Arkistosta, 1860: Abraham Lincoln valittiin presidentiksi

R.M.S. SALSETTE:N SAAPUMINEN EUROOPPALAISEN POSTIN KANSSA.

Salsette englantilaisen postin kanssa 26. marraskuuta saapui varhain eilen illalla Hobson’s Bayhin.

YHDISTYNYT VALTAKUNTA – 6. marraskuuta 1860

Hra Lincoln on valittu Yhdysvaltain presidentiksi ja Hamlin varapresidentiksi. New Yorkissa herra Lincolnin enemmistö oli 10 000. Republikaanit ovat voittaneet suurelta osin aiemmat enemmistöt.

Juuri Yhdysvaltain presidentiksi valitusta herra Abraham Lincolnista kerrotaan seuraavassa New Yorkista tulleessa kirjeessä, joka on julkaistu Opinion Nationale -lehdessä: ”Hän on syntynyt Hardemin kreivikunnassa Kentuckyssa helmikuun 12. päivänä 1809. Hänen isoisänsä, joka muutti Virginiasta tuohon osavaltioon vuonna 1781, joutui intiaanien surmaamaksi, kun hän oli mukana raivaamassa maitaan. Hänen poikansa, joka oli hänen laillaan hyvin köyhä, kuoli myös ennenaikaisesti ja jätti jälkeensä lesken ja muutamia lapsia, joista yksi oli silloin kuusivuotias Abraham. Leski lapsineen asettui jonkin ajan kuluttua asumaan Indianan eteläosaan, ja siellä Abraham saavutti ajan mittaan miehen aseman.

Kasvultaan hän on lähes jättiläismäinen, sillä hän oli 6 jalkaa. 3in. Hänen äitinsä pystyi antamaan hänelle vain vähän koulutusta; itse asiassa hän kävi koulua vain kuusi tai kahdeksan kuukautta. Hän oli maataloustyöntekijä, puunhakkaaja ja laivuri Wabashilla ja Mississippillä. Vuonna 1830 hän lähti Illinoisin osavaltioon ja ansaitsi elantonsa vuoden ajan työskentelemällä työläisenä pelloilla; sitten hän sai työpaikan kauppiaana ja värväytyi sen jälkeen vapaaehtoiseksi komppaniaan, joka koottiin New Salemissa osallistuakseen Floridassa käytyyn sotaan intiaaniheimoja vastaan, joita johti päällikkö nimeltä Mustahaukka. Hän palveli ansiokkaasti ja hänet ylennettiin kapteeniksi.

Palattuaan Illinoisiin hän asettui asumaan pääkaupungin Springfieldin lähelle ja on siitä lähtien asunut siellä. Vuonna 1862 hän oli ehdolla osavaltion lainsäätäjäksi, mutta epäonnistui. Seuraavana vuonna hänet kuitenkin valittiin, ja hän istui neljä istuntokautta. Koko tämän ajan hän opiskeli lakia, ja hänestä tuli asianajaja, jota hän harjoitti suurella menestyksellä Springfieldin asianajajana.

Politiikassa, johon hän kiinnitti suurta huomiota ammattiaan harjoittaessaan, hän liittyi Whig-puolueeseen ja oli Henry Clayn lämmin kannattaja. Vuonna 1846 hänet valittiin kongressiin, johon hän kuului vuoteen 1849 saakka. Hän oli vankka abolitionisti ja ilmaisi toistuvasti mielipiteensä orjuudesta. Myrskyisissä keskusteluissa, joita käytiin Wilmot-provisoosta, hän osallistui aktiivisesti ja äänesti peräti 42 kertaa kyseisen toimenpiteen puolesta. Hän vastusti Meksikon kanssa käytävää sotaa perustuslain vastaisena.

Vuosina 1840-1854 hän pysytteli poissa poliittiselta areenalta ja omistautui yksinomaan ammattinsa harjoittamiselle. Vuonna 1864 hän oli whigien ehdokas osavaltionsa senaattoriksi, mutta hävisi. Vuonna 1856 hänen nimensä oli Illinoisin äänestäjien listan kärjessä, ja he äänestivät Fremontin puolesta Buchanania vastaan.

Vuonna 1858 osavaltion republikaanikonventti nimitti hänet yksimielisesti Douglasin seuraajaksi senaattoriksi, ja hänen ja kyseisen herrasmiehen välillä käytiin lämmin kilpailu. Molemmat vierailivat osavaltion kaikissa osissa pitämässä puheita väestölle; Lincoln julisti rohkeasti orjuuden lakkauttamista ja Douglas puolusti niin sanottua maanomistajien itsemääräämisoikeutta. Onni oli silloin herra Lincolnille epäsuotuisa, sillä hänen vastustajansa oli valittu.”