Verse 1
KAKSI SAMUELIA
VALHEELLINEN KERTOMUS SAULAAN KUOLEMASTA JA DAVIDIN LAIMAUS SAULAANILLE JA JOONAATHANILLE
Tässä kohtaa ei tarvita johdantoa, koska sekä ensimmäisen että toisen Samuelin kirjan johdanto on sisällytetty ensimmäisen Samuelin kirjan kommenttiini. Kirjat olivat alun perin yksi nide, mutta koska muinaiset rullakot, joihin kirjat kirjoitettiin, olivat hankalan kokoisia, Samuel jaettiin kahteen rullakoon.
VALHEELLINEN KERTOMUS SAULIN KUOLEMASTA
”Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid oli palannut amalekilaisten tappamisesta, Daavid viipyi kaksi päivää Siklagissa; ja kolmantena päivänä katso, Saulin leiristä tuli mies, jolla oli yllään vaatteet ja multaa päänsä päällä. Kun hän tuli Daavidin luo, hän lankesi maahan ja kumarsi. Daavid kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?”. Hän vastasi hänelle: ”Olen paennut Israelin leiristä”.” Ja Daavid kysyi häneltä: ”Miten se meni? Kerro minulle.” Ja hän vastasi: ”Kansa on paennut taistelusta, ja paljon kansaa on myös kaatunut ja kuollut; myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.” Ja hän vastasi: ”Kansa on paennut taistelusta.” Silloin Daavid sanoi nuorukaiselle, joka kertoi hänelle: ”Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?”. Nuorukainen, joka kertoi hänelle, sanoi: ”Sattumalta satuin olemaan Gilboan vuorella, ja siellä Saul nojasi keihääseen, ja katso, vaunut ja ratsumiehet olivat lähellä häntä. Ja kun hän katsoi taakseen, hän näki minut ja huusi minua. Ja minä vastasin: ”Tässä minä olen”. Ja hän kysyi minulta: ”Kuka sinä olet?”. Minä vastasin hänelle: `Minä olen amalekilainen`. Ja hän sanoi minulle: `Seiso minun luonani ja tapa minut, sillä ahdistus on vallannut minut, mutta minun henkeni on vielä elossa.’ Niin minä seisoin hänen vieressään ja surmasin hänet, sillä olin varma, ettei hän enää voisi elää kaatumisensa jälkeen; ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässään, ja käsivarsinauhan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herrani luo.”
Kriitikot, jotka tuntuvat etsivän Raamatusta asioita, joita he voivat kutsua ”ristiriitaisuuksiksi”
, ovat valittaneet, että tätä kertomusta Saulin kuoleman tapahtumasta”
”on mahdoton sovittaa yhteen Ensimmäisen Samuelin kirjeen kertomuksen kanssa”. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma, koska, kuten Willis totesi, ”amalekilaisten kertomus oli tarkoituksellinen valhe. Se, mitä todella tapahtui, on kirjattu 1. Samuel 31:een, ja tässä kohdassa kerrotaan, mitä amalekilainen kertoi Daavidille.” Samanlainen niin sanottu ”ristiriita” on 1. Mooseksen kirjassa, jossa Jumala sanoi: ”Teidän on totisesti kuoltava” (1. Moos. 2:17) ja Saatana sanoi: ”Teidän EI ole totisesti kuoltava” (1. Moos. 3:4). Valhe on aina ristiriidassa totuuden kanssa.”
Amalekilaisen Saulin kruunun ja käsivarsikorun hallussapito ei ”todistanut” hänen valheensa totuutta. ”Mies oli luultavasti löytänyt Saulin tämän kuoleman jälkeen ja ennen kuin filistealaiset palasivat riisumaan surmattuja.” ”Jokaista armeijaa seuraavat irtolaiset, jotka tavoittelevat voiton tavoittelua, ostavat saalista, ryöstävät tai ryöstävät missä vain mahdollista ja harjoittavat tuottoisaa, laitonta kauppaa.” F. C. Cook oli sitä mieltä, että tämä amalekilainen oli itse asiassa yksi niistä, jotka tulivat riisumaan surmattuja taistelun jälkeisenä päivänä, ja että hänellä oli onni löytää Saul yhä kruunu ja käsivarsinauha mukanaan.” Tästä kirjoittajasta tämä mielipide vaikuttaa todennäköisimmältä oikealta vastaukselta tuon amalekilaisen henkilöllisyyteen.”
Koko Raamatussa on vain neljä esimerkkiä itsemurhasta: (1) Saulin itsemurha, (2) Ahitofelin itsemurha (2. Sam. 17:23), (3) Zimrin itsemurha (1. Kun. 16:18) ja (4) Juudas Iskariotin itsemurha (Matt. 27:5).
Yksi asia amalekilaisen tarinassa on selvästi tosiasia. Hän todellakin otti kruunun Saulin päästä ja käsivarsinauhan hänen käsivarrestaan. Mikä ironia tässä onkaan: ”Että amalekilainen otti Saulin päästä kruunun, jonka hän oli menettänyt olemalla tottelematon Jumalan käskylle tappaa kuningas Agag, amalekilainen!”
”Ja Saul nojasi keihääseen” (2. Samuel 1:6). Johtuen keihään suuresta pituudesta verrattuna miekan pituuteen, tämä toteamus yksinään riittää todistamaan, että amalekilainen oli valehtelija. Keihääseen nojaamista tuskin yrittäisi kukaan, joka yrittää tappaa itsensä, varsinkin jos hänellä olisi myös miekka. Keil määritteli tämän lausuman 2. Samuel 1:6:ssa oikein ilmeisesti ”epätodennäköisyydeksi, epätotuudeksi”
.