Ruoka-aineallergian diagnosoinnin kultainen standardi on oraalinen ruoka-ainehaaste (OFC) . OFC edellyttää kuitenkin epäillyn syyllisen elintarvikkeen nauttimista ja voi aiheuttaa akuutin allergisen reaktion, joka voi olla vakava . Tästä syystä OFC on suoritettava valvotussa ympäristössä, jossa on tilat ja asiantuntemus allergisten reaktioiden ja anafylaksian hoitamiseksi, jos niitä ilmenee. OFC voi aiheuttaa huomattavaa ahdistusta potilaille, vanhemmille ja jopa hoitohenkilökunnalle, koska siihen liittyy huomattava riski. Näin ollen ruoka-aineallergian diagnoosi vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan siten, että äskettäin on todettu vakuuttavasti IgE-välitteinen allerginen reaktio syylliselle elintarvikkeelle, johon liittyy näyttöä IgE-herkistymisestä samalle elintarvikkeelle ihopistokokeella (SPT) ja/tai seerumin spesifisen IgE:n (sIgE) avulla. OFC on varattu tapauksiin, joissa SPT:n ja/tai sIgE:n tulokset ovat epäselvät. Tietoisuuden lisääntyessä ja ruoka-aineallergian ja ruoka-aineyliherkkyyden yleistymisen myötä yhä useammat potilaat testataan ruoka-aineallergian varalta. SPT- ja sIgE-tulosten tulkinta voi olla erityisen haastavaa, jos allergiseen reaktioon johtanutta oraalista altistumista allergeenisille elintarvikkeille ei ole todettu tai jos kliinisiä oireita ei ole ilmennyt. Imeväiset ja pikkulapset, jotka eivät ole koskaan syöneet tiettyjä allergisoivia elintarvikkeita, muodostavat huomattavan osan allergiaklinikoilla käyvistä potilaista, ja he tarvitsevat usein OFC-tutkimuksen allergisen tilan selvittämiseksi. Tämä lisää OFC:n kysyntää. Allergiapalveluilla on vaikeuksia vastata tähän kysyntään, ja potilaat saattavat joutua odottamaan useita kuukausia ennen kuin heille tarjotaan tarkka diagnoosi ruoka-aineallergiasta tai ruoka-aineiden sietokyvystä OFC:n avulla, mikä voi johtaa tarpeettomiin ruokavaliorajoituksiin ja diagnoosin epävarmuuteen liittyvään huomattavaan ahdistukseen. OFC on myös kultainen standardi arvioitaessa ruoka-allergian häviämistä, määritettäessä kynnysannosta ja seurattaessa kliinistä vastetta ruoka-allergian immunomoduloiviin hoitoihin. Tutkimustutkimuksissa allergisille potilaille joudutaan usein tekemään toistuva OFC sen arvioimiseksi, onko kliininen tilanne parantunut.
Koska BAT on funktionaalinen määritys, se voi muistuttaa läheisemmin potilaiden kliinistä fenotyyppiä kuin allergiatestit, jotka vain havaitsevat allergeenispesifisen IgE:n läsnäolon. Yksinkertaisesti sanottuna BAT voidaan nähdä OFC:nä koeputkessa, jossa sen sijaan, että lapselle annettaisiin ruokaa suun kautta, akuutteihin allergisiin reaktioihin osallistuvat basofiilit altistetaan ruokauutteelle koeputkessa. Analogiasta huolimatta näiden kahden menetelmän ja niiden kliinisten sovellusten välillä voidaan havaita eroja, ja tässä yhteydessä herää kysymys siitä, voiko BAT uskollisesti jäljitellä kultaista standardia OFC:tä, eli voiko BAT toistaa in vitro allergisen reaktion, joka tapahtuu in vivo positiivisen OFC:n aikana.
Basofiilien aktivaatiotesti
BAT on virtaussytometriaan perustuva määritys, jossa mitataan aktivaatiomarkkereiden ilmentymistä basofiilien pinnalta allergeenin aiheuttaman stimulaation jälkeen -Kuva 1. Positiivista basofiilien aktivaatiotestiä voidaan pitää in vitro akuutin allergisen reaktion korvikkeena in vivo. Hymenopteramyrkylle allergisia potilaita koskevassa tutkimuksessa havaittiin basofiilien aktivaatiomarkkereiden nousevaa säätelyä sekä in vitro keltatakki- tai hunajamehiläismyrkkyjen stimulaation jälkeen että ex vivo positiivisen pistohaasteen jälkeen. Samassa tutkimuksessa kliininen oirekuva (systeeminen reaktio vs. laaja paikallinen reaktio) ja BAT-tulokset olivat yleisesti ottaen yhteneväiset, mikä viittaa siihen, että BAT on mahdollinen anafylaksian biomarkkeri. Myös ruoka-aineallergisilla potilailla BAT-tulosten ja OFC:n tulosten välillä havaittiin hyvä yhdenmukaisuus. Alfa-gal-allergisilla potilailla, joilla oli viivästyneitä välittömiä allergisia reaktioita punaiselle lihalle, basofiilien aktivoituminen ex vivo eri ajankohtina kerätyssä veressä oli yhteneväinen systeemisten allergisten reaktioiden kehittymisen kanssa in vivo OFC:n aikana. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat basofiilien roolia ruoan aiheuttamissa IgE-välitteisissä allergisissa reaktioissa ja anafylaksiassa.
Kuvio 1
Kuvio 1
Kuvio 1
kuvio 1
kaavio bakteriologisesta bakteriologisesta bakteriologisesta testistä. Kun verisoluja on stimuloitu allergeenilla tai kontrolleilla, verisolut värjätään fluorokromiin yhdistetyillä vasta-aineilla, joiden avulla solut voidaan tunnistaa ja mitata aktivaatiomarkkereiden ilmentyminen virtaussytometrillä
Kokoveren basofiilien tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia solupintamarkkereita, kuten IgE:tä, CD123:ta (HLA-DR:n kanssa), CCR3:a tai CRTH2:ta (CD3:n kanssa) tai CD203c:tä.
Perifeerisessä veressä IgE havaitaan basofiileistä, dendriittisoluista, eosinofiileistä, monosyyteistä, makrofageista, B-soluista ja verihiutaleista, joten se ei ole spesifinen basofiileille. CD123 on IL-3-reseptorin matala-affiniteettinen (α) alayksikkö. Sitä ilmentyy runsaasti plasmasytoidisissa dendriittisoluissa ja basofiileissä ja vähän monosyyteissä, eosinofiileissä, myeloidisissa dendriittisoluissa ja hematologisten esisolujen alaryhmissä. Lisävärjäys HLA-DR:llä erottaa toisistaan HLA-DR-negatiiviset basofiilit ja HLA-DR-positiiviset dendriittiset solut ja monosyytit. CCR3 on C-C-tyypin kemokiinien (esim. eotaksiini, MCP ja RANTES) reseptori, ja se ilmentyy voimakkaasti basofiileissä ja eosinofiileissä mutta myös Th1- ja Th2-soluissa. CRTH2 on toinen merkkiaine, jota basofiilit, eosinofiilit ja T-solut ilmentävät, ja näin ollen CCR3:n tavoin se edellyttää T-solumerkkiainetta, kuten CD3:a, basofiilien erottamiseksi T-soluista. CD203c ilmentyy konstitutiivisesti ja spesifisesti basofiileissä, ja siksi sitä voidaan käyttää yksittäisenä tunnistemerkkiaineena tai yhdessä muiden merkkiaineiden kanssa.
Allergeenin aiheuttaman stimulaation jälkeen eri proteiinien, nimittäin CD63:n ja CD203c:n, ilmentyminen basofiilien pinnalla säätäytyy. CD63 on lysosomaalinen assosioitunut kalvoproteiini (LAMP), joka ei ilmentynyt lepäävien basofiilien pinnalla vaan ainoastaan solujen sisällä olevien granuloiden kalvolla . Kun rakeet sulautuvat basofiilien plasmakalvoon degranulaation aikana, CD63 ekspressoituu basofiilien pinnalle . CD203c on entsyymi, joka pilkkoo fosfodiesteri- ja fosfosfaattisidoksia ja irrottaa hydrolyyttisesti 5′-nukleotideja peräkkäin oligonukleotidien 3′-hydroksipääteistä. Se ilmentyy yksinomaan ja konstitutiivisesti vähäisessä määrin basofiilien ja syöttösolujen pinnalla, ja sen ilmentyminen lisääntyy solujen aktivoituessa. Basofiilien aktivaatiomarkkerit näyttävät muodostavan kaksi erillistä markkeriryhmää, jotka säätyvät samanaikaisesti: toinen sisältää CD63:n, CD107a:n ja CD107b:n ja toinen CD203c:n, CD13:n ja CD164:n . CD63 ja CD203c ovat yleisimmin käytettyjä basofiilien aktivaatiomarkkereita.
BAT:n laboratoriomenetelmä koostuu kolmesta vaiheesta: solustimulaatiosta, solujen värjäyksestä ja virtaussytometriasta – kuva 1. Veri on käsiteltävä mahdollisimman pian verinäytteenoton jälkeen, sillä basofiilit menettävät elinkelpoisuuttaan ja reaktiivisuuttaan ajan myötä. Tutkimuksia on kuitenkin tehty näytteillä, joita on säilytetty +4 °C:ssa jopa 24 tuntia. BAT:ia varten tarvitaan pieni määrä verta (noin 1-2 ml olosuhteiden määrästä riippuen). Solustimulaatioon voidaan käyttää raakoja allergeeniuutteita tai puhdistettuja tai rekombinantteja allergeeneja. Erilaisia allergeenipitoisuuksia olisi käytettävä, koska basofiilien herkkyys spesifiselle allergeenistimulaatiolle vaihtelee potilaskohtaisesti.
BAT:n tulokset voidaan määrittää määriteltyä aktivaatiomarkkeria ekspressoivien basofiilien prosentuaalisena osuutena tai keskimääräisenä fluoresenssin intensiteettinä (MFI, Mean Fluorescence Intensiteetillä) laskemalla stimulaatioindeksi eli valitun olosuhteen MFI:n ja negatiivisen kontrollin MFI:n välinen suhde. Ensin mainittua käytetään yleensä CD63:n osalta, koska CD63 ei ilmentynyt lepotilassa olevissa soluissa ja sen ilmentyminen aktivaation jälkeen on bimodaalista. Jälkimmäistä käytetään yleensä CD203c:n osalta, joka ilmentyy jo lepotilassa olevissa soluissa ja sen lisääntyminen allergeenistimulaation jälkeen on unimodaalistaKuva 2.
Dotplotit ja histogrammit, jotka kuvaavat CD63:n ja CD203c:n ilmentymää basofiilien pinnalla eri olosuhteissa. Esitetään stimuloimattomat solut (negatiivinen kontrolli) ja maapähkinällä tai anti-IgE:llä stimuloidut solut (positiivinen kontrolli). CD63:n ilmentyminen mitataan positiivisten basofiilien prosenttiosuutena (vasen paneeli) ja CD203c:n ilmentyminen mitataan stimulaatioindeksinä (SI), ts. stimuloitujen solujen ja negatiivisen kontrollin keskimääräisen fluoresenssin intensiteetin suhde (oikea paneeli)
Allergisilla potilailla allergeenin aiheuttama basofiilien aktivaatio johtaa tyypillisesti kellomuotoiseen annos-vastekäyrään, jossa allergeenin lisääntyvät konsentraatiot (tavallisesti 5 – 6 log-eron suuruiset) johtavat basofiilien aktivaatiomarkkereiden ilmentymisen asteittaiseen kasvuun, kunnes ne saavuttavat tasotason (plateaun) – kuva. 3.
Basofiilireaktiivisuus ja basofiilien herkkyys. Kuvassa on esitetty kaksi esimerkkiä basofiilien aktivaation annos-vastekäyristä kahden eri potilaan eri allergeenipitoisuuksilla tapahtuneen stimulaation jälkeen. CD63+-positiivisten solujen osuus mittaa basofiilien reaktiivisuutta ja EC50, efektiivinen pitoisuus 50 %:ssa maksimaalisesta aktivaatiosta, mittaa basofiilien herkkyyttä
Basofiilien vaste allergeenille vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Tämän heterogeenisuuden ilmaisemiseksi ja basofiilivasteiden vertailemiseksi eri potilaiden välillä voidaan annos-vastekäyrään perustuen määrittää erilaisia parametreja, kuten CD-max ja EC50 (50 %:n tehokas pitoisuus) tai CDsens. CD-max on maksimaalinen aktivaatio ja vastaa aktivoituneiden basofiilien suurinta osuutta millä tahansa allergeenipitoisuudella. EC50 on efektiivinen annos 50 %:ssa maksimaalisesta aktivaatiosta, ja se voidaan esittää myös CDsens-arvona. Johanssonin ensimmäisenä kuvaama CDsens on puolimaksimaalisen tehokkaan pitoisuuden käänteisluku, eli pitoisuus, jossa basofiilien aktivaatio on puolet maksimaalisesta aktivaatiosta, kertaa 100, ja se voidaan laskea kaavalla: CDsens = 1/EC50 × 100. CDmax ja CDsens ovat basofiilien reaktiivisuuden ja basofiilien herkkyyden mittareita. Basofiilireaktiivisuus voidaan määritellä basofiilien aktivaatioasteeksi eli aktivoituneiden basofiilien osuudeksi, ja se voidaan mitata myös CD63-positiivisten basofiilien prosentuaalisena osuutena eri allergeenipitoisuuksilla tai CD63-positiivisten prosentuaalisen osuuden suhteena allergeenin ja anti-IgE:n stimuloinnin jälkeen. Basofiilien herkkyys viittaa allergeenin pitoisuuteen, jossa basofiilit aktivoituvat, ja se voidaan ilmaista prosentteina suurimmasta tehokkaasta annoksesta (esim. EC5, EC10) aiemmin mainittujen EC50:n ja CDsens:n lisäksi. Kuvassa 3 esitetään kahden eri henkilön basofiilivaste, joista toisella on korkeampi basofiilireaktiivisuus ja -herkkyys (sininen) ja toisella matalampi basofiilireaktiivisuus ja -herkkyys (punainen), eli pienempi osa basofiileistä aktivoituu vastauksena korkeampiin allergeenipitoisuuksiin. Shreffler ja Patil ovat ehdottaneet basofiilivasteiden mittaamiseen uutta parametria, annos-vastekäyrän alapuolella olevaa pinta-alaa, jonka etuna on basofiilien reaktiivisuuden ja basofiilien herkkyyden yhdistäminen.
Basofiilien aktivaatiotestin käyttö ruoka-aineallergioiden diagnosoimiseksi
Ensimmäisessä hiljattain julkaistussa tutkimuksessamme arvioimme basofiilien aktivaatiotestin (Basophil Activation Test, BAT-testin) käyttökelpoisuutta maanpähkinäallergian diagnosoimiseksi maapähkinäallegeeneille allergisista, maapähkinäallergiselle herkistyneistä lapsista koostuvassa, sekä maapähkinäallergiaa ei-sensitiivistyneistä lapsista muodostuvassa, hyvin karakterisoituneessa väestössä. BAT osoitti suurta tarkkuutta (97 %) maapähkinäallergian diagnosoinnissa, ja sen avulla voitiin vähentää tarvittavien OFC:iden määrää 66 prosentilla. Validoimme diagnostiset raja-arvot prospektiivisesti ja riippumattomasti rekrytoidussa väestössä, ja BAT:n diagnostinen suorituskyky oli edelleen erittäin hyvä tässä toisessa tutkimuspopulaatiossa. Muutaman viime vuoden aikana muissa tutkimuksissa on arvioitu BAT:n suorituskykyä eri elintarvikkeiden, kuten maapähkinän, lehmänmaidon, kananmunan, vehnän, hasselpähkinän, äyriäisten ja persikan, sekä siitepöly- ja ruoka-aine-oireyhtymien diagnosoinnissa (taulukko 1). Tapausselostusten ja pienten tapaussarjojen mukaan BAT voi olla hyödyllinen myös seesamiallergian ja IgE-välitteisten ruoka-allergisten reaktioiden harvinaisempien aiheuttajien, kuten riisin ja prebiooteissa esiintyvien lyhytketjuisten galakto-oligosakkaridien, diagnosoinnissa. Euroopan allergia- ja kliinisen immunologian akatemian hiljattain julkaisemassa kannanotossa tarkastellaan BAT:n kliinisiä sovelluksia .
Vaihtelevat tekijät voivat vaikuttaa BAT:n diagnostiseen suorituskykyyn ja raja-arvoihin eri tutkimuksissa, joista osa liittyy tutkimuspopulaatioon, osa tutkimussuunnitelmaan, osa laboratoriotekniikkaan ja aineiston analyysejä varten omaksuttuihin metodologisiin menetelmiinTaulukko 2 . Olemassa olevat tutkimukset ovat epäyhtenäisiä useimpien näiden seikkojen osalta, mikä rajoittaa niiden vertailtavuutta ja tietyissä tutkimuksissa määritettyjen diagnostisten raja-arvojen laajempaa soveltamista. Kunkin ruoka-aineallergian diagnosointikriteeri on allergeenikohtainen, eikä diagnostinen tarkkuus välttämättä ole sama eri allergeeneille. Lisäksi yhdessä populaatiossa määritetyt raja-arvot eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä toiseen populaatioon, joka on eri maantieteellisellä alueella ja jota arvioidaan eri allergiakeskuksessa. Yksi BAT-testin rajoituksista on se, että pienellä osalla testatuista potilaista on basofiilejä, jotka eivät reagoi (eli basofiilejä, jotka reagoivat muuhun kuin IgE-välitteiseen positiiviseen kontrolliin mutta eivät IgE-välitteisiin ärsykkeisiin), minkä vuoksi testin tulos ei ole tulkittavissa. Muita haasteita, jotka liittyvät BAT:n siirtämiseen tutkimusmenetelmästä diagnostiseksi testiksi klinikassa, ovat määrityksen standardointi ja sen toistettavuus sekä BAT:n sisällyttäminen ruoka-aineallergiaa epäilevien potilaiden diagnostiikkaan kustannustehokkuus. Näitä näkökohtia ei ole vielä selvitetty, ja ne vaativat lisätutkimuksia.
Laboratoriomenetelmän suorittamiseen ja virtaussytometriatiedon analysointiin käytetyllä metodologialla voi olla merkittävää vaikutusta BAT:stä saatuihin tuloksiin ja näin ollen myös sen diagnostiseen tarkkuuteen. Esimerkiksi basofiilien tunnistaminen anti-IgE-vasta-aineella voi aktivoida soluja ja muuttaa tuloksia, jotka on saatu eri menetelmällä basofiilien tunnistamiseksi. Tiettyjen basofiilien tunnistusmerkkien, kuten CCR3:n ja CD123:n, ilmentyminen voi muuttua basofiilien aktivoinnin jälkeen. Tuoreessa tutkimuksessa kuvailimme, että noin neljäsosalla potilaista virtaussytometrialla havaittu CD123:n ilmentyminen voi vähentyä basofiilien aktivoitumisen jälkeen ja johtaa näin ollen aktivoituneiden solujen huomattavaan häviämiseen analyyseistä menetelmillä, jotka perustuvat tähän merkkiaineeseen basofiilien tunnistamisessa. Tämä voi johtaa virheellisten diagnoosien, erityisesti väärien negatiivisten diagnoosien, lisääntymiseen, millä on merkittäviä seurauksia yksittäisille potilaille. Basofiilispesifisen merkkiaineen CD203c lisääminen gating-strategiaan säilytti solujen määrän ja mahdollisti väärien negatiivisten tulosten määrän vähentämisen (5 prosentista 1 prosenttiin). Muutettu porttikieltostrategia paransi sekä BAT:n herkkyyttä (88 prosentista 98 prosenttiin) että spesifisyyttä (94 prosentista 96 prosenttiin), jolloin BAT:n tarkkuus maapähkinäallergian diagnosoinnissa parani kokonaisuudessaan 91 prosentista 97 prosenttiin (kuva 4). Jotta BAT:n toteuttaminen ja tulkinta onnistuisi, ”paholainen piilee yksityiskohdissa”; siksi on erittäin tärkeää pohtia huolellisesti BAT:n metodologisia näkökohtia.
Basofiilien aktivaatiotestin diagnostisen tarkkuuden paraneminen maapähkinään basofiilien gating-strategiaa SSClow/CD203c+/CD123+/HLA-DR- (punaisella) käyttäen verrattuna SSClow/CD123+/HLA-DR- (sinisellä) käyttöön. ROC-käyrät CD63+-basofiilien keskimääräiselle %:lle 10 ja 100 ng/ml maapähkinäuutteella käyttäen kahta eri gating-strategiaa
Kaiken kaikkiaan BAT on diagnostisena testinä osoittanut korkeaa spesifisyyttä ja positiivista ennustearvoa. Validoimme maapähkinäallergialle määritetyt diagnostiset raja-arvot riippumattomassa prospektiivisesti rekrytoidussa väestössä, ja BAT:n spesifisyys ja positiivinen ennustearvo saavuttivat 100 %. Korkea spesifisyys on tärkeä lisä nykyisille allergiatesteille, kuten SPT:lle ja sIgE:lle, joiden herkkyys on suuri mutta spesifisyys ei ole kovin korkea. Korkea spesifisyys merkitsee sitä, että positiivinen BAT vahvistaa ruoka-aineallergian diagnoosin varmuudella, mutta negatiivinen BAT ei välttämättä sulje pois diagnoosia. Kustannus-hyötysuhteesta ja turvallisuusnäkökohdista riippuen OFC voidaan tehdä potilaille, joiden BAT-tulos ei ole yksiselitteinen (eli potilaille, joilla on basofiilejä, jotka eivät reagoi siihen), tai potilaille, joiden BAT-tulos ei ole yksiselitteinen, ja potilaille, joiden BAT-tulos oli negatiivinen.
Päätöksenteko OFC:n tarpeellisuudesta BAT:n jälkeen riippuu myös siitä, miten BAT:n tulosta tarkastellaan muiden allergiatestien tulosten yhteydessä, joko yhdistelmänä, jolloin kaikki käytettävissä olevat tulokset tarkastellaan samanaikaisesti, tai peräkkäin, jolloin BAT tehdään vain potilaille, joiden muiden allergiatestien tulokset olivat epäselvät tai ristiriitaiset. Aiemmin mainitussa maapähkinätutkimuksessamme vertasimme BAT:n suorituskykyä muiden rinnakkain tehtyjen allergiatestien suorituskykyyn. BAT toimi paremmin kuin SPT, spesifinen IgE maapähkinälle ja spesifinen IgE Ara h 2:lle ja muille maapähkinän komponenteille. Yksittäisiä testejä tarkasteltaessa tarkin diagnostinen testi oli BAT. Jotta käytettävissä olevista tiedoista saataisiin paras mahdollinen hyöty, BAT:n tuloksia voidaan käyttää yhdessä muiden testien tulosten kanssa. Mitä useampia testejä käytetään, sitä suurempi on kuitenkin yleensä diagnostinen epävarmuus (ja sitä suurempi on OFC:n määrä), koska eri testit voivat antaa ristiriitaisia tuloksia . Parempi vaihtoehto kuin allergiatestien tulosten samanaikainen yhdistäminen voi olla BAT:n käyttö peräkkäin ruoka-allergian diagnostiikassa potilailla, joiden muiden allergiatestien tulokset eivät ole yksiselitteisiä . Tämä lähestymistapa voi olla edullinen myös toteutettavuuden kannalta, kun otetaan huomioon BAT:n suorittamiseen liittyvät käytännön seikat eli tuoreen veren tarve sekä tarvittavat resurssit ja tekninen asiantuntemus. Ei olisi käytännöllistä tai edes tarpeellista suorittaa BAT:ia kaikille potilaille, joita tutkitaan epäillyn ruoka-aineallergian vuoksi. BAT voidaan varata valikoituihin tapauksiin, erityisesti silloin, kun ei ole todettu suun kautta tapahtunutta altistumista elintarvikkeelle tai kun kliininen anamneesi on epäselvä ja SPT:n ja spesifisen IgE:n tulokset ovat epäselviä. BAT:ia voitaisiin käyttää vaikeissa tapauksissa diagnostiikan toisena vaiheena kliinisen anamneesin ja SPT:n ja/tai sIgE:n jälkeen, ennen kuin päätetään, tarvitaanko OFC:tä – kuva 5. BAT:n diagnostista tarkkuutta ja paremmuutta ihopistokokeeseen ja spesifiseen IgE:hen verrattuna on arvioitava muiden allergeenien kanssa ja muissa kliinisissä tilanteissa.
Basofiilien aktivointitesti voi olla hyödyllinen valikoiduilla potilailla, joilla kliinisen anamneesin ja ihopistokokeen (SPT) ja/tai spesifisen IgE:n yhdistelmä ei ole yksiselitteinen, ennen kuin heidät ohjataan suun kautta otettavaan ruokakokeeseen. Positiivinen BAT vahvistaa ruoka-aineallergian diagnoosin ja antaa mahdollisuuden lykätä OFC:n suorittamista. Epäselvän tai negatiivisen BAT:n jälkeen olisi suoritettava OFC diagnoosin selvittämiseksi
Sen lisäksi, että BAT:n tuloksista voidaan erottaa toisistaan ruoka-aineallergiset ja ruoka-aineita sietävät potilaat, BAT:n tuloksista voidaan saada lisätietoa ruoka-aineiden aiheuttamien reaktioiden ominaispiirteistä, mikä voi olla hyödyksi allergisten potilaiden hoidossa . BAT:n eri parametrien on osoitettu heijastavan allergisten reaktioiden eri ominaisuuksia, jolloin aktivoituneiden basofiilien osuus (basofiilireaktiivisuus) heijastaa allergisten oireiden vakavuutta ja annos, jolla basofiilit reagoivat allergeeniin in vitro (basofiiliherkkyys), heijastaa elintarvikeproteiinin annosta, jolla potilaat reagoivat OFC:n aikana . Nämä maapähkinäallergiaa koskevat havainnot on toistettu myöhemmin julkaistussa tutkimuksessa, ja niitä voidaan soveltaa myös muihin ruoka-aineallergioihin. Joka tapauksessa BAT-tulos on otettava huomioon muiden kliinisten ominaisuuksien ja vakavuuden riskitekijöiden yhteydessä, kun arvioidaan ruoka-allergisia potilaita.
Basofiilien aktivaatiotestin käyttö ruoka-allergian sietokyvyn hankkimisen ja kliinisen vasteen seurannassa immunomoduloiville hoidoille
Tarkasti allergisten ja sietokykyisten potilaiden kliinistä fenotyyppiä kuvastava, BAT voi olla hyödyllinen arvioitaessa sellaisten ruoka-aineallergioiden, kuten lehmänmaito-, muna- ja vehnäallergioiden, luonnollista häviämistä, jotka yleensä häviävät ajan mittaan, ja määritettäessä, milloin potilaita on haastettava uudelleen sen arvioimiseksi, voidaanko ruoka-aine ottaa uudelleen ruokavalioon. BAT on osoittanut voivansa erottaa toisistaan lehmänmaito- ja muna-allergiaa sairastavien potilaiden erilaiset fenotyypit, nimittäin potilaat, jotka sietävät näiden elintarvikkeiden voimakkaasti kuumennettuja muotoja mutta reagoivat edelleen kuumentamattomiin elintarvikkeisiin, ja potilaat, jotka reagoivat sekä voimakkaasti kuumennettuun että kuumentamattomaan maitoon tai kananmunaan .
BAT:ia on käytetty myös kliinisen vasteen seurantaan immunomoduloiville ruoka-allergian hoidoille tutkimuksissa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksissa, jotka koskevat immunoterapiaa sellaisille elintarvikkeille kuin maapähkinä, lehmänmaito ja kananmuna , BAT on osoittanut, että basofiilien reaktiivisuus kyseisille ruoka-allergeeneille on vähentynyt hoidon myötä, mikä on erityisen ilmeistä allergeenin pienemmissä pitoisuuksissa, mikä heijastaa basofiilien herkkyyden vähenemistä. Mielenkiintoista on, että Thyagarajan ym. osoittivat, että maapähkinän OIT:n aikana basofiilien aktivaation väheneminen ei tapahtunut ainoastaan maapähkinän, vaan myös kananmuna-allergeenin (kananmuna-allergisilla potilailla) ja anti-IgE:n, mutta ei muun kuin IgE-välitteisen positiivisen kontrollin, fMLP:n (formyylimetionyyli-leukyyl-fenyylialaniini), vasteessa, mikä viittaa siihen, että IgE-reseptorin alapuolelle menevästä väylästä oli tullut anerginen. Tutkimuksessa, jossa omalitsumabia käytettiin maapähkinäallergisilla potilailla, CD203c:n ilmentyminen BAT:ssa väheni hoidon aikana ja palasi hoitoa edeltävälle tasolle hoidon lopettamisen jälkeen. Lopuksi kiinalainen kasvirohdosvalmiste FAHF-2 osoitti myös merkittävää basofiilivasteen estävää vaikutusta potilailla, joilla oli allergiaa eri ruoka-aineille, samanaikaisesti kliinisen paranemisen kanssa.
Kokonaisuutena nämä tutkimukset osoittavat, että BAT voidaan toistaa samoilla potilailla ajan mittaan, jotta voidaan arvioida muutoksia immuunivasteessa ruoka-aineallergeeneille jonkinlaisella interventiolla, olkoon se sitten suun kautta annettavaa immunoterapiaa, sublingvaalista immunoterapiaa, omalisitsumabia tai muita immunomoduloivia terapeuttisia tai ennaltaehkäiseviä hoito- tai ehkäisystrategioita.
Tulevaisuuden näkymät
Voidaksemme soveltaa BAT-menetelmää ruoka-aineallergian diagnosointiin kliinisessä käytännössä, tarvitaan lisätutkimuksia diagnostisten raja-arvojen määrittelemiseksi ja validoimiseksi tietyille allergeeneille ja eri potilasryhmille. Laboratoriomenetelmien standardointi olisi tärkeää, jotta BAT-tulokset olisivat vertailukelpoisia eri keskusten välillä. Tämä edellyttäisi in vitro -määrityksen protokollan, virtaussytometrian ja tietojen analysointimenetelmien standardointia. Samanlaisten menetelmien käyttö BAT:ssa mahdollistaisi BAT-tulosten vertailun eri keskuksissa sekä kliinisissä että tutkimustarkoituksissa, myös monikeskustutkimuksissa.
Kun BAT on asianmukaisesti validoitu tiettyjen ruoka-aineallergioiden diagnosoimiseksi, sitä voidaan käyttää seurattaessa kliinistä vastetta immunomoduloiviin hoitomuotoihin, kuten allergeenispesifiseen immunoterapiaan ja biologisiin lääkkeisiin. BAT:lla on myös valtava potentiaali mekanistisissa tutkimuksissa, joilla parannetaan ymmärrystä basofiilien roolista ruoka-allergian ja ruoan sietokyvyn immuunimekanismeissa.