 x103/μL | |
| Vauvaikäiset 1 viikosta 6 kuukauteen | 0.2 – 0.3 x103/μL | |
| Vauvaikäiset, 12 kuukautta | 0.3 x103/μL | |
| Lapset, 24 kk | 0 – 0.7 x103/μL | |
| Lapset | 0 – 0.6 x103/μL |
Eosinofiilien määrän epänormaalia lisääntymistä kutsutaan eosinofiiliksi ja siihen voi liittyä:
- allergisiin ja lääkeaineisiin liittyviin reaktioihin;
- parasiittitartuntoihin;
- joihinkin ihosairauksiin;
- kollageenin verisuonisairauksiin;
- myeloproliferatiivisiin sairauksiin;
- Hodgkinin tautiin.
Eosinofiilien määrän epänormaalia vähenemistä kutsutaan eosinopeniaksi, ja sitä voidaan havaita:
- hyperadrenalismissa;
- glukokortikoidien antamisessa;
- akuutissa bakteeri-infektiossa;
- fyysisessä stressissä.
Absoluuttinen soluluku voidaan arvioida sekä neutrofiilien että lymfosyyttien osalta.
LaGow B ym, eds. PDR Lab Advisor. A Comprehensive Point-of-Care Guide for Over 600 Lab Tests. First ed. Montvale, NJ: Thomson PDR; 2007.
Pagana K, Pagana TJ eds. Mosby’s Manual of Diagnostic and Laboratory Tests. 5th Ed. St. Louis, Missouri. 2014.
Brigden M, Graydon C. Eosinofilia detected by automated blood cell counting in ambulatory North American outpatients. Esiintyvyys ja kliininen merkitys. Arch Pathol Lab Med. 1997; 121(9):963-967.
Kovalszki A, Weller PF. Eosinofilia. Prim Care. 2016; 43(4):607-617.
Ramirez GA, Yacoub MR, Ripa M, Mannina D, Cariddi A, Saporiti N, Ciceri F, Castagna A, Colombo G, Dagna L. Eosinofiilit fysiologiasta sairauteen: A Comprehensive Review. Biomed Res Int. 2018; 2018:9095275.