Adenokarsinooma (”adeno” = ”rauhanen”, ”carcinoma” = epiteelin syöpä) on yleisin keuhkosyöpätyyppi Yhdysvalloissa, Japanissa ja suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa, joskin se on toiseksi yleisin keuhkosyöpämuoto itäisissä osissa Eurooppaa (levyepiteelisolusyövän jälkeen). Adenokarsinoomat ovat poikkeuksellisen heterogeenisia kasvaimia, joita esiintyy neljässä tärkeimmässä kudosarkkitehtuurissa (akinaarinen, papillaarinen, bronkioloalveolaarinen ja kiinteä) sekä useissa harvinaisemmissa muunnoksissa. Yleisimmin näissä leesioissa on kuitenkin kahden tai useamman alatyypin tai muunnoksen sekoitus, ja ne luokitellaan ”adenokarsinoomaksi, jossa on sekoittuneita alatyyppejä”.
Kiinassa, jossa tupakoitsijoita ja keuhkosyöpätapauksia on eniten maailmassa, akinaarinen kudosarkkitehtuurimalli on ylivoimaisesti yleisin histologinen alatyyppi adenokarsinoomassa, ja se käsittää noin 40 % kaikista adenokarsinoomista, ja sen ilmaantuvuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Euroopassa akinaarinen adenokarsinooma voi muodostaa hallitsevan arkkitehtuurimallin jopa 50-60 prosentissa kaikista adenokarsinoomista.
Kkeuhkojen akinaarinen adenokarsinooma on erittäin tappava sairaus. Viiden vuoden kokonaiselossaololuvut ovat noin 16-22 %. Yleisesti ottaen akinaarisen (tai papillaarisen) kuvion omaavien potilaiden eloonjääminen on kaikissa vaiheissa parempi kuin solidin kuvion omaavien potilaiden, mutta huomattavasti huonompi kuin bronkioalveolaarisen kuvion omaavien potilaiden. Eloonjääminen on huomattavasti parempi potilailla, joiden kasvaimet ovat hyvin erilaistuneita (eli rauhaset ja/tai tubulukset ovat kehittyneet täydellisemmin) kuin silloin, kun ne ovat huonosti erilaistuneita (eli joissa on alkeellisia rauhasia).
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että onkogeenit H-ras ja fes ovat tärkeitä onkogeneesin ajureita monissa akinaarityyppisissä keuhkosyövissä.