Syntynyt 30. syyskuuta 1941
Hartford, Connecticut
Yhdysvaltojen siviilihallinnosta vastaava Irakin sodanjälkeisestä jälleenrakentamisesta vastaava hallintovirkamies
”Amerikalla ei ole mitään suunnitelmia Irakin ja sen rikkauksien suhteen. Me hoidamme työmme täällä loppuun emmekä viivy päivääkään pidempään kuin on tarpeen….”
L. Paul Bremer III New York Timesissa.
L. Paul Bremer III johtaa Coalition Provisional Authoritya, Irakin sodanjälkeisestä jälleenrakentamisesta vastaavaa siviiliorganisaatiota (ei-sotilaallista). Presidentti George W. Bush valitsi eläkkeellä olevan diplomaatin ja entisen Yhdysvaltain suurlähettilään Bremerin (ks. kohta) valvomaan Irakin jälleenrakennusprosessia ja auttamaan Irakin kansaa muodostamaan demokraattisen hallituksen. Bremerillä oli edessään vaikea tehtävä, sillä Yhdysvaltain sotilashenkilöstö ja kansainväliset avustustyöntekijät joutuivat sodan jälkeisenä aikana useiden väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Koalition väliaikainen viranomainen onnistui kuitenkin saavuttamaan hänen johdollaan merkittäviä saavutuksia.
Valmisteli uraa diplomaattina
Lewis Paul Bremer III, joka tunnetaan lempinimellä Jerry, syntyi 30. syyskuuta 1941 Hartfordissa, Connecticutissa. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon Yalen yliopistosta vuonna 1963 ja opiskeli sen jälkeen vuoden Ranskassa Pariisin yliopiston poliittisen tutkimuksen instituutissa. Palattuaan Yhdysvaltoihin hän suoritti kauppatieteiden maisterin tutkinnon Harvardin yliopistossa vuonna 1966.
Bremer päätti tehdä uran Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa. Kaksikymmentäkolmen diplomaattivuoden aikana hän toimi kuuden eri ulkoministerin avustajana. Hän työskenteli myös Yhdysvaltain suurlähetystöissä Afganistanissa, Malawissa ja Norjassa. Vuonna 1983 presidentti Ronald Reagan nimitti hänet Yhdysvaltain suurlähettilääksi Alankomaihin. Kun Bremer jätti tämän viran vuonna 1986, hänestä tuli ulkoministeriön terrorismin torjunnasta vastaava suurlähettiläs. Hän erikoistui kansainvälisen terroritoiminnan seurantaan ja auttoi Yhdysvaltoja ja muita maita ehkäisemään terrori-iskuja.
Vuonna 1989 Bremer jäi eläkkeelle valtion palveluksesta ja alkoi työskennellä yksityisellä sektorilla konsulttina. Hän työskenteli yksitoista vuotta Kissinger Associatesissa, joka on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin johtama tunnettu konsulttiyritys. Vuonna 2000 Bremeristä tuli Marsh Crisis Consulting Companyn puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Tämä yritys neuvoo monikansallisia yrityksiä liiketoimintaan ulkomailla liittyvien riskien hallinnassa.
Nimitettiin Irakin siviilihallinnoijaksi
Syyskuun 11. päivänä 2001 al-Qaidaksi kutsutun radikaali-islamilaisen terroristiryhmän jäsenet kaappasivat neljä liikennelentokonetta ja törmäsivät niillä New Yorkissa sijaitsevaan World Trade Centeriin, Washington D.C.:n lähellä sijaitsevaan Pentagon-rakennukseen ja Pennsylvaniassa sijaitsevaan kenttään. Lähes kolmetuhatta ihmistä sai tuona päivänä surmansa. Välittömästi näiden Yhdysvaltoihin kohdistuneiden iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan, jossa aluksi keskityttiin al-Qaidaan ja muihin tunnettuihin terroristijärjestöihin. Tunnustettuna terrorisminvastaisena asiantuntijana Bremer nimitettiin Bushin sisäisen turvallisuuden neuvoa-antavaan neuvostoon vuonna 2002.
Bush laajensi lopulta terrorismin vastaisen sodan koskemaan myös vihollisvaltioita, joiden hän uskoi tukevan terroritoimintaa. Presidentti väitti, että Irakilla oli hallussaan joukkotuhoaseita ja että se saattoi toimittaa näitä aseita terroristiryhmille. Hän väitti, että Irakin johtaja Saddam Hussein (ks. kohta) muodosti välittömän uhan maailman turvallisuudelle. Vuoden 2003 alussa Yhdysvallat aloitti sodan Irakia vastaan. Sodassa onnistuttiin poistamaan Hussein vallasta vain kolmen viikon taistelujen jälkeen, kun Irakin pääkaupunki Bagdad kaatui liittouman joukkojen haltuun 9. huhtikuuta.
6. toukokuuta Bush nimitti Bremerin Irakin johtavaksi siviilihallinnoijaksi. Bremer otti vastuulleen liittouman väliaikaisen viranomaisen (Coalition Provisional Authority, CPA), Yhdysvaltain johtaman siviiliviraston, joka vastasi Irakin sodanjälkeisestä jälleenrakentamisesta. Hän korvasi eläkkeellä olevan Yhdysvaltain armeijan kenraali Jay Garnerin, joka koordinoi armeijan jälleenrakennus- ja humanitaarisen avun toimistoa sodan aikana ja heti sen jälkeen. Vaikka Bremer raportoi Yhdysvaltain puolustusministerille Donald Rumsfeldille (ks. kohta), hänen nimityksensä symboloi siirtymistä sotilaallisesta siviilivalvonnasta Irakin poliittiseen ja taloudelliseen jälleenrakentamiseen.
Monet ylistivät Bremerin, kokeneen diplomaatin, jolla on todistetut johtamistaidot, valintaa valvomaan Irakin jälleenrakennusprosessia ja auttamaan maata muodostamaan demokraattisen hallituksen. Saavuttuaan Bagdadiin hän esitti tavoitteekseen palauttaa vakaus ja luovuttaa valta Irakin kansalle mahdollisimman nopeasti. ”Olemme sitoutuneet luomaan edellytykset turvallisuudelle, vauraudelle ja demokratialle”, hän sanoi New York Timesille. ”Amerikalla ei ole mitään suunnitelmia Irakin ja sen rikkauksien suhteen. Me hoidamme työmme täällä loppuun emmekä jää tänne päivääkään pidemmäksi kuin on tarpeen….. Kun työmme on ohi, palkinto on suuri: vapaa, demokraattinen ja itsenäinen Irak, joka ei ole uhka naapureilleen tai maailmalle, vaan vapauden ja oikeudenmukaisuuden majakka.”
Ponnistelut Irakin sodanjälkeisten ongelmien ratkaisemiseksi
Mutta Bremerin sodanjälkeiset suunnitelmat Irakin suhteen ajautuivat pian ongelmiin. Turvallisuudesta tuli huolenaihe, kun irakilaiset kapinalliset (ihmiset, jotka taistelevat vakiintunutta hallitusta tai miehitysjoukkoja vastaan) ja ulkomaiset taistelijat tekivät sarjan väkivaltaisia hyökkäyksiä Irakissa olevia amerikkalaisia joukkoja ja kansainvälisiä avustustyöntekijöitä vastaan. Yhdysvaltain virkamiehet tiesivät, että Husseinin luopuminen vallasta aiheuttaisi Irakiin valtatyhjiön eli aukon, joten he odottivat, että sodanjälkeisellä kaudella syntyisi joitakin turvallisuusongelmia. Tilanne osoittautui kuitenkin paljon erilaiseksi ja monimutkaisemmaksi kuin he ennakoivat.
Kriitikot väittivät, että jotkut Bremerin päätökset pahensivat tilannetta. Esimerkiksi yksi hänen ensimmäisistä toimistaan Koalition väliaikaisen viranomaisen johtajana oli Irakin armeijan ja turvallisuusjoukkojen hajottaminen. Hän teki näin, koska hän pelkäsi, että irakilaiset siviilit eivät luottaisi vastuuhenkilöihin
Sergio Vieira de Mello, YK:n erityisedustaja Irakissa
Sergio Vieira de Mello nimitettiin YK:n erityisedustajaksi Irakiin toukokuussa 2003, pian Irakin sodan taistelujen päättymisen jälkeen. Näin hänestä tuli tärkein kansainvälisen yhteisön etuja edustava henkilö Yhdysvaltain johtaman miehityksen aikana. Hänen tehtävänään oli auttaa Irakin kansaa siirtymään rauhanomaisesti demokratiaan. Hänen neljän kuukauden mittainen toimeksiantonsa katkesi kuitenkin lyhyeen, kun hän sai surmansa Bagdadissa YK:n toimistoon kohdistuneessa autopommi-iskussa.
De Mello syntyi 15. maaliskuuta 1948 Rio de Janeirossa Brasiliassa. Hän opiskeli Brasiliassa ja Pariisissa. De Mello valitsi uransa YK:n diplomaattina. Hän otti vastaan ensimmäisen YK-tehtävänsä vuonna 1969. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana hän palveli humanitaarisissa ja rauhanturvatehtävissä eri puolilla maailmaa.
De Mello nousi YK:n riveissä. Hänet nimitettiin pakolaisasiain apulaispäävaltuutetuksi vuonna 1996 ja humanitaaristen asioiden ja hätäavun koordinaattoriksi vuonna 1998. Yksi hänen ylpeimmistä hetkistään oli valvoa Xanana Gusmaon rauhanomaista valintaa juuri itsenäistyneen Itä-Timorin presidentiksi vuonna 2002. Sen jälkeen hänet nimitettiin YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi. ”Pidän tätä tehtävää … pelottavana haasteena, jonka kohtaan henkilökohtaisesti ja jonka Yhdistyneet Kansakunnat kohtaavat yhdessä, jotta työmme ihmisoikeuksien alalla saisi todellisen merkityksen”, hän totesi.
Vuoden 2003 alussa Yhdysvallat aloitti YK:n tuen puutteesta huolimatta sotilaallisen hyökkäyksen Irakiin. Sodassa onnistuttiin poistamaan Irakin johtaja Saddam Hussein vallasta vain muutaman viikon taistelujen jälkeen. Sodan päätyttyä YK painosti presidentti George W. Bushia sallimaan kansainvälisen yhteisön osallistua Irakin jälleenrakentamiseen ja erityisesti Irakin uuden hallituksen muodostamiseen. Bushin hallinto suhtautui myönteisesti YK:n humanitaariseen apuun, mutta ilmoitti, että Yhdysvallat hoitaisi Irakin poliittisen siirtymävaiheen.
Toukokuun lopulla YK:n pääsihteeri Kofi Annan pyysi de Melloa YK:n erityisedustajaksi Irakiin. Hänen tehtävänään oli valvoa kansainvälisen yhteisön puolesta humanitaarista apua, pakolaisten paluuta, talouskehitystä, oikeusuudistusta ja siviilihallintoa. Saapuessaan Bagdadiin de Mello ilmaisi myötätuntonsa Irakin kansan ahdinkoa kohtaan Yhdysvaltain sotilasmiehityksen alla. ”Tämän täytyy olla yksi nöyryyttävimmistä ajanjaksoista heidän historiassaan”, hän myönsi Biography Resource Centerissä. ”Kuka haluaisi nähdä maansa miehitettynä?”
Jälleenrakennusprosessin jatkuessa turvallisuudesta tuli Irakissa suuri huolenaihe. Irakilaiset kapinalliset ja ulkomaiset taistelijat tekivät useita väkivaltaisia hyökkäyksiä amerikkalaisia joukkoja ja kansainvälisiä avustustyöntekijöitä vastaan. Heinäkuussa YK:n turvallisuusneuvostolle antamassaan raportissa de Mello korosti tarvetta nopeuttaa vallan siirtämistä Irakin kansalle. ”Irakilaisten on tiedettävä, että nykyinen tilanne päättyy pian”, hän totesi. ”Heidän on tiedettävä, että vakaus palaa ja miehitys loppuu.”
Viikko ennen kuin de Mellon oli määrä lähteä Irakista, hänen toimistonsa alla Bagdadissa sijaitsevassa YK:n rakennuksessa räjähti 19. elokuuta kuorma-autopommi. Suuri osa rakennuksesta tuhoutui. Hyökkäykseen vastannut Yhdysvaltain armeijan yksikkö löysi de Mellon loukkuun jääneenä elävänä raunioista, mutta heillä ei ollut asianmukaisia välineitä eloonjääneiden nopeaan irrottamiseen. Pelastusta odotellessaan de Mello kyseli toistuvasti YK-kollegoidensa hyvinvoinnista. Hän välitti Annanille myös viestin, jossa hän pyysi, että Yhdistyneet kansakunnat pysyisivät Irakissa ja auttaisivat edelleen Irakin kansaa rakentamaan rauhaa ja demokratiaa.
De Mello vapautettiin raunioista useiden tuntien kuluttua, mutta hän menetti tajuntansa ja kuoli pian sen jälkeen. Bagdadissa sijaitsevaan YK:n päämajaan kohdistuneessa terrori-iskussa kuoli kaksikymmentäkaksi muuta ihmistä ja satakunta haavoittui. YK:n ja kansainvälisen yhteisön jäsenet ilmaisivat surunsa ja tyrmistyksensä de Mellon menetyksestä. ”Kenen tahansa kollegan kuolemaa on vaikea kestää, mutta en voi kuvitella ketään, jota meillä olisi vähemmän varaa säästää tai jota koko Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmä kaipaisi kipeämmin kuin Sergiota”, Annan sanoi YK:n verkkosivuilla.
Syyskuussa 2003 Yhdistyneet Kansakunnat veti suurimman osan kuudestasadasta työntekijästään pois Bagdadista ja sijoitti heidät Ammaniin Jordaniaan. Jotkut ilmaisivat myötätuntoa YK:n turvallisuushuolia kohtaan, mutta toiset arvostelivat siirtoa siitä, että se pelasi terroristien käsiin.
Kuollessaan de Mello oli yksi YK:n arvostetuimmista diplomaateista. Hänet mainittiin usein mahdollisena Annanin seuraajana YK:n pääsihteerinä. Useat maailman johtajat sanoivat, että hänet pitäisi asettaa ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. CNN.comin mukaan Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell kutsui häntä ”sankariksi, joka omisti elämänsä vaarassa ja vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiselle”. Hänen menetyksensä on kauhea isku kansainväliselle yhteisölle.” Rio de Janeirossa pidetyn muistotilaisuuden jälkeen de Mellon jäännökset vietiin Kuninkaiden hautausmaalle Sveitsiin. Häneltä jäävät jälkeen vaimo ja kaksi poikaa.
Lähteet: ”Sergio Vieira de Mello”. Biography Resource Center Online. Farmington Hills, MI: Gale Group, 2003; ”Sergio Vieira de Mello: Biographical Note”. Yhdistyneet kansakunnat, 29. elokuuta 2003. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.un.org/News/dh/iraq/demellobio.htm (luettu 14. marraskuuta 2003).
Husseinin sääntöjen noudattamisen valvonnasta. Kun levottomuudet puhkesivat Bagdadissa ja muissa kaupungeissa, jotkut tarkkailijat kuitenkin kyseenalaistivat Bremerin päätöksen. Kriitikot väittivät, että koulutetut irakilaiset turvallisuusjoukot olisivat voineet estää suuren osan väkivaltaisuuksista.
Irakin vastarinta näytti muuttuvan määrätietoisemmaksi ja organisoidummaksi ajan mittaan. Bremer väitti, että kapinallisten epätoivo kasvoi, kun Irakin kansa omaksui vapauden. ”Tämä ei ole vielä täysi demokratia, mutta vapaus on marssimassa pohjoisesta etelään”, hän sanoi New York Timesille. Hän jatkoi:
Suruisesti tätä edistystä halveksuu kapea joukko vastustajia. Pieni vähemmistö katkeroituneita – entisen hallinnon sortovälineiden jäseniä – vaatii tällaista vapautta. Heihin liittyvät ulkomaiset terroristit, Iranin vaikutteita saaneet ääri-islamistit ja rikollisjoukot….. Nämä hämärähahmot tappavat urheita irakilaisia, jotka työskentelevät kanssamme, hyökkäävät sotilaiden ja siviilien kimppuun ja yrittävät sabotoida haurasta infrastruktuuria.
Turvallisuuden puute vaikeutti humanitaarisen avun, kuten ruoan, saamista irakilaisille, joten olosuhteet maassa paranivat hitaasti. Monet irakilaiset kärsivät esimerkiksi bensiinin, sähkön ja puhtaan juomaveden puutteesta. Jotkut arvostelivat Bushin hallintoa siitä, että se ei ollut suunnitellut riittävästi jälleenrakennusta, ja Yhdistyneet Kansakunnat alkoi vaatia suurempaa roolia prosessissa.
Koalition väliaikainen viranomainen edistyy
Ajan kuluessa Bremer saavutti kuitenkin merkittävää edistystä useilla rintamilla. Hän perusti Irakin ensimmäisen siirtymäkauden hallituksen Saddam Husseinin kaatumisen jälkeen, Irakin hallintoneuvoston (IGC). Sen jäseninä oli kaksikymmentäviisi merkittävää irakilaista, joiden poliittinen, etninen ja uskonnollinen tausta kuvastaa Irakin väestön monimuotoisuutta. HVK piti ensimmäisen kokouksensa 13. heinäkuuta. Ryhmä loi väliaikaisen perustuslain, jossa vahvistettiin laajat kansalaisoikeudet Irakin kansalle.
Lokakuussa Bushin hallinto ilmoitti aikovansa nopeuttaa vallan siirtoa irakilaisille. Bremer ja hallitustenvälinen konferenssi asettivat tavoitteeksi vallan luovuttamisen itsenäiselle irakilaishallitukselle 1. heinäkuuta 2004 mennessä. ”Luovutamme itsenäiselle Irakin hallitukselle 30. kesäkuuta”, hän sanoi Time-lehden haastattelussa. ”Tuon hallituksen muotoa ja rakennetta ei ole vielä määritelty.”
Merkittävänä myönnytyksenä shiialaisille uskonnollisille johtajille Bremer suostui siihen, että Irakin kansa saa valita uuden hallituksen ennen uuden perustuslain laatimista. Useat näkyvät shiialaiset olivat kieltäytyneet yhteistyöstä poliittisen prosessin kanssa, koska he uskoivat, että vain vaaleilla valitulla Irakin hallituksella pitäisi olla valta laatia perustuslaki. Bushin hallinto puolestaan halusi mieluummin, että sen itse valitsema väliaikainen hallitus, HVK, laatii perustuslain.
Koalition väliaikainen viranomainen edistyi myös Irakin talouden jälleenrakentamisessa. Vuoden 2003 loppuun mennessä jätevedenpuhdistusjärjestelmiä oli parannettu ja sähkövoima oli palautettu sotaa edeltävälle tasolle. Tuhansia teitä, siltoja, kouluja ja sairaaloita oli korjattu tai rakennettu uudelleen. Materiaalihyödykkeitä oli laajalti saatavilla Irakin kaupungeissa, ja työttömyysaste laski. CPA perusti myös Irakin turvallisuusjoukot ja koulutti seitsemänkymmentätuhatta uutta poliisia.
13. joulukuuta 2003 Bremer piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti, että liittouman sotilasjoukot olivat vanginneet Irakin entisen johtajan Saddam Husseinin. ”Tämä on suuri päivä Irakin historiassa”, hän totesi Associated Pressille. ”Vuosikymmenien ajan sadattuhannet teistä kärsivät tämän julman miehen käsissä. Vuosikymmenien ajan Saddam Hussein jakoi teidät kansalaiset toisiaan vastaan. Vuosikymmeniä hän uhkasi naapureitanne ja hyökkäsi heidän kimppuunsa. Nuo ajat ovat lopullisesti ohi. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen, toivon tulevaisuuteenne, sovinnon tulevaisuuteen.”
Maaliskuussa 2004, Irakin sodan alkamisen yksivuotispäivänä, Bremer korosti CPA:n monia saavutuksia Irakin jälleenrakentamisessa ja demokraattisen hallituksen perustamisessa. Hän myönsi kuitenkin myös, että jäljellä on vielä vaikeita tehtäviä vallan siirtämiseksi Irakin kansalle. ”Odotan, että 30. kesäkuuta tapahtuvaa siirtymistä edeltävänä aikana tulee olemaan joitakin todella huonoja päiviä”, hän sanoi Associated Pressille. ”Terroristit tulevat jatkamaan ja jopa kiihdyttämään hyökkäyksiään erityisesti irakilaisia miehiä, naisia ja lapsia vastaan.”
Bremer aikoo jäädä pysyvästi eläkkeelle valtion palveluksesta, kun hän saa työnsä päätökseen CPA:ssa. ”Minusta tuntuu kuin olisin nopeasti ajavassa autossa liukkaalla vuoristotiellä. En vietä paljon aikaa katsomalla taustapeiliin”, hän totesi Timen haastattelussa. ”Suunnittelen todella jääväni eläkkeelle tällä kertaa. Luulen, että tämä on uuvuttanut minut riittävästi loppuelämääni varten.” Bremer asuu Chevy Chasessa, Marylandissa. Hän on ollut naimisissa entisen Frances Winfieldin kanssa lähes neljäkymmentä vuotta ja hänellä on kaksi lasta.
Missä lisätietoja
”Suurlähettiläs Paul Bremer.” Coalition Provisional Authorityn elämäkerta, päiväämätön. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.cpa-iraq.org/bios (haettu 19. maaliskuuta 2004).
Bremer III, L. Paul. ”The Road Ahead in Iraq-and How to Navigate It”. New York Times, 13. heinäkuuta 2003. Saatavilla verkossa osoitteessa http://usinfo.state.gov/topical/pol/conflict/03071301.htm (viitattu 24.3.2004).
”L. Paul Bremer III.” Biography Resource Center Online. Farmington Hills, MI: Gale Group, 2003.
”One Year after War, Bremer Reflects on Ups and Downs in Iraq”. Associated Press, 19. maaliskuuta 2004. Saatavilla verkossa osoitteessa http://news.yahoo.com/news?tmpl=story8u=/afp/20040320/pl_afp/iraq_war_1year_us_bremer_040320043214 (haettu 24.3.2004).
Walt, Vivienne. ”Haastattelu: L. Paul Bremer.” Time, 7. maaliskuuta 2004. Saatavilla verkossa osoitteessa http://www.time.com/time/covers/1101040315/bremer.html (haettu 19. maaliskuuta 2004).