Absoluuttisen köyhyyden määritelmä

KIRJOITTAJA PAUL BOYCE | Päivitetty 22. syyskuuta 2020

Mitä on absoluuttinen köyhyys

Absoluuttinen köyhyys on tila, jossa yksilö ei kykene tyydyttämään välittömiä tarpeitaan. Toisin sanoen hän ei pysty hankkimaan perustarpeita, kuten suojaa, vettä, ruokaa ja lämpöä. Se eroaa suhteellisesta köyhyydestä, jossa yksilö on köyhä verrattuna muihin yhteiskunnan jäseniin.

Maailmanpankki käyttää ”köyhyyden” oletusmääritelmänä absoluuttista köyhyyttä. Tällä pyritään erottamaan yhtenäinen köyhyyden mitta kaikkialla maailmassa ja tunnistamaan vakavat köyhyystapaukset. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jonkun pitäisi ansaita alle 13 000 dollaria vuodessa, jotta hän kuuluisi suhteelliseen köyhyyteen. Tämä on kuitenkin 35 dollaria päivässä, mikä ylittää reilusti sen 1,90 dollarin rajan, jonka Maailmanpankki asettaa absoluuttisen köyhyyden määritelmäksi.

Absoluuttisen köyhyyden terminologia kattaa vain perustarpeet. Saatamme usein kuulla, että köyhyys on kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla tai että köyhyys lisääntyy. Tällä viitataan kuitenkin usein suhteelliseen köyhyyteen, joka perustuu kansakunnan keskimääräiseen tulotasoon. Sen sijaan absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan sitä, että ihmisiltä puuttuu kaikki inhimilliset tarpeet, kuten ruoka tai vesi – ajatelkaa esimerkiksi Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Absoluuttisen köyhyyden syyt

Kun puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä, saatamme yhdistää sen aliravittuihin ihmisiin kolmannen maailman maissa, kuten Sudanissa. Tämä eroaa suuresti suhteellisesta köyhyydestä, jota näemme Yhdysvaltojen kaltaisissa kehittyneissä maissa, joissa köyhillä on edelleen mahdollisuus saada ruokaa, vettä ja suojaa. Sinänsä syyt ovat hyvin erilaisia ja koskevat yleensä köyhempiä kansakuntia, joissa ei ole investointeja eikä infrastruktuuria.

1. Riittämätön saatavuus

Riittämätön saatavuus on erityisen yleistä ensimmäisen ja kehittyvän maailman maissa. Yksinkertaisesti sanottuna on vaikeaa löytää ruokaa, vettä tai suojaa. Tämä vaikuttaa suhteettomasti maaseudulla asuviin. He asuvat kaukana sivilisaatiosta, joten heillä on suurempia haasteita perustarpeidensa tyydyttämisessä.

2. Maaseudun asukkaat eivät voi elää ilman apua. Työpaikkojen saatavuus

Kehittyneissä maissa hyvinvointivaltio on pitkälti estänyt sitä, että saatavilla olevien työpaikkojen puute aiheuttaa absoluuttista köyhyyttä, vaikka se saattaakin johtaa suhteelliseen köyhyyteen.

Tämän sanottuaan monet maat Afrikassa ja muualla kehittyvässä maailmassa ovat kohdanneet vuosien ajan kolonialismia ja ryöstöä. Ilman yksityisiä omistusoikeuksia monet luonnonvarat ovat ehtyneet. Yrityksiä on vähän, ja korruptoituneet hallinnot estävät ulkomaisia investointeja. Tämä rajoittaa työpaikkojen luomista, mikä tarkoittaa, että yksilöt joutuvat turvautumaan perustarpeidensa tyydyttämisessä ainoastaan itseensä.

3. Maatalouden riittämätön kehitys

Osa absoluuttisen köyhyyden tapauksesta on yksinkertaisesti maatalouden kehittymättömyyttä. Jos tarkastelemme nykyään kehittyneitä kansakuntia, niiden kehitys juontaa juurensa sellaisista edistysaskelista, joiden ansiosta työntekijät pystyivät siirtymään pois omavaraistaloudesta. Sen sijaan ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, mikä mahdollisti sen, että työntekijät pystyivät tuottamaan muita tavaroita ja palveluja taloudessa.

Maanviljelijöiden tuotannon kasvaessa kilpailua ja tarjontaa oli liikaa, eikä kysyntää ollut tarpeeksi. Kansakunnan kansa oli hyvin varustettu, mikä ajoi maanviljelijät pois markkinoilta. Silti se loi uusia työllistymismahdollisuuksia, kun perustarpeet tyydytettiin ja työntekijät vapautuivat maatilan raatamisesta.

4. Teollisuuden liikkuminen

Kun teollisuudenalat tulevat ja menevät, niin myös niiden luomat työpaikat. Olemme nyt siirtyneet kohti jälkiteollistunutta yhteiskuntaa, jossa luotamme pikemminkin palveluihin kuin valmistukseen ja tuotantoon. Tämän seurauksena olemme nähneet tällaiseen teollisuuteen tukeutuneiden kaupunkien tuhoutuvan taloudellisesti.

Tehtaat suljettiin ja teollisuus siirtyi palveluihin ja suurkaupunkialueille. Jäljelle jääneet loivat elämänsä taitojensa ja osaamisensa ympärille teollisuuden, kuten valmistuksen, kaltaisilla aloilla. Uusi todellisuus on, että miljoonat ovat jääneet tämän seurauksena ilman työtä.

Monille on uskomattoman vaikeaa muuttaa sinne, missä työpaikkoja on runsaammin tarjolla, erityisesti vanhemmalla iällä. Monissa tapauksissa näemme ihmisten elävän täydellisessä köyhyydessä työpaikkojen puuttumisen vuoksi. Kykenemättöminä tai haluttomina muuttamaan he joutuvat elämään sieluttomassa paikallistaloudessa.

5. JOHDANTO. Konfliktit

Sota on historiallisesti ollut yksi absoluuttisen köyhyyden tärkeimmistä syistä. Se tuhoaa pääomia, kauppaa, investointeja ja toimitusketjuja. Jos tarkastelemme toista maailmansotaa, se oli historian kallein sota. Miljoonat nääntyivät nälkään erityisesti venäläiset Leningradin piirityksessä.

6. Huono koulutus

Huonosti koulutettu kansa ei osaa lukea tai kirjoittaa, joten kommunikaatio vaikeutuu entisestään. Jopa hyvin koulutetuissa kansakunnissa, kuten Yhdysvalloissa, yli 4 prosenttia väestöstä ei osaa lukea tai kirjoittaa.

Ilman tällaisia perustaitoja on lähes mahdotonta löytää työtä kehittyneessä maassa. Jopa Intian kaltaisessa kehitysmaassa edes lukemisen ja kirjoittamisen osaaminen voi olla ero absoluuttisen köyhyyden tai mukavan elämän välillä.

Unescon raportti liittyy moniin muihin tutkimuksiin, joissa on korostettu koulutuksen ja köyhyyden välistä yhteyttä, mutta mikä on logiikka tämän takana?

Koulutus ei välttämättä ole vain lukemista ja kirjoittamista; vaikka se onkin tärkeä osa. Kyse on myös uusien ideoiden ja tekniikoiden oppimisesta, jotka voivat auttaa jokapäiväisessä elämässä. Sinänsä koulutus voi auttaa nimenomaan tietyissä taidoissa. Esimerkiksi maantiede ja luonnontieteet voivat auttaa maataloudessa. Tai he voivat oppia erityisesti maataloustekniikoita – se auttaa kansakuntaa tulemaan tuottavammaksi ja tehokkaammaksi.

7. Infrastruktuurin puute

Ilman teitä, sairaaloita, rautateitä ja muuta vastaavaa henkilön tuotannon arvo voi heikentyä merkittävästi. Esimerkiksi maanviljelijä voi tuottaa paljon yli oman kulutuksensa.

Lisäksi koulujen puute merkitsee, että väestön koulutusmahdollisuudet heikkenevät. Kuten edellä on todettu, koulutuksen puutteen on osoitettu korreloivan alhaisemman köyhyystason kanssa. Niiden, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa, on vaikeampi vangita ja välittää tietoa ja tietämystä, mikä jarruttaa taloudellista edistystä.

8. Mielenterveys

Mielenterveysongelmat voivat johtua suuresta osasta köyhyyttä sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa. Se voi vaikuttaa henkilön työkykyyn enemmän kuin muiden, ja sen vakavuus voi vaihdella. Se voi esimerkiksi vaikuttaa yksilön kykyyn suoriutua jokapäiväisistä tehtävistä, jolloin hän joutuu turvautumaan muihin.

Ilman oikeaa apua monet joutuvat ponnistelemaan. He saattavat olla kykenemättömiä täyttämään vaadittuja työnormeja tai edes nousemaan aamulla sängystä. Seurauksena voi olla elämä ilman työtä – jolloin riski joutua absoluuttiseen köyhyyteen kasvaa.

Esimerkkejä absoluuttisesta köyhyydestä

Asunnottomuus

Syystä tai toisesta sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa asuvat päätyvät asunnottomiksi. Yleensä useimmin mainitut syyt ovat mielenterveysongelmat ja huumeiden väärinkäyttö tai niiden yhdistelmä. Niin tai näin, asunnottomat kärsivät väistämättä suuremmalla todennäköisyydellä absoluuttisesta köyhyydestä.

Asunnottomat ovat äärimmäisen haavoittuvaisia, erityisesti mielenterveysongelmien yleisyyden vuoksi. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa tilastot osoittavat, että mielenterveysongelmien osuus asunnottomien keskuudessa on jopa 80 prosenttia.

Kun yksilöillä on vaikeuksia päivittäisissä elämäntoiminnoissa, he saattavat olla kykenemättömiä nousemaan sängystä tai edes ruokkimaan itseään. Seurauksena on kyvyttömyys tehdä työtä ja sen seurauksena vajoaminen absoluuttiseen köyhyyteen.

Vammainen

Vammaisuus voi vaihdella vaikeasti invalidisoivasta lievään, ja jokaisella on erilainen vaikutus yksilön kykyyn työskennellä tai löytää työtä. Äärimmillään henkilö, joka on menettänyt kätensä ja jalkansa, kohtaa lähes mahdottoman tehtävän löytää työtä.

Toiseksi he voivat kohdata syrjintää. Yritysten on tehtävä tarvittavat järjestelyt vammaisten huomioon ottamiseksi, mikä voi aiheuttaa lisäkustannuksia. On myös havaittavissa leimautumista, joka kyseenalaistaa heidän tuottavuutensa.

Kaikki tämä vaikeuttaa vammaisten henkilöiden työnsaantia. Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti heidän mahdollisuuksiinsa joutua absoluuttiseen köyhyyteen.

Etelä-Sudan

Etelä-Sudanissa on yksi maailman korkeimmista absoluuttisen köyhyyden luvuista, noin 80 prosenttia.

Syynä ovat jatkuvat sodat, joita maa on kohdannut; sekä sisällissodat että alueelliset sodat.

Se on joutunut kohtaamaan jatkuvaa tuhoa vuosikymmenten ajan, mikä on väistämättä tuhonnut maan olemassa olevan pääoman. Ihmiset joutuvat elämään henkensä pelossa, ja monilta on katkaistu ruoka, tiet ja vesi.

Absoluuttinen vs. suhteellinen köyhyys

Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö ei pysty tyydyttämään perustarpeitaan, kuten ruokaa ja vettä. Maailmanpankki määrittelee tämän käyttämällä 1,90 dollarin päivärajaa. Tämä lasketaan käyttäen ostovoimapariteettia.

Toisin sanoen se on oikaistu paikallisten kustannusten mukaan. Big Mac Indonesiassa on siis paljon halvempi kuin Yhdysvalloissa. Siksi siinä lasketaan valuuttojen välinen valuuttakurssi sekä erot keskimääräisissä elinkustannuksissa.

Sen sijaan suhteellinen köyhyys määritellään yleensä 60 prosentiksi mediaani- tai keskitulosta. Toisin sanoen siinä tarkastellaan yksinkertaisesti suhteellisia tuloja verrattuna muuhun kansakuntaan.

Näin ollen pääasiallisena erona voidaan pitää biologista ja eksistentiaalista tarvetta absoluuttisessa köyhyydessä verrattuna suhteellisiin taloudellisiin tuloihin suhteessa muihin suhteellisessa köyhyydessä.