Taustaa: Tässä post hoc -analyysissä arvioitiin pitkäaikaisen aripipratsolihoidon turvallisuutta, siedettävyyttä ja tehoa joko bupropionin tai selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeet)/serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI-lääkkeet) lisähoitona potilailla, joilla oli merkittävä masennushäiriö (MDD).
Menetelmät: Tietoja de novo -potilaista (eivät osallistuneet kahteen aiempaan tutkimukseen), jotka osallistuivat 52 viikkoa kestäneeseen avoimeen turvallisuustutkimukseen, jossa lisättiin aripipratsolia sen jälkeen, kun oli dokumentoitu riittämätön vaste 1-4 masennuslääkehoidolle (ADT; SSRI, SNRI tai bupropioni), analysoitiin post hoc. Arviointeihin kuuluivat turvallisuus ja siedettävyys, seksuaalinen toimintakyky (Massachusetts General Hospital Sexual Functioning Inventory ) ja Clinical Global Impressions-Severity (CGI-S).
Tulokset: Neljäkymmentäseitsemän potilasta sai bupropionia plus aripipratsolia ja 245 sai SSRI/SNRI:tä plus aripipratsolia. 19 (40,4 %) ja 78 (31,8 %) suorittivat 52-viikkoisen hoidon loppuun, ja 46 ja 242 saivat ≥1 annoksen tutkimuslääkettä (turvallisuusnäyte). Mediaaniaika hoidon keskeyttämiseen (mistä tahansa syystä) oli 184,0 päivää. Kaiken kaikkiaan 97,8 %:lla bupropioniryhmän potilaista ja 93,8 %:lla SSRI/SNRI-ryhmän potilaista ilmeni ≥1 haittatapahtuma. Yleisimmät hoitoon liittyvät haittatapahtumat olivat väsymys (26,1 %) ja uneliaisuus (21,7 %) bupropionilla ja väsymys (23,6 %) ja akatisia (23,6 %) SSRI/SNRI:llä. Keskimääräinen kehonpainon muutos viikolla 52 (havaitut tapaukset) oli +3,1 kg bupropionilla ja +2,4 kg SSRI/SNRI:llä. Hoitoon liittyviä, mahdollisesti kliinisesti merkityksellisiä poikkeavuuksia paastoglukoosissa esiintyi 8,3 %:lla potilaista bupropionilla ja 17,4 %:lla SSRI/SNRI:llä; paaston kokonaiskolesterolin poikkeavuuksien esiintyvyys oli 25,0 % ja 34,7 %. Keskimääräinen (SE) muutos lähtötilanteesta paastoglukoosissa oli 1,4 (1,9) mg/dl bupropionilla ja 2,7 (1,5) mg/dl SSRI/SNRI:llä. Lähtötilanteen MGH-SFI-kohtien pistemäärät viittasivat lievempään heikentymiseen bupropionilla kuin SSRI/SNRI:llä; molemmissa ryhmissä useimmat MGH-SFI-kohdat paranivat viikolla 52. Keskimääräinen CGI-S-parannus viikolla 52 (viimeinen siirretty havainto) oli -1,4 bupropionilla ja -1,5 SSRI/SNRI:llä (tehokkuusnäyte).
Päätelmät: Pitkäaikaisessa täydentävässä aripipratsolihoidossa ei ollut odottamattomia haittavaikutuksia, kun sitä lisättiin joko bupropioniin tai SSRI/SNRI-lääkkeisiin, ja oireiden paraneminen oli samanlaista ADT-ryhmien välillä. Masennuslääkkeitä käyttävien MDD-potilaiden seksuaalinen toiminta parani myös hieman aripipratsolin lisäämisen jälkeen.
Tutkimuksen rekisteröinti: ClinicalTrials.gov: NCT00095745 (9. marraskuuta 2004).