Olfactionin (haju) ja kemesteesin (ärsytyksen) herkkyyttä arvioitiin 2-propanonille (asetonille) ja 1-butanoliin 2-propanonille (asetonille) asetonille altistuneille työläisille; N = 32) työpäivän aikana ja altistumattomia henkilöitä (microES; N = 32). Ärsytysherkkyyttä arvioitiin menetelmällä, joka perustuu yksilöiden kykyyn paikallistaa ärsyttävät aineet kehossa. Kun haihtuvaa yhdistettä hengitetään toiseen sieraimeen ja ilmaa toiseen sieraimeen, ärsytetty puoli voidaan määrittää (lateralisoida) vasta sen jälkeen, kun pitoisuus saavuttaa tason, joka stimuloi kolmoishermoa (ärsytys); pelkkää hajuaistia stimuloivia yhdisteitä ei voida lateralisoida. Intranasaaliset lateralisaatiokynnykset tarjoavat objektiivisen mittarin haihtuvien yhdisteiden aiheuttamalle sensoriselle ärsytykselle. Testitulokset osoittivat, että butanolin haju- tai lateralisaatiokynnykset eivät eronneet AEW:n ja mikroES:n välillä. AEW:n asetonin hajukynnykset (855 ppm) olivat korkeammat kuin mikroES:n (41 ppm), samoin kuin lateralisaatiokynnykset (36 669 ppm ja 15 758 ppm). AEW:ssä työperäisen altistumisen taso ei korreloinut kynnysarvojen kanssa. Muut mittaukset osoittivat, että microES käytti enemmän ärsytyksen kuvaajia kuin AEW kokeissa, joissa asetonipitoisuus oli alle lateralisaatiokynnyksen. Tämä on huomionarvoista, koska microES sai pienempiä asetonipitoisuuksia arvioitavaksi kuin AEW. Nämä tulokset viittaavat siihen, että asetonialtistukset aiheuttavat asetoniherkkyyden muutoksia, jotka ovat spesifisiä asetonille. Kaikki lateralisointitekniikalla aistimusärsytystä aiheuttavat asetonipitoisuudet olivat selvästi yli nykyisten työperäisen altistumisen standardien. Tämä tutkimus osoittaa, että asetoni on heikko sensorinen ärsyttäjä ja että sensorinen sopeutuminen on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa sen yleiseen ärsyttävyyteen.