Los Angeles-Angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) estäjiä saatetaan määrätä laajalti erittäin korkean verenpaineen ensimmäiseen hoitoon, mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei tarkoita, että lääkeryhmä olisi paras valinta.
The Lancet -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa annetaan tietoa eri verenpainelääkkeiden suhteellisesta turvallisuudesta ja tehosta, jotta apteekkarit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat tehdä parhaita hoitopäätöksiä.
UCLA:n tutkijoiden johtamaan tutkimukseen osallistui lähes viisi miljoonaa potilasta. Kirjoittajat huomauttavat, että ACE:n estäjät, suosituin verenpainetaudin ensilinjan hoito, eivät ole yhtä tehokkaita ja aiheuttavat enemmän haittavaikutuksia kuin tiatsididiureetit. Tutkimus osoitti, että tiatsididiureetteja saaneilla potilailla oli 15 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonitapahtumia kuin ACE:n estäjiä saaneilla potilailla, ja se viittasi siihen, että noin 3 100 merkittävää sydän- ja verisuonitapahtumaa olisi voitu välttää, jos ensikertalaisille potilaille olisi määrätty tiatsideja ACE:n estäjien sijasta.
”Verenpainetaudin optimaalisen monoterapian suhteen on edelleen epävarmuutta, ja nykyisissä ohjeissa suositellaan mitä tahansa ensisijaista ainetta ensilinjan lääkeryhmien tiatsidien tai tiatsidien kaltaisten diureettien, angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjien, angiotensiinireseptorin salpaajien, dihydropyridiinikalsiumkanavan salpaajien ja muiden kuin dihydropyridiinikalsiumkanavan salpaajien joukosta, jos ei ole olemassa samanaikaisia indikaatioita”, kirjoittavat tutkijat ja lisäävät, että satunnaistetuissa tutkimuksissa ei ole täsmennetty valintaa lisää.
Tutkimusryhmä kehitti kattavan kehyksen reaalimaailman näyttöä varten, joka mahdollistaa vertailevan tehokkuuden ja turvallisuuden arvioinnin monien lääkkeiden ja lopputulosten osalta miljoonia potilaita käsittävistä havainnointitiedoista minimoiden samalla luontaisen harhan. Tätä viitekehystä käytettiin sitten systemaattisessa, laajamittaisessa tutkimuksessa, jossa arvioitiin kolmen ensisijaisen päätetapahtuman – akuutti sydäninfarkti, sairaalahoito sydämen vajaatoiminnan vuoksi ja aivohalvaus – sekä kuuden toissijaisen tehokkuus- ja 46 turvallisuustapahtuman suhteellisia riskejä vertailemalla kaikkia ensilinjan luokkia. Vertailussa käytettiin kuuden hallinnollisen korvausvaatimuksen ja kolmen sähköisen potilastietokannan maailmanlaajuista verkostoa.
Tuloksena saadut arviot eivät yleensä osoittaneet tehokkuuseroja luokkien välillä. Poikkeuksena oli kuitenkin se, että tiatsidien tai tiatsidien kaltaisten diureettien ensisijainen teho oli parempi kuin ACE:n estäjien akuutin sydäninfarktin (riskisuhde 0,84; 95 %:n CI, 0,75-0,95), sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalahoitoon joutumisen (HR 0,83; 95 %:n CI, 0,74-0,95) ja aivohalvauksen (HR 0,83; 95 %:n CI, 0,74-0,95) riskien osalta alkuvaiheen hoidon aikana.
”Turvallisuusprofiilit suosivat myös tiatsideja tai tiatsidin kaltaisia diureetteja angiotensiinikonvertaasin estäjiin verrattuna”, kirjoittajat toteavat. ”Muut kuin dihydropyridiinikalsiumkanavan salpaajat olivat merkittävästi huonompia kuin neljä muuta luokkaa.”
”Tämä on merkittävä, massiivinen, monikansallinen tutkimus, joka on tuottanut näkemyksiä, jotka voivat antaa potilaille tietoa verenpainetaudin hoitoa koskevista valinnoista”, sanoi toinen kirjoittaja Harlan Krumholz, MD, SM, Yalen lääketieteellisestä tiedekunnasta. ”Erikoista ei ole ainoastaan koko, vaan myös kehittyneet menetelmät, jotka optimoivat tulosten luotettavuuden.”
Tutkijat arvioivat, että heidän käyttämänsä big data paljasti kuvioita, joiden havaitsemiseen olisi muuten tarvittu 22 000 tyypillistä havainnointitutkimusta.
” Klikkaa tästä palataksesi Weekly News Updateen.