Chicagon yliopistossa tehdyn uuden tutkimuksen tulokset osoittavat, että antibioottihoito voi parantaa pienten ihopaisumien paranemista.
Lääkäri lanseroi ja tyhjentää suurimman osan pienistä paiseista avohoidossa. Infektiot ovat yleensä Staphylococcus aureuksen aiheuttamia, ”joihin voi kuulua lääkkeille vastustuskykyinen metisilliinille vastustuskykyinen Staphylococcus aureus (MRSA)”, todetaan tutkimusta koskevassa lehdistötiedotteessa. Siksi Chicagon yliopiston tutkijat esittivät, että antibiootin lisääminen hoito-ohjelmaan voisi parantaa paranemisastetta.
Tutkimustaan varten tutkijaryhmä, jota johti lääketieteen tohtori Robert Daum, Chicagon yliopiston lastenlääketieteen professori, suoritti vuosien 2009 ja 2015 välisenä aikana monikeskuksisen, prospektiivisen, kaksoissokkotutkimuksen, johon osallistui 786 potilasta, joita hoidettiin avohoidossa paiseiden vuoksi. Osallistujista 505 oli aikuisia ja 281 lapsia. Osallistujista neljäsataa neljäkymmentäkahdeksan oli miehiä. Tutkimuksen mukaan ”potilaat ryhmiteltiin kirurgisesti tyhjennettävissä olevan paiseen, paiseen koon, ihoinfektiokohtien lukumäärän ja ei-purulenttisen selluliitin esiintymisen mukaan”. Mukaan otettiin ne osallistujat, joiden paise oli halkaisijaltaan enintään 5 cm.
Kokonaisuudessaan 388 potilaalla oli MRSA-isolaatteja, ja 527 potilaalla oli Staphylococcus aureus. Kaksi antibioottia, klindamysiini ja trimetopriimi-sulfametoksatsoli (TMP-SMX), ovat osoittautuneet tehokkaiksi MRSA-infektioita vastaan. Kun kaikkien potilaiden viilto ja tyhjennys oli tehty, ”kolmasosalle potilaista määrättiin klindamysiiniä. Toinen kolmannes sai TMP-SMX:ää. Loput kolmannes sai lumelääkettä (inaktiivista lääkettä)”. Kliininen parantuminen 7-10 päivän kuluttua hoidon päättymisestä oli ensisijainen lopputulos.
Tutkimustulokset osoittivat, että 10 päivän hoidon jälkeen ”klindamysiiniryhmän osallistujien parantumisprosentti oli samankaltainen kuin TMP-SMX-ryhmän osallistujien parantumisprosentti (221 osallistujaa 266:sta ja 215 osallistujaa 263:sta , vastaavasti; P = .73), ja parantumisprosentti oli kummassakin aktiivisen hoidon ryhmässä korkeampi kuin lumelääkeryhmässä (177 osallistujaa 257:stä , P<.001 molemmissa vertailuissa).”
Lisäksi ”niiden osallistujien keskuudessa, jotka olivat alun perin parantuneet, uudet infektiot yhden kuukauden seurannassa olivat harvinaisempia klindamysiiniryhmässä (15 osallistujaa 221:stä, 6.8 %) kuin TMP-SMX-ryhmässä (29 ryhmää 215:stä , P = 0,03) tai lumelääkeryhmässä (22 ryhmää 177:stä , P = 0,06).”
Tutkijoiden mukaan lievää tai kohtalaista ripulia ja pahoinvointia olivat yleisimmät haittavaikutukset.
Kenneth Bromberg, MD, kliinisen pediatrian professori Icahn School of Medicine at Mount Sinai -yliopistosta New Yorkissa, joka ei ollut mukana tutkimuksessa, totesi lehdistötiedotteessa, että tutkimuksen tulokset ”saavat ne lääkärit, jotka käyttävät vain salaojitusta, harkitsemaan uudelleen . Mielestäni lääkäreiden pitäisi tämän tutkimuksen perusteella hyväksyä antibioottien käyttö useimmilla potilailla.” Lisäksi tohtori Bromberg huomautti, että useimmat lääkärit noudattavat tätä käytäntöä jo nyt potilailla, joilla on diabetes tai immuunijärjestelmään liittyviä ongelmia.
Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (National Institutes of Health), ja sen ClinicalTrials.gov-numero on NCT00730028.