Kliininen merkitys
ASA on yksi maailman yleisimmin nautituista lääkkeistä. Tämä lääke aiheuttaa harvoin silmäongelmia normaaliannoksilla; suuremmilla annoksilla ongelmista voi kuitenkin tulla kliinisesti merkittäviä. Tämä lääke voi erittyä kyyneliin, joten ohimenevää näön heikkenemistä, okulaarisiccan pahenemista ja keratiittia voi esiintyä. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä ohimenevää likinäköisyyttä. On hyvin dokumentoituja tapauksia spontaaneissa raporteissa, joissa on useita uusintahaastetietoja, että ASA voi aiheuttaa 3-4 viikkoa kestävää näön heikkenemistä jopa yhden annoksen jälkeen. Idiosynkraattisia tai yliherkkyysreaktioita esiintyy. Alttiimpia näille ovat keski-ikäiset naiset ja ne, joilla on astma, krooninen urtikaria, nuha tai aiemmin esiintynyt nenän polyyppi. Nämä yliherkkyysreaktiot voivat koskettaa monia elinjärjestelmiä, mutta silmän kannalta katsottuna niihin liittyy pääasiassa allergisia silmäreaktioita. On ehdotettu, että sarveiskalvon luovuttajilla, jotka saavat suuria annoksia ASA:ta, saattaa esiintyä lääkkeen sytotoksisia pitoisuuksia luovuttajan siirteen endoteelissä.
Kahdessa suuressa tutkimuksessa, Beaver Dam -tutkimuksessa ja European Eye -tutkimuksessa, ASA:n on kummassakin todettu olevan mahdollinen yhdysvaikuttaja silmänpohjan makulaarisen rappeuman synnyssä.1,2,3 Beaver Dam -tutkimuksessa ei havaittu vaikutusta 5 vuoden ASA:n käytön jälkeen; 10 vuoden säännölliseen ASA:n käyttöön liittyi kuitenkin pieni mutta tilastollisesti merkitsevä lisäys myöhäisen ja neovaskulaarisen ikääntymiseen liittyvän makuladegeneraation (AMD) riskiin.1 Eurooppalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että ASA:n tiheä käyttö liittyi varhaiseen AMD:hen ja märkään myöhäiseen AMD:hen, ja kertoimen suhde kasvoi tiheyden ja kulutuksen lisääntyessä.2 Molemmat ryhmät totesivat, että näiden löydösten jatkoarvioinnit ovat aiheellisia. Uudemmissa tutkimuksissa kiistetään, että ASA vaikuttaa sekä AMD:n kuivien että märkien muotojen sekä diabeettisen retinopatian aiheuttamiseen tai etenemiseen.3-7
Tämä lääke lisää verenvuotoaikaa, vähentää verihiutaleiden tarttuvuutta ja voi aiheuttaa hypoprothrombinemiaa. Se voi estää peruuttamattomasti verihiutaleiden aggregaation vaikutuksen kohteena olevan verihiutaleen 10 päivän eliniän ajan. Sidekalvon tai verkkokalvon verenvuodot ovat kliinisestä näkökulmasta katsottuna suurempia ASA:ta käyttävillä potilailla, ja selvästi silmäleikkauksissa verenvuoto pitkittyy. Tästä huolimatta silmäkirurgien keskuudessa vallitsee huomattavia erimielisyyksiä siitä, pitäisikö ASA lopettaa ennen silmäleikkausta; useimmat kirurgit eivät kuitenkaan lopeta ASA:n käyttöä.8,9 Parkin ym. huomauttivat, että jotkut silmäkirurgit rajoittavat tarvittaessa ASA:n käyttöä preoperatiivisesti ja välittömästi postoperatiivisesti.10 ASA:n käyttö eksudatiivisessa AMD:ssä ei yleensä ole vasta-aiheista. Wilson ym. havaitsivat ASA:n suojaavan suonikalvon neovaskularisaatiota AMD-potilailla.11 Kun ASA:ta käytettiin diabeteksen yhteydessä, Banerjee ym. havaitsivat, että ensikertalaisten lasiaisverenvuotojen ilmaantuvuus ei lisääntynyt.12
Spontaaneista tapausselostuksista, joissa on esiintynyt ASA:n käyttöön liittynyttä periorbitaalista tai silmänympärysluomen ödeemaa, on olemassa melkein 4000 raporttia. Berges-Gimeno ym. osoittivat, että tämä piti paikkansa vain, jos potilas käytti useampaa kuin yhtä ei-steroidista tulehduskipulääkettä.13
Ranchod ym. ovat osoittaneet, että ASA:ta käyttävät potilaat tarvitsevat enemmän fotodynaamista hoitoa (verteporfiini) ja että heidän hoitotuloksensa ovat huonommat kuin ASA:ta käyttämättömien potilaiden.14 He katsoivat, että tämä johtuu mahdollisesti ASA:n vaikutuksesta verihiutaleiden aggregaation estoon ja että se siten heikentää fotodynaamisen hoidon tehoa.
ASA:n rooli okulaarisiccan aiheuttajana on sekava. Kaksi Beaver Dam -tutkimusta sekä Smidt et al. ovat osoittaneet, että ASA voi aiheuttaa silmien kuivumista.1,15-17. Foong et al ja Tong et al havaitsivat päinvastaista.18,19 Kyselylomakkeeseen perustuvassa singaporelaisessa malaijilaisessa silmätutkimuksessa, johon osallistui 3280 henkilöä, 2,5 %:lla ASA:ta saaneista osallistujista oli oireileva kuivasilmäisyys, kun taas 6,5 %:lla oli oireilevaa kuivasilmäisyyttä ilman ASA:ta.18 He päättelivät, että ensinnäkin ASA erittyy kyyneliin ja sillä voi olla suora anti-inflammatorinen vaikutus silmän pintaan; toiseksi sillä voi olla suora vaikutus kyynelrauhaseen estämällä lysosomaalisten hydrolaasien tai β-heksosaminidaasin vapautumista kyynelkalvoon; ja kolmanneksi ASA voi systeemisesti tukahduttaa syklooksegenaasi-2:ta (COX-2) immuunijärjestelmässä. Siksi asiasta vallitsee erimielisyys; loppujen lopuksi ASA:lla voi olla merkitystä kuivasilmäisyyden haihdutusmuodossa (mekaaninen vaikutus – kiteet kyynelfilmissä), mikä pahentaa siccaa, mutta sillä voi mahdollisesti olla merkitystä kuivasilmäisyyden tulehduksellisessa muodossa.20
Toksisuutta voi aiheutua suurentuneista annoksista kivun hallitsemiseksi, ristiyliherkkyydestä, additiivisista vaikutuksista muiden steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden kanssa, itsemurhayrityksistä ja muista lääkeaineista, joiden vaikutuksesta ASA pääsee helpommin veri-aivoesteen läpi. ASA vaikuttaa toksisissa tiloissa takaraivon näköaivokuoreen aiheuttaen 3-24 tuntia kestävää ohimenevää sokeutta, laajentuneita pupilleja (jotka reagoivat valoon), kapeaa verkkokalvon verisuonipuuta, värinäköhäiriöitä, nystagmusta ja näköhermon surkastumista. Harvoin voi esiintyä tuikkivaa skotoomaa, diplopiaa, papillödeemaa, värinäköhäiriöitä, pupillimuutoksia ja näkökenttäongelmia. Christen et al. ehdottivat pientä lisääntynyttä harmaakaihin riskiä kroonisen ASA:n käytön yhteydessä.21
Sacca et al. huomauttivat 1-3-prosenttisen ASA-kollyyriumin turvallisuudesta silmään allergisen sidekalvotulehduksen hoidossa.22 Kuten itsemurskautumisessa, ”murskatut” tabletit voivat kuitenkin aiheuttaa mekaanisia hiertymiä aiheuttaen haavaumia, sekundaarisia infektioita ja jopa silmän menetyksen. ASA:ta on harkittava kaikissa itsensä silpomisen aiheuttamissa silmätapauksissa.