Arkistopommien ensisijainen hyökkäysväylä ovat sähköpostit, joihin ne on liitetty. Tällainen sähköposti ei ole kovin suuri, eikä se aiheuta mitään ensi silmäyksellä havaittavaa uhkaa.
Arkistopommeja ei ole ensisijaisesti tarkoitettu käyttäjän purettavaksi, vaan ne kohdistuvat pääasiassa virustorjuntaohjelmiin: Nämä tarkistavat tiedostot – myös arkistoissa olevat tiedostot – usein heti, kun ne vastaanotetaan. Tätä varten arkistot on purettava väliaikaiseen säilytystilaan. Vaarana on, että puretut tiedostot täyttävät keskusmuistin tai kiintolevyn ja pysäyttävät järjestelmän kokonaan. Lisäksi skannausprosessi vaatii paljon laskenta-aikaa. Toisaalta rekursiivisten arkistopommien tapauksessa järjestelmä pysyy yleensä toimintakykyisenä, mutta virustarkastaja ei voi koskaan suorittaa tehtäväänsä (eli skannata arkistoa). Tällainen arkistopommi voidaan torjua antamalla virustorjuntaohjelmiston skannata saapuvat arkistot vain tiettyyn syvyyteen asti. Hyökkäys on siis yritys palvelunestohyökkäykseen.
Arkiston attribuuttien kokotietojen kyseenalaistamisesta ei ole mitään lisähyötyä, koska niitä voidaan manipuloida esimerkiksi hex-editorilla.