Ruokatorven ahalasia on sairaus, jolle on ominaista ruokatorven heikentynyt peristaltiikka ja ruokatorven alemman ruokatorven sulkijalihaksen ei-relaksaatio tuntemattomin syin. Taudin kliininen ilmenemismuoto on epäspesifinen (esim. laihtuminen, oksentelu ja jatkuva yskä); nimittäin taudin varhainen diagnosointi on usein vaikeaa. Taudin viivästyneen diagnoosin tiedetään heikentävän potilaiden elämänlaatua. On tarpeen tunnistaa diagnostiset tekijät, jotka voivat aiheuttaa diagnoosin viivästymisen. Tässä tutkimuksessa keräsimme tietoja 38 potilaasta, joilla oli akalasia, ja etsimme diagnostisia tekijöitä, jotka liittyvät viivästyneeseen diagnoosiin (eli ≥ 6 kuukautta ensimmäisestä sairaalakäynnistä diagnoosiin). Mukaan otetuille potilaille, joilla oli diagnosoitu ahalaasia ruokatorven manometrialöydösten perusteella, oli tehty kirurginen myotomia. Tämän seurauksena ahalaasian diagnoosi oli todennäköisesti viivästynyt, kun lääkäri, joka oli ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä potilaaseen, ei tehnyt bariuminielutestiä (p < 0,0001) tai rintakehän TT-kuvausta (p < 0,01) ajoissa. Niistä potilaista, joiden diagnoosi oli viivästynyt (n = 15), yhdellekään ei tehty bariuminielutestiä tai rintakehän TT-kuvausta 6 kuukauden kuluessa ensimmäisestä sairaalakäynnistä. Mukaan otettujen 38 potilaan perusteella arvioitu ahalaasian diagnostisten tutkimusten herkkyys oli yli 80 % bariuminielutestin ja rintakehän tietokonetomografian osalta, mutta vain 50-81 % endoskopian osalta. Akalasian viivästyneen diagnoosin välttämiseksi bariuminielutestin tai rintakehän tietokonetomografian suorittaminen ajoissa rutiininomaisen endoskopian lisäksi näyttää olevan erittäin tärkeää.