(mukailtu teoksesta ”American Board of Otolaryngology 1924-1999”, jonka ovat laatineet Robert W. Cantrell, MD ja Jerome C. Goldstein, MD)
Ensimmäinen virallinen ehdotus standardoidusta, määrätystä jatko-opintojaksosta lääketieteellisessä koulutuksessa tehtiin vuonna 1912 Triologisen seuran kokouksessa, ja se julkaistiin Laryngoscope-lehdessä vuonna 1913. American Academy of Ophthalmology and Otolaryngology (nämä kaksi akatemiaa erosivat muodollisesti toisistaan vuoden 1977 lopulla) hyväksyi tämän aloitteen perustamalla kaksi komiteaa tutkimaan tätä käsitettä ja laatimaan suunnitelman. Otolaryngologian komitea koostui Akatemian, American Laryngological Associationin, American Otological Societyn, AMA:n otolaryngologian jaoston ja Triological Societyn edustajista. Komitea laati, ei suinkaan kiistatta, suositellun opetussuunnitelman, jonka tulisi mahdollisuuksien mukaan kestää kolme vuotta. ABOto akkreditoi korva- ja kurkkutautien erikoislääkäriasemat vuoteen 1953 asti, jolloin Accreditation Council for Graduate Medical Educationin residenssikomitea (Residency Review Committee of the Accreditation Council for Graduate Medical Education) otti tämän tehtävän hoitaakseen.
Akatemian painostuksesta ABOto perustettiin vuonna 1924 kehittämään tutkintotutkintoa, jonka ensimmäinen koe järjestettiin vuonna 1926. Sertifiointikoe on kehittynyt vuosien varrella alkuperäisestä suullisesta kokeesta ja kirjallisesta histopatologian kokeesta. Useiden vuosien ajan ”käytännön kokeessa” käytettiin eri puolilla maata todellisia potilaita, joilla oli otolaryngologisia sairauksia. Nykyinen muoto, joka koostuu kirjallisesta monivalintakokeesta ja strukturoidusta suullisesta kokeesta, otettiin käyttöön 1970-luvulla, mutta sitä on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana parannettu merkittävästi.