Kotitaloustutkimuksissa ilmoitetaan yleisesti sappikivistä johtuvasta sappikivusta, jonka oletettu syy on sappikivi. Kun sappikiviä ei ole tai muita poikkeavuuksia samanlaisen kivun mahdollisena syynä ei ole, tarvitaan erilainen lähestymistapa. Vaikka transabdominaalisella ultraäänitutkimuksella voidaan havaita 3-5 mm:n kivet, endoskooppisen ultraäänitutkimuksen tulo tarjoaa vielä paremman määritelmän < 3 mm:n mikrokiville. Duodenaalisella sapen aspiraatiolla voidaan lisäksi havaita kolesterolimikrolitiaasi tai bilirubiinirakeet, jotka ovat toinen mahdollinen sapen tyyppisen kivun ja ehkä jopa haimatulehduksen lähde. Vain tällä tavoin voidaan akalkulaarinen sappirakon sairaus määritellä selkeästi. Kolekystokiniinin stimuloiman sappirakon tyhjenemisen prosenttiosuutta on pidetty herkimpänä diagnostisena testinä ”sappidyskinesian” varalta, mutta sappirakon tyhjenemisen poikkeavuus voi johtua itse sappirakon sileän lihaksen viasta tai Oddin sulkijalihaksen kohonneesta tonuksesta. Kirurgisen toimenpiteen arvoa ei ole selvästi osoitettu. Laparoskooppinen kolekystektomia on kuitenkin lisännyt niiden potilaiden määrää, joilla on akalkuloottinen sappitauti ja joille tehdään leikkaus. Leikkauksessa on parasta käyttää sappirakon heikentynyttä tyhjenemistä leikkauskriteerinä, jolloin leikkaustulos paranee. Usein kolekystektomian jälkeen sappitiekipu ei poistu, mikä on niin sanottu kolekystektomian jälkeinen oireyhtymä. Koska sappirakko ei ole painesäiliö, Oddin sulkijalihas on sappitiehyiden paineen pääasiallinen määrittäjä. Oddin sulkijalihaksen toimintahäiriöitä esiintyy myös potilailla, joilla on ehjät sappitiet, ja ne voivat ilmetä kolekystektomian jälkeen. Sappitiemanometria on selventänyt, ketkä saattavat hyötyä sulkijalihaksen poistosta. Koledokoskintigrafia on ei-invasiivinen esitutkimus. Viskeraalisen yliherkkyyden kehittyminen ja tämän kokonaisuuden tarkempi määrittely on osoittanut, että joillakin näistä potilaista, joilla on Oddin sulkijalihaksen tyyppi III, toimintahäiriö näyttää johtuvan pohjukaissuolen hyperalgesiasta. On selvää, että sappirakon tyhjennyksen suorittamiseksi tarvitaan parempia kriteerejä ja parempia tekniikoita viskeraalisen yliherkkyyden havaitsemiseksi. Toiminnallinen sappikipu ilman sappikivitautia on kuitenkin selvä ilmiö ja haaste lääkäreille.