Varhainen uraEdit
Frehleyn varhaisimpiin yhtyeisiin kuuluivat The Outrage, The Four Roses, King Kong, Honey ja The Magic People. Kun Frehleyn myöhempi yhtye Cathedral alkoi saada maksullisia keikkoja, hän jätti lukion kesken. Perheensä ja tyttöystävänsä vaatimuksesta Frehley palasi lopulta takaisin ja suoritti tutkinnon. Valmistumisen jälkeen Frehley teki useita lyhytaikaisia töitä postinkantajana, huonekalutoimittajana, lähettinä ja viinakaupan jakelijana.
KissEdit
Frehley vietti 1970-luvun alkupuolen useissa paikallisissa bändeissä, muun muassa eräässä Molimo-nimisessä bändissä, joka nauhoitti puolikkaan albumin RCA Recordsille vuonna 1971. Loppuvuodesta 1972 hänen ystävänsä Chris Cassone huomasi The Village Voice -lehdessä ilmoituksen, jossa etsittiin kitaristia, ja näytti ilmoituksen Frehleylle. Frehley meni 10 East 23rd Streetille Live Bait Barin yläpuolelle ja koe-esiintyi Paul Stanleyn (rytmikitara), Gene Simmonsin (bassokitara) ja Peter Crissin (rummut) kanssa. Frehley ilmestyi paikalle parhaan ystävänsä Chris Cassonen kanssa pukeutuneena yhteen punaiseen ja yhteen oranssiin lenkkikenkään ja oli visuaalisesti vähemmän vaikuttava, mutta bändi piti siitä, mitä he kuulivat hänen soitostaan. Noin kolme viikkoa myöhemmin yhtye nimesi Frehleyn kitaristikseen. Tammikuussa 1973 bändi keksi nimen Kiss. Frehley suunnitteli bändin kaksoissalamapultti-logon, jonka Stanley viimeisteli. Bändi päätti nopeasti maalata kasvonsa live-esiintymisiä varten, ja Frehley päätti alkaa maalata hopeatähtiä silmiinsä. Kun yhtye lopulta päätti ottaa meikkiinsä ja asuihinsa sopivat lavapersoonat, Frehleystä tuli Space Ace. Myöhemmin hänen lavapersoonansa tunnettiin myös nimellä The Spaceman.
Kun Kiss vietti alkuaikojaan harjoitellen ja soittaen tyhjilleen jääneissä klubeissa, Frehley työskenteli osa-aikaisena taksinkuljettajana maksaakseen laskut. Syyskuussa 1973 Kissin jäsenet alkoivat saada 50 dollarin viikkopalkkaa uudelta managerilta Bill Aucoinilta, ja Frehley lopetti taksikuskin työnsä.
Kiss julkaisi debyyttialbuminsa Kiss helmikuussa 1974 – Frehley oli mukana kirjoittamassa kahta kappaletta, ”Love Theme from KISS” (ainoa neljän alkuperäisjäsenen yhdessä kirjoittama kappale) ja faniklassikko ”Cold Gin”. Koska Frehley ei kuitenkaan luottanut omaan lauluääneensä, Simmons suoritti lauluäänet. Frehley kirjoitti tai oli mukana kirjoittamassa useita yhtyeen kappaleita seuraavien vuosien aikana, mutta ei äänittänyt lauluääniä kappaleeseen ennen kuin ”Shock Me” (inspiraationa oli hänen melkein sähköisku konsertin aikana Lakelandissa, Floridassa), joka ilmestyi vuoden 1977 Love Gun -levyllä.
Lead-kitaristina Frehley tunnettiin kiihkeästä, tunnelmallisesta soitostaan, ja hänestä tuli yksi suosituimmista kitaristien soittajista 1970-luvun aikana ja hän synnytti sukupolvea uusia pelaajia. Frehley totesi kirjassa Kiss: Behind the Mask, että monet kitaristit ovat kertoneet hänelle, että hänen soittonsa vuoden 1975 hitissä Alive! sai heidät tarttumaan soittimeen. Frehley on tunnetusti käyttänyt Gibson Les Paul -kitaroita, mukaan lukien hänen tavaramerkkinsä mallinmuunnos Les Paul Custom (jonka suunnitteli ja toteutti bändin kanssa työskennellyt ääni-insinööri John Elder Robison, joka tunnettiin nimellä ”Ampie”), joka täytti lavan täyteen savua hänen live-kitarasoolonsa aikana.
Kolmen muun Kiss-jäsenen kanssa Frehley julkaisi samannimisen sooloalbumin vuonna 1978. Hänen levynsä oli myydyin neljästä, ja albumin ainoa single – Russ Ballardin kirjoittama ”New York Groove”, jonka alun perin levytti Hello-yhtye – pääsi Yhdysvalloissa Top 20:een.
Freleyn lauluntekijän rooli yhtyeessä kasvoi vuonna 1979. Hän osallistui kolmella kappaleella vuoden 1979 Dynastyyn ja kolmella kappaleella vuoden 1980 Unmaskediin. Vaikka tämä ei ollut Kissin kaupallisesti menestyksekkäintä aikaa Yhdysvalloissa, bändi oli alkanut menestyä muissa maissa (lähinnä Australiassa, jossa Dynasty ja Unmasked ovat bändin myydyimmät albumit). Vaikka hänen lauluntekijän roolinsa Kississä kasvoi, Frehley huomasi olevansa yhä enemmän ristiriidassa bändin musiikillisen suunnan kanssa. Sen jälkeen kun Peter Criss äänestettiin ulos Kissistä vuonna 1980, Frehley sai usein 2-1 äänet bändin päätöksissä, sillä korvaava rumpali Eric Carr ei ollut Kissin osakas eikä hänellä ollut äänivaltaa. Frehleyn osallistuminen vuoden 1981 Music from ”The Elder” -albumin äänityksiin oli huomattavasti vähäisempää kuin aiemmilla albumeilla. Tämä johtui suurelta osin hänen tyytymättömyydestään bändin päätökseen tehdä konseptialbumi suoraviivaisen rock-albumin sijaan, ja myös siitä, että Frehley omien sanojensa mukaan hän ”ei ollut kovin hyvässä suhteessa” tuottaja Bob Ezriniin, joka leikkasi äänitetyistä kappaleista monia Frehleyn sooloja.
Vaikka Frehley esiintyi vuoden 1982 Greatest Hits -albumin Killersin ja studioalbumin Creatures of the Nightin kansikuvissa, hän ei osallistunut lainkaan Killersin tekemiseen, ja hänellä oli minimaalinen (ei musiikillinen) panos Creatures of the Nightiin. Frehleyn viimeiset esiintymiset yhtyeen kanssa olivat video kappaleeseen ”I Love It Loud”, sarja Euroopan promootioesiintymisiä marraskuussa 1982 ja yhtyeen haastattelu MTV:lle, joka mainosti yhtyeen maailmankiertuetta.
Sooloura/Frehley’s CometMuokkaa
Joulukuussa 1982 Kiss aloitti Creatures of the Night -kiertueen ilman Frehley’tä: hänen tilalleen tuli Vinnie Vincent. Frehley säilytti kuitenkin neljänneksen osuuden Kissin osakkuudesta vuoteen 1985 asti. Hän sai neljänneksen sekä Lick It Up- että Animalize-levyjen tuotoista, vaikka hän ei osallistunut kummankaan levyn tekemiseen.
Vuonna 1984 Frehley aloitti Kissin jälkeisen soolouransa kokoamalla bändin, johon kuului muun muassa rumpali Anton Fig (joka oli soittanut Frehleyn vuoden 1978 sooloalbumilla ja kahdella Kiss-albumilla). Basisti John Regan (joka oli työskennellyt Peter Framptonin kanssa), jonka Frehley tapasi vuonna 1980, oli myös yhtyeen alkuperäinen jäsen, kuten myös laulaja-kitaristi Richie Scarlet ja kosketinsoittaja Arthur Stead. Yhtye, jonka nimi vaihteli välillä ”Ace Frehley” ja Frehley’s Comet, äänitti useita demoja vuosien 1984 ja 1985 aikana. Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa livenä S.I.R. Studiosissa New Yorkissa 30. marraskuuta 1984 ja soitti kourallisen keikkoja Koillis-Yhdysvalloissa maaliskuussa 1985.
Muutaman epäonnistuneen levytyssopimusyrityksen jälkeen yhtye teki lopulta sopimuksen Megaforce Recordsin kanssa ja julkaisi ensimmäisen albuminsa Frehley’s Comet 7. heinäkuuta 1987. Albumin yhteistuottajana toimi Eddie Kramer, joka oli tuottanut useiden Kiss-albumien lisäksi Frehleyn vuoden 1978 albumin ja joitakin hänen vuosien 1984-85 demojaan. Fig, joka oli nyt David Lettermanin myöhäisillan televisio-ohjelman studiorumpalina, esiintyi albumilla, mutta ei pystynyt pitämään pysyvää sitoutumista kiertämiseen. Hän soitti vuoden 1987 kiertueella Yhdysvalloissa, kun Frehleyn yhtye soitti tuplalavalla Y&T:n kanssa, ja White Lion avasi keikat. Kun yhtye aloitti albumin nauhoitukset, Scarlet oli jättänyt yhtyeen muiden projektien vuoksi, ja hänen tilalleen tuli Tod Howarth. Lisäksi jossakin vaiheessa vuosien 1984-85 ensimmäisten Frehley’s Comet -keikkojen ja Megaforcen kanssa tehdyn sopimuksen välisenä aikana yhtyeestä oli tullut nelihenkinen, eikä Stead enää soittanut yhtyeessä.
Frehley’s Comet, sekoitus hard rockia ja popmetallia, oli Frehleylle menestyksekäs paluu musiikkielämään. Albumi nousi Billboard 200 -listan sijalle 43 (myyden lähes 500 000 kappaletta), ja single, Russ Ballardin cover ”Into the Night”, nousi Mainstream Rock Tracks -listan sijalle 27. ”Rock Soldiers” oli omaelämäkerrallinen kappale, joka oli kirjoitettu osittain Frehleyn huhtikuussa 1982 White Plainsissa, NY:ssä tapahtuneesta poliisin takaa-ajosta hänen ajaessaan DeLoreania ystävänsä kanssa. Video kappaleeseen ”Rock Soldiers” sai kohtalaista lähetystä MTV:llä, erityisesti Headbangers Ball -ohjelmassa.
Frehley’s Cometin positiivisista arvosteluista ja hyvistä albumimyynneistä huolimatta Frehley ei kyennyt ylläpitämään suurta kaupallista vauhtia. Kaksi Frehley’s Comet -albumia vuodelta 1988 – live-EP Live+1 ja toinen studioalbumi Second Sighting – olivat korkeimmillaan sijoilla nro 84 ja nro 81. Pari kiertuetta Alice Cooperin ja Iron Maidenin tukena päättyi ennenaikaisesti, ja bändi vetosi molemmissa tapauksissa maksujen puutteeseen.
Kääntääkseen yhtyeensä laskevan kaupallisen menestyksen Frehley luopui Frehley’s Comet -nimimerkistä ja julkaisi vuoden 1989 Trouble Walkin’ -levyn omalla nimellään. Tod Howarth ja Jamie Oldaker päättivät myös lähteä ennen albumin nauhoitusten aloittamista, ja heidät korvasivat Scarlet ja Sandy Slavin. Vaikka Trouble Walkin’ palasi perinteisempään hard rock -tyyliin, Trouble Walkin’ jatkoi laskevien myyntilukujen kaavaa, ja se saavutti korkeimmillaan sijan 102.
Eräs huomionarvoinen seikka Trouble Walkin’ -albumilla oli Peter Crissin vieraileva esiintyminen, joka lauloi taustalauluja useissa kappaleissa Sebastian Bachin ja muiden Skid Row’n jäsenten kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Criss ja Frehley olivat esiintyneet yhdessä albumilla sitten Kissin vuoden 1979 albumin Dynasty, vaikka Criss oli esiintynyt lyhyesti Frehley’s Cometin keikalla Los Angelesissa vuonna 1987, soittaen rumpuja ”Deuce” -kappaleen viimeisellä encorella. Frehley tekisi vastapalveluksen soittamalla sooloja Peter Crissin Cat #1 -albumilla TNT Recordsilla, joka julkaistiin vuonna 1994. Toisin kuin Frehleyllä oli Kissin (erityisesti Gene Simmonsin) kanssa hieman vihamielinen suhde koko 1980-luvun ajan, hän ja Criss olivat säilyttäneet hyvät suhteet vuosikymmenen aikana. Kesäkuussa 1995 Frehleyn ja Crissin yhtyeet lähtivät ”Bad Boys Tour” -kiertueelle, jossa Scarlet oli kitaristina, mikä merkitsi Frehleyn soolobändin loppua useiksi vuosiksi, sillä Kiss pian sen jälkeen yhdistyi uudelleen ja aloitti jälleen yhteiset kiertueet.
Reunion Kissin kanssaTiedosto
Vuonna 1996 Frehley palasi Kissin kanssa menestyksekkäälle jälleenyhdistymiskiertueelle, jolla kaikki yhtyeen kaikki neljä alkuperäisjäsentä soittivat livenä ensimmäistä kertaa alkuperäisen rumpalinsa, Peter Crissin, lähdön jälkeen, joka oli tapahtunut 1980. Kiertueen jälkeen he ilmoittivat, että alkuperäinen kokoonpano palaisi studioon äänittämään uutta albumia. Tuloksena syntynyttä Psycho Circus -levyä mainostettiin menestyksekkäällä maailmankiertueella, mutta pari vuotta myöhemmin paljastui, että Frehleyn ja Crissin osallistuminen levyn tekemiseen oli vähäistä. ”Into the Void”, joka oli Frehleyn ainoa panos levyllä, mukaan lukien laulu ja lead-kitaran tehtävät, uskotaan olevan ainoa kappale, jossa kaikki neljä alkuperäistä jäsentä esiintyivät. Suoritettuaan ”Farewell Tourin” Kissin kanssa vuoden 2001 lopulla Frehley jätti yhtyeen ja jatkoi soolouraansa. Lokakuussa 2018 hän yhdistyi jälleen Kissin kanssa Kiss Kruise -kiertueella.