Absoluuttinen puute määritellään yleisesti siten, että se käsittää sellaisen vähimmäistarpeen, joka mahdollistaa henkilön toimeentulon ja aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan. Käytännössä absoluuttinen puute on usein synonyymi absoluuttiselle köyhyydelle, joka määritellään siten, että ihmisellä ei ole vähimmäismäärä varoja, joilla hänellä olisi varaa elämän perustarpeisiin. Näillä perustarpeilla viitataan yleensä tiettyjen tavaroiden vähimmäistasoon, johon kuuluvat usein ruoka, puhdas vesi, vaatteet, saniteettitilat, suoja, koulutus, tiedotus ja terveydenhuolto. Tämä absoluuttisen puutteen tai absoluuttisen köyhyyden laajempi määritelmä kuvastaa laajennettua käsitystä vähimmäiselintarpeista. Tämä käsitys köyhyydestä kehittyi perinteisemmästä köyhyyden määritelmästä, jolla tarkoitetaan tuloja, jotka eivät riitä fyysisen selviytymisen kannalta välttämättömien vähimmäistarvikkeiden hankkimiseen. Nämä absoluuttiset köyhyyden mittarit ovat tärkeitä arvioitaessa huono-osaisuuden vaikutusta, jota usein mitataan köyhyyden yleisyydellä tai keskimääräisellä intensiteetillä, moniin väestötason tuloksiin, kuten terveyteen, hyvinvointiin, tuottavuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, sekä yksilötason terveyteen, tuottavuuteen ja hyvinvointiin.